2.4.20

Kevään kohinaa II



Pysyttelen lähinnä sisätiloissa. Silloin tällöin, vähän vastahakoisesti, käyn kaupassa.  Olen tietoinen siitä, että nuoremmat voivat kävellä ympäriinsä levittämässä virusta eivätkä ole köyhiä eivätkä kipeitä.  Eivät tiedä sairastavansa.

Entäs välimatka muihin ihmisiin? Juuri nyt kuuntelen Aikojen loppua, voiko se olla sävellyksen nimi? Messiaen ja sävellys on syntynyt saksalaisten vankileirillä käsittääkseni I maailmansodan aikana. Kuuntelen tätä induktio-silmukan avulla  ja tämä  kokonainen konsertti on äänitetty Tampereen tuomiokirkossa.  

Muutama vuosi sitten istuin melkein tunnin siinä kirkossa. Olin menossa junalla kotiin ja minulle oli siunaantunut aikaa. Minulla oli kamera mukana. Ikkunoista lankesi kaunis sinertävä valo.

Nyt olisi ollut Tampere Biennale, mutta sitä ei voitu järjestää. Se olisi ollut Tampere-talossa. Nyt Yleisradio otti kulttuuritehtäväkseen äänittää osia ohjelmasta meitä kaikkia varten. En ole koskaan ollut siellä Biennalessa, mutta konsertissa kyllä. Melkein vuosi sitten kuoli koulutoverini Anja Aarnio, joka oli ollut ennen eläkkeelle jäämistään suunnittelemassa ohjelmaa Tampere-taloon.  Anja on ollut mielessäni paljon tämän vielä aika lyhytaikaisen karanteenin ajan. Kertoisin hänelle millaista on täällä poikkeustilan aikana ja hän kertoisi millaista on Huutijärvellä. Hänen talonsa oli siinä pienen harjun päällä, alhaalla oli järvi. En ole varma siitä mikä järvi se on, ehkä Roine. Mutta voi se olla joku muukin niistä järvistä.

Olin vuosi sitten ajatellut lähteä Anjan luo sinne taloon ja pyytää että jos nyt lähdettäisiin kapuamaan johonkin näköalatorniin ja hän kertoisi, kun olin onnistunut unohtamaan ne järvet. Meillä oli ollut keskikoulussa mukava maantiedon opettaja, joka oli vienyt meidät Kirkkoharjulle ja kertonut hyvin täsmällisesti mitä kaikkea siellä harjun päällä kasvaa. Ja mikä harju ylipäänsä oli. Kyllä me kaikki tiesimme mikä järvi on mikäkin. Meillä oli siinä vieressä, alas mäkeä Ilmonin talolta Lepokodille päin Ukkilampi. Anja nauroi, että kyllä se on nykyään Ukkijärvi. 

Lampi oli kasvanut järveksi niinä 50 vuotena kun olin ollut poissa. Se opettaja oli vain väliaikaisesti koulussa. Kuultiin että tienaamassa rahaa opintojen loppuun saattamiseksi. 



Poikkeustilan tulo ei oikeastaan hämmästyttänyt minua. Kevät tuli aikaisemmin kuin koskaan ennen, alkoi jo maaliskuun alussa, vaikka talvea ei tullut lainkaan. Silloin alkoi olla selvä, että korona-virus tulee leviämään. Meille oli siunaantunut hallitus, joka määräsi sisätiloihin vanhemmat ikäryhmät, koska heistä suurin osa sairastuu vakavasti − jos siis sairastuu. Linjaus on hämmästyttävä, kun ajattelee kuinka kehnosti vanhoja ihmisiä on kohdeltu vuosikaudet. 

Juuri ennen tätä hankalaa elämänmuutosta sain luetuksi Tero Tähtisen esseekokoelman nimeltä Virginian hiukset (Savukeidas 2014).  Tiedän kyllä hänet sanankäyttäjänä, minulla on hänen suomentamansa eräänlainen esseekirja, Gary Snyderin Erämaan opetus (Savukeidas Kustannus 2010), joka on runsaudensarvi varsinkin sellaiselle, joka on tottunut lukemaan Snyderin runoja. Jostain syystä en ole sattunut lukemaan Tähtisen omia tekstejä ennen tätä. Se voi johtua siitäkin, että kirjastossa essee-valikoima on pieni. Nyt tämä sattui silmiini ja muistin kuka Tähtinen on. Ymmärsin jo ennen kirjaan tarttumista että kysymyksessä on Virginia Woolf.

