Euripides IV

Foinikian naiset
Suom. Liisa Kaski. Ensiesitys Ateena 411, 410 tai 409 eaa.
(Suomennos perustuu Donald J. Mastronardan alkukieliseen editioon. Näyttämöohjeet kääntäjän tulkintoja alkutekstin vihjeiden ja esitystradition mukaan.)

On syntynyt vähän lihavampi riita Theeban kuninkuudesta. Oidipuksen pojat olivat sopineet hallitsevansa vuorovuosin sen jälkeen kun kuningas Oidipus oli suljettu talon kellariin. Mutta Eteokles ei tahtonutkaan luopua vuoden jälkeen vallastaan ja Polyneikes lähti maanpakoon Argokseen. Hän meni naimisiin kuninkaan tyttären kanssa ja lähti sitten kuninkaan joukkojen kanssa sotaan Theebaa vastaan. 

Tämä on siis alkutilanne. Näytelmän aika on noin sukupolvi ennen Troijan sotaa. Tässä pieni  otos näytelmän alkupuolelta, jossa esitetään tilanne. Repliikki esitetään laulaen:

Antigone: ( laulaen)
   " I-oo! Hekate valtiatar
        Leton  tytär, vaskisena välkehtii
            tasanko kokonaan."

Antigone katsoo: Argoksen joukot näkyvät jo. Kotiopettaja selittää kuka on kuka Argoksen joukossa. Antigone tahtoo nähdä Polyneikeen, veljensä. Lasten äiti Iokaste on järjestänyt aselevon.

Antigone: (laulaen)   
"Selene, Auringon kirkasvöinen tytär/ kuunkehrän kultainen loito/ miten tyyni ja hillitty on tutkain hänen kädessään/ kun hän hevosiaan tänne ja tuonne käännellen ohjaa."

Selene on kuun jumalatar, tässä kytkös Hekateen. Hekate on Hesiodoksen mukaan kahden titaanin, nimeltään Persēs ja Asteriē, tytär. Hekaten äidin sisar oli  edellä mainittu Leto. Tämä keskustelu on täynnä nimiä. Yhtä lailla puhutaan sotilaista kuin jumalista, jotka ilmeisesti eivät suoraan ohjaa taisteluun ryhtyviä, mutta joille on uhrattu.  Sodanjumala Ares on hirveän vihainen, ehkä Arekselle ei ole uhrattu tarpeeksi usein? Kuoro saapuu ja laulaa ylistystä Theeballe:
 

"Kahden huipun kallio i-oo!
sinä loistat Dionysoksen tulen valoa
hurmion kielekkeiden yllä
                Köynnös, joka päivästä toiseen
                tihkut viiniä
                 kukinnoista sysäät rypäleisen terttusi."

Seuraa tarina Theeban synnystä. Katsojat jo tietävät. Ei olisi tullut mieleeni, että Io-niminen lehmä päätyisi perustamaan Theeban kaupunkia. Io ui, siis lehmän hahmoisena siinä Inakhos -joessa joka laskee mereen Argoksen kohdalla. Joki on olemassa ja se näkyy kartalla.

Theeba ja Foinikia
Apollon on Delfoin oraakkeli ja hänellä on käsitys Theeban asemasta. Nyt Polyneikes on tullut sinne Argoksen kuninkaan sotajoukkojen kanssa ja veli Eteokles hallitsee kuninkaana Theebassa. Pojille tuli riita Theeban hallinnasta sen jälkeen kun isä Oidipus oli heitetty sokeana palatsin kellariin. Tyttäristä läsnä on Antigone. Arkeologit ovat löytäneet esineistöä kaivauksissa, niiden mukaan yhteys Theeban ja Foinikian välillä on ollut todellinen.

Io ja Kadmos-lohikäärme tekivät poikasia, jotka tulivat eloon sen jälkeen kun lohikäärmeen hampaat oli kylvetty maahan. Ensin vain lohikäärme piti tappaa (se kyllä heräsi heti eloon kallion sisällä ja elämöi siellä). Sillä tavalla theebalaiset ovat syntyneet. Mutta samat Io ja Kadmos ovat myös Foinikian perustamisen takana. Minkä tahansa Theebaa tai Tyyrosta tai Argosta käsittelevän näytelmän esitys oli helppo juttu, yleisö on tuntenut tarinat. Samat jumalat heillä oli. Ja titaanitkin olivat Olympoksen asukkeja. Teiresias oli Oidipuksen tarinassa se paimenen asussa oleva noita joka tunnisti Oidipuksen paksuista jaloistaan. Olivatko noidatkin Olympoksen asukkaita?