Olin vähän vastahakoinen tarttumaan Tähtiseen, koska olen kesken Woolfin teosten lukemisessa. Woolf ei ole kuulunut pitkäaikaiseen luku-urakkaani samalla tapaa kuin esimerkiksi antiikin kreikkalaiset draamat, joita olen opiskellut jo 1960-luvulla.  Onneksi kirja rönsyilee vähän kaikkialla, eikä keskity pelkästään Woolfin itsemurhaan. 

Olin nuorena lähellä itsemurhatapausta ja olen sen aiheen kolunnut läpi. Se on oikea ja tosi aihe, mutta jonkun toisen näkökulma saattaisi sotkea hienon ja periaatteellisen rakennelmani. Sellaista lähimmäisen tekoa vastaan ei voi rakentaa suojamuuria, siitä tulisi liian hauras. 

Mutta Tähtinen onnistui onneksi voittamaan (mahdollisen?) melodraaman tajunsa vaatimuksen. Ne Virginian hiukset olivat vasta kirjan lopussa kellumassa joessa, jonne kirjailija käveli kiviä taskussaan. Sen sijaan tekstissä on mietiskelyä puista, metsistä.   Yhdysvaltain länsirannikolla ollaan paljon, aihe on tässä peräisin Gary Snyderilta. Mietin hetken aikaa mitä pitäisi ajatella ”ekotietoisuudesta”, mutta ei sitä oikeastaan voi muutenkaan kuvata, Snyderin ajattelua.

Meillä on kirjahyllyssä muutaman beatnikin tekstejä ajoilta kun he olivat palovartijoina vuorilla (John Suiter: Poets on the Peaks. Gary Snyder, Philip Whalen & Jack Kerouac in the North Cascades, 2002). Olen lukenut kirjaa silloin tällöin, siinä on hienot mustavalkoiset kuvat. Kirja ei vaikuta kovin kaupalliselta, kyllä siinä on lähinnä nuorten runoilijoiden ääni kuuluvissa.

Syy siihen miksi Tähtisen ja Snyderin jutut nyt  osuivat oli tietysti yksinkertainen. Ihminen on yksi osa ”ekotodellisuutta” ja vaikuttaa olevan vaarassa. Sen kimppuun on tällä kertaa hyökännyt korona-virus. Ajattelen omaa suhdettani muuhun elävään luontoon  (paitsi ihmisiin) ja useasti olen kääntynyt pois. En kestä katsella läpikaupallistumista ja kvasielämää, joksi monien ihmisten elämä on muuttunut. Puut lähinnä yrittävät vain selvitä hengissä. Ne eivät puhu vaan humisevat.



Eikä virus ole rangaistus ihmisten huonosta käytöksestä. Ei virus ole maapallon ekologisen järjestelmän poliisi, joka iskee lajistaan huonontuneeseen ihmiseen. Tuskin ihminen tietää historiastaan tarpeeksi miettiäkseen mistä sen tuhovimma on peräisin. Eikä virus tee muuta kuin mitä sen oma RNA vaatii.

Ekosysteemillä ei ole parlamenttia, ei EU:ta eikä edes YK:ta. Onhan meillä kansainvälisiä lakeja, mutta kaikki näkevät miten loputonta luonnon riistäminen ja tuhoaminen on. Ei meillä metsäsuomalaisilla ole edes metsää enää.

Sille ei näy loppua. Ei näy myöskään loppua ihmisten riistämiselle. Jotkut ihmiset riistävät joitakin toisia ihmisiä. Jostakin Aasian ihmisten keskuudesta on lähtenyt paljon epidemioita. Edellinen isompi pandemia oli käsittääkseni Espanjan kuume vuosina 1917-19. En tiedä mistä se virustauti tuli.

Mihin tahansa uusiin ja nopeisiin kriiseihin on tietenkin olemassa jokin selvä ja käsitettävä syy. Espanjan kuumetta edelsi I maailmansota. Ihmiset olivat köyhiä ja kipeitä jo ennestään.  Virus löysi helposti tiensä.  



Nyt pitää keskittyä siis lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta mitäs muutakaan minä tekisin paitsi oleellisinta. Kävin tänään rannalla kävelemässä, kevään tulo on lohdullista. Että kaikesta  huolimatta kevät alkaa tulla, yksi ystäväni kirjoitti. Meren lahdella näkyi yksi joutsen. Mutta löysin niitä kuvia Tampereen Tuomiokirkosta. Kaunis valo, eikö?


12 kommenttia:

  1. Tuli tuosta koronasta mieleeni, että ei siinä Suomen vanhoja suojella, vaan sairaanhoito-organisaatiota tukkeutumiselta. Toinen mahdollisuus olisi antaa pandemian läpäistä väestö nopeasti kaihtamatta kuolevien määrää, mikä tuottaisi vähemmän taloudellisia ongelmia. Olen vähän miettinyt, että niinköhän Ruotsissa on ajateltu.

    VastaaPoista
  2. Kalevi,

    sehän tuossa on, että ainakin Yhdysvaltain presidentti on ehdotellut että ei oltaisi poissa töistä vaan mentäisin takaisin kun pääsiäinenkin tulee.

    Ruotsin tämänhetkisistä poliitikkojen ajatuksista ei ainakaan julkisesti ole kukaan sanonut mitään, mutta on varmaan ihmetellyt. Sielläkin on demari pääministerinä. Rupesin miettimään Lappia ja lappalaisia. Joku Suomen Lapista sanoi että Ruotsin politiikka on Lapille vaarallinen. Että oliko kyse niistä suomalaisista työntekijöistä, sairaanhoitajista ja muista?

    Hoitohenkilökunnalla pitää olla suojavarusteet ja nyt Ruotsilla ei ole niitä tarpeeksi. Varmaan maailman mustapörssi saa nyt rahaa niistä, jos jossain on.

    Meidän sairaanhoito on kyllä ainakin osin jo valmiiksi tukossa ja hierarkinen kuin mikä. Niiden pitäisi nyt velvoittaa yksityiset tekemään osansa. Meillä kävi tuuri, kun hallitus vaihtui. Sairaala säästyi.

    VastaaPoista
  3. Olisihan ollut omituista, jos Vaasan sairaala olisi jätetty laajan päivystyksen ulkopuolelle. Ajatuksissani vastustin asiaa, mutta onneksi ajattelivat nekin, jotka sattoivat nujertaa kyseisen aikeen.

    VastaaPoista
  4. Kalevi,

    ilmeisesti kysymys oli puoluepolitiikasta. En tiedä mikä siellä on mitä. Mutta tosissaan täällä mietittiin että jos olisi helikoptereita tarpeeksi - niitä ehkä olisi ollut - niin voidaan lennättää infarktipotilaat Uumajaan. Siinä(kin) olisi mennyt ihmishenkiä. Elossa oleminen ei kysy ihmisen äidinkieltä tietenkään. Vähän kummallinen se oli muutenkin se tätä edellinen hallitus.

    Siitä jupakasta ajattelin että puolueet ovat muuttuneet pahansuoviksi salaseuroiksi. Mikään meidän puolueista ei ole alunperin ollut semmoinen. Mutta koronavirusta ei vielä ollut.

    VastaaPoista
  5. ripsa, kalevi

    kuuntelin aamulla radiokuunnelman, jonka pääosassa oli englantilaisen sanomalehden kulttuurinarisija. nyhjäisessä pikkutakissa kulkevalla toimittajalla oli tapana flirttailla naisille kapakassa niin, että iskuyritysten kohteeksi joutuvat naiset joutuivat kuuntelemaan toimittajan kulttuuri-ilmapiiriä ruotivaa narinaa.

    yksi nainen rupesi tonkimaan toimittajan taustoja ja löysi sieltä kasapäin kvasielämää. kopi luwak -kahvia, merkkikauluspaitoja ja autotallin corvetten, jota mies kävi iltaisin kiillottamassa.

    en ole pitkään aikaan kuullut kenenkään käyttävän kvasielämä-sanaa, mutta tänään siis kahdessä paikassa, eli täällä ja siinä kuunnelmassa!