Lasten äiti Iokaste yrittää saada Polyneikesin puhutuksi ympäri. Iokaste esittää voimakkaan vetoomuksen rauhan puolesta. Mukana on myös Eteokles. Kuoro on kommentoimassa. Iokaste laulaa. Tekstissä ei välttämättä ole esitysohjetta ja suomentaja on ratkaissut asian niin, että laulamalla esitetyt kohdat ovat eri tavalla rivitetyt. Juuri ennen kuin pojat lopullisesti päättävät vihollisuuksien jatkumisesta, he puhuvat vihaisesti toistensa kanssa.

Ennen kuin sotiminen alkaa, senhetkinen kuningas Eteokles vielä antaa määräyksiä Iokaste- äidin veljelle  Kreonille:

”Yksi on enää tekemättä: kysyä Teiresiaalta, lintujen lukijalta, josko hänellä olisi kertoa
jokin oraakkelin suoma lause, Kreon,
lähetän poikasi hakemaan tietäjän tänne. Sen pojan jolla on isäsi nimi, Menoikeus.
Sinun kanssasihan Teiresias ryhtyy puheisiin
mielellään - minua hän paheksuu, koska
olen moittinut ennustaitoa hänen edessään. ”

Iokasteella ja Oidipuksella on lapsia: pojat Eteokles ja Polyneikes ynnä tyttäret Hismene ja Antigone, Hismene ei ole tässä läsnä.

Pitkässä äidinmonologissaan Iokaste  suree ettei voinut osallistua Polyneikeen häärituaaliin, johon kuuluu veden kantaminen morsiamelle. Polyneikes on ollut naimisissa jo jonkin aikaa. Argos ei ollut kovin kaukana, mutta kun elettiin sotien aikaa niin politiikka vaikutti tietenkin jokaiseen kaupunkivaltioon.

Tämän kohdan viitteessä selitetään, että Theeba ei ole innostunut uudesta perheenjäsenestä, joka on Argosin kuninkaan Adrastoksen tytär. Polyneikes taas tuntee olleensa pakolainen. Viitteessä kerrotaan termistä nimeltä parrēsia eli pakolaisella ei ole oikeutta käyttää puhevaltaa kansankokouksessa. Mutta sitä oikeutta ei ole myöskään orjilla eikä naisilla. Polyneikes sanoo äidilleen, joka yrittää sovitella veljesten välejä:

”Iät ja ajat on toisteltu, mutta sanon silti:
omaisuutta ihminen eniten arvostaa,
varallisuudella on suurin valta ihmisten kesken.
Sitä varten olen tullut tänne luvuttoman keihäsjoukon kanssa.
Sillä köyhänä ei jalosyntyinen mies ole yhtään mitään.”

Tässä Euripides kirjoittaa demokratian olemuksesta. Hän on tarkoituksenaan on avata ihmisten silmiä sille että yhteiskunta ei ole valmis, vaikka sitä kutsuttaisiinkin demokratiaksi. Lukijan ei ole pakko tietää antiikin Kreikasta ja itäisen Välimeren kaupunkivaltioista: kyse ihmisoikeuksista, joita joko on tai ei ole niin kuin nykyäänkin.

Poikien äiti puhuu myös Eteokleelle, joka kieltäytyy antamasta veljelleen Polyneikeelle hänen osaansa kuninkuudesta:

”Eteokles, poikani, ei vanhuudessa kaikki ole kurjaa:
kokemus antaa sanat puhua nuoria viisaammin.
Miksi sinä tavoittelet jumalista pahinta,
Kunnianhimoa kyltymätöntä? Lapseni älä!
Se jumalatar on oikeutta vailla! Moneen taloon
ja hyvän onnen kaupunkiin hän on tullut
ja lähtenyt vasta tuhottuaan palvojansa.”

Tässä käsite on filotimia, joka kääntyy vähän hankalasti. Viitteen mukaan kunnianhimo ei ole läheskään