    ps. "linjaus on hämmästyttävä, kun ajattelee kuinka kehnosti vanhoja ihmisiä on kohdeltu vuosikaudet". tästä olen ripsa presiis samaa mieltä.

    meri

    VastaaPoista
  6. Meri,

    minä olen tänään jatkanut Donner-väikkärin lukemista ja kirjoitan muistiinpanoja pää höyryten. Laps keskeytti ja toi naamansa tuohon näytölle. Elämä on hämmästyttävää silläkin tavalla, että oletan kohta hänen pystyvän lukemaan mitä olen Louherannan väikkäristä ajatellut.

    Tänään löysin semmoisen ajatuksen (ihan vain omasta päästäni), että olisi tottavie kivaa tietää missä vaiheessa Siperian ihmiset älysivät kesyttää peuran poroksi. Sen tiedän että suitsissa samojedit saattoivat käyttää koristeina ja solmujen kiristäjinä mammutin luuta. Sitä on ollut tuhottomasti. Jotkut ihmiset ajattelivat että roudan alla on mammuttien valtakunta ja aina välillä niitä tulee roudan päälle kuolemaan.

    Ajatteles, kuvittelin että flirttailija oli nainen, siis ensin. Sitten rupesin miettimään, että tuskin nainen silittelisi Corvettea, ainakaan nais-flirttailija. Tai mistä minä tiedän.

    Mikä tai kuka viisaa ihmisiä kvasielämän suuntaan? Miksi se äijäpaha halusi flirttailla puhumalla kulttuuri-ilmastosta? Ehkä se oli sen verran pintaliitäjä, siis oikeasti. Semmoisella liitämisellä tuskin kuitenkaan on kovin helppoa hankkia elantoaan.

    Mutta kyllä olevinaan eläjiä löytyy sieltä sun täältäkin. Lapsukaiseni vieressä pöydällä oli lasiastia, jossa näkyi olevan pääsiäismunia. Mutta ei, eivät lapset käy virpomassa ja varpomassa tänään. Heissä voi olla virus. Ne lapsenlapset kävivät näyttäytymässä. Eivät hinautuneet lähemmäs sitä pääsiäismunaastiaa. Minä kyllä olisin!

    VastaaPoista
  7. ripsa

    se kulttuuritoimittaja oli tosiaankin mies. siinä kuunnelmassa se käytti ammattinsa gloriaa baareissa. voikin vain miettiä, millaisen iskurepliikkien kirjon erilaiset ammatit baareihin tuo­vat.

    kauan aikaa sitten yksi pintaliitomies kertoi minulle vanhan kuppilassa aika tyhmiä vitsejä. huomasin kauhukseni hieman kikattavani ja ehkä myös hieman flirttailevani hänen kanssaan, vaikka tarkoitukseni oli kohdella moista porvaria viileän etäisesti. seuraavana päivänä olin järkyttynyt. herranen aika, muutama hassu vitsi – ja näkemiin feminismi ja poliittiset arvot!

    meri

    VastaaPoista
  8. Meri,

    kyllä kai meihin ylipäänsä on iskostunut se, että ihmisiä pitää kohdella ystävällisesti. Niin että saatoit ehkä liioitella kun rupesit kikattamaan sen jutuille. Onneksi pintasedät ja -tädit ovat niin hemmetin tylsiä ja yllätyksettömiä, että niistä ei tartu mitään. Vähän samaa kuin huonon musiikin korvamato.

    Toi Leo sanoi lopettaneensa suunnilleen kaiken soittoterrorin vain selittämällä kärsivällisesti puhelinmyyjälle, oikein hymy suupielessä: "Kuinka tavattoman taitavia, suorastaan lahjakkaita ovat nuo kirjoittajat, jotka ovat antaneet sinulle tuon esittelytekstin. Sinua on oikeasti onniteltava! Tulet menestymään työssäsi ja " sitten kuuluin luurista klik. Olin siinä vieressä ja ihmettelin että miks se lopetti ylistyksensä. Käsittääkseni parasta suomea mitä olen kuullut sen puhuvan ikinä.

    Mutta tosiaan. Ne ihmisparat, joilla ei ole mitään muuta kuin puhelinmyyjän työ ja palkat jotka riippuvat puhutuista minuuteista (sekunneista), mitähän ne tekevät nyt? Ainakin minulle on tullut semmoinen olo kun katson pihalle, että tuolla ei kyllä liikahda mitään eikä ketään, että mitä nää kaikki irtisanotut tekevät nyt? Onhan se huolestuttavaa.

    Naapurin ryyppyjengi näytti kokoontuvan eilen. Kulkivat luhtikäytävää eestaas ja saivat kolautetuksi aika lujaa yhden kaljatölkin meidän kaiteeseen. Kertakäyttöhanskat ja tölkin kiikutus jengin oven eteen.

    Niin että toivottavasti ne löytävät jonkun paikan vaikka sitä jännitetään mitä tapahtuu pääsiäisenä. Ei tämä taida olla ainut. Pitäisikö Suomesta lopettaa alkoholin myynti? Mutta sitten kai tuonne sataman liepeille ja saaristoon kehitttyisi taas pirtukatiskoiden markkinat. Onhan siitä jo aikaa.

    Tässä on käynnissä jonkinmoinen maailmanlaajuinen ihmiskoe muutenkin...

    VastaaPoista
  9. ripsa

    joku upsalan ekonomi sanoi, että puhelinmyyjälle ei kannata äksyillä, mutta kyllä mulla vähän keittää, jos myyjä yrittää vedota mun älyyn ja ymmärrykseen. olen rauhoittanut elinympäristöni kaikelta kaupalliselta häirinnältä ja se huojentaa elämää.

    mahtaakohan pussikaljaihmiset tänä keväänä päästä puistoihin. viime keväänä tähän aikaan kävin helsingin alppipuistossa ja siellä nurmikolla loikoili lonkeroporukkaa vaikka kuinka. pieniä porukoita istui läikkinä koristamassa ruohikkoa. yhdestä ryhmästä puhkesi joku laulamaan four strong windsiä ja se lämmitti sydäntä.

    pussikalja on kaupunkikulttuuria, eli ei sitä kannata mennä metsään juomaan. vaikka kyllä ne menevät, niin kuin täälläkin. sitä en kyllä koskaan opi ymmärtämään, että miksi porukat vaivautuvat kantamaan keskelle metsää muovi­kassillisen kaljaa mutta eivät sitten viitsikään enää kantaa tyhjiä tölkkejä takaisin vaan viskelevät ne hujan hajan pitkin mantuja.

    meri

    VastaaPoista
  10. Meri,

    mitenkähän se Upsalan ekonomi tietää mikä on kannattavaa ja mikä ei? Tässä tapauksessa tietenkin, jos se olisi se puhelinmyyjä katsonut kenelle se oli soittanut. Olisko se yrittänyt kuitata takaisin sen lahjakkaiden kirjoittajien ylistyksen. Kamalaa.

    En muistanut kertoa sinulle, että katsoin sen Skam-sarjan. Se oli jotakuinkin silloin kun rupesin kävelemään kunnolla, niitä aikoja. Olin sitä mieltä että norjalainen nuoriso on fiksua, mikäli se on kuvattu suht. realistisessa valossa. Tämä nyt tuli mieleen koska katson myös tuota Wistingiä, mutta siinä ei ole tietenkään niin hyviä henkilöhahmoja. Se maisema on vain niin hieno.

    Kuka se oli nyt se norjalainen proosakirjailija joka kirjoitti kirjan nimeltä "Me koristamme itsemme sarvilla". Muistaakseni kirjan nimeä ei selitetty mitenkään. Se on se sama kirjailija, joka kirjoitti sen Janten lain? Kamalaa kun putoaa ihan tuttuja nimiä pois päästä. Muistan vielä lisäksi sen paikan koko seinän levyisessä ja korkuisessa tätini kirjahyllyssä Porissa.

    Se oli hyvä paikka käydä kaksi viimeistä lukiovuotta, sai luettavakseen aivan erilaisen hyllyn kuin mikä meillä oli. Ja sain sitä paitsi tädiltäni joitakin tärkeitä kirjoja.

    Me asutaan niin keskellä kaupunkia, että pussikaljaporukalla on kyllä ongelmia löytää se paikka mihin istua. Niitä on ängennyt meidän pihalle istumaan tuohon hiekkalaatikon viereen. Laps-parat joutuivat kiertelemään ja kaartelemaan. Eivät olisi halunneet mennä naapuripihan hiekkalaatikolle, koska siellä ovat eri lapset. Minä menin ottamaan niistä tyypeistä kuvia. Joo, ja jättivät tupakannatsat ja tökit siihen penkin eteen. Tuo ei nyt ollut ihan tätimäistä (siis marmatusta!), koska kaupungin vuokratalon pikkupennut eivät ole niitä erityisen hyväosaisia täälläkään.

    Korona on siitä hyvä että se tuntuu pitävän kaupungin kadut aika tyhjinä. Enkä ole kuullut rähinää asunnoista. Kuulemma suomalaiset juovat paljon.

    VastaaPoista
  11. Lainasin tammikuussa Celia-kirjastosta Tero Tähtisen Katmandun unet, kuuntelin ja innostuin, ajattelin että tästä mun täytyy kirjoittaa blogiin. Kuuntelin myös kaksi muutta matkakirjaa, tai pikemminkin matkaesseekirjaa. Nyt ei pääse kirjastoon eikä voi lainata niitä kirjoina. Olisi pitänyt kirjoittaa se blogijuttu silloin kun kirjastot olivat auki - koska kirjasta ei voi tehdä juttua pelkän kuuntelun perusteella. Kuuntelemalla tulee selväksi vain se että tämän kirjan kieli kuulostaa hyvältä, ja sisältökin on kiinnostavaa, mutta se ei hahmotu. Kirja pitää lukea ennen kuin sen pystyy hahmottamaan ja ymmärtämään. Nyt lainasin Celiasta Virginian hiukset, sitä on kiva kuunnella illalla. Vähemmän katson telkkaria nykyään.

    VastaaPoista
  12. Anita,

    joo muistan kun kirjoitit Tähtisestä. Minä tiesin hänet suomentajana. Enkä kyllä yhtään ihmettele, että Gary Snyder oli tehnyt häneen vaikutuksen.

    Ehdin käydä kirjastossa päivää ennen sen sulkeutumista. Ei kai kirjastoissa esseitä hirveästi ole. Muistin juuri sen norjalaiskirjailijan nimen: Axel Sandemose. Siitä puhuin tuolla ylhäällä.

    Minä en ole kuunnellut kovinkaan paljon kirjoja millään välineellä. Tällä vanhallauudella koneella on aika hyvä kuunnella ja saa selvää. Mutta ilman induktiosilmukkaa ei tule mitään. Puhelimella puhuminenkaan ei juuri onnistu.

    Kun kuuntelee, niin pitää olla todella vikkelä kirjoittamaan ylös asioita joita on juuri kuullut. En ole toistaiseksi yrittänyt tallentaa noita kuulemiani juttuja. Kunhan nyt opin. Lukemiset eivät kyllä karanteenin aikana lopu. Englanninkieliset käyttävät nimitystä "lockdown", enkä oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Ehkä tuota fyysistä välimatkaa ja pysyttelyä sisätiloissa.

    Virginian hiukset on kirja joka haarautuu vähän kaikkialle. Mutta sillä lailla Tähtinen on hyvä, että saa pysymään kirjan kuitenkin kasassa. Hän on kirjoittanut Savukeitaalle. Sitä kustannustaloa tulee ikävä. Hankalaa kun kirjailijat hajaantuvat kuka minnekin. Muistan kun Melleri oli kylässä ja osoitti sormella Eino Hosiaa: ai sekin oli Otavan kirjailija. Kirjailijoilla oli ennen "talonsa". Taitaa olla varsinainen riesa kirjailijoille, jotka jäävät kodittomiksi ja heitteille.

    Mutta telkkarista ei oikein paljon muuta tule kuin joskus hyviä leffoja. On sekin hyvä. Siis taidan nyt puhua Ylestä.

    Olen ajatellut katsoa mitä on esimerkiksi Gutenbergissä. Löysin sieltä joskus Emily Dickinsonin runot, englanniksi, mutta en ole tallentanut.

    Pidä huolta ittestäs! Vältä nuorisolaumoja erityisesti...

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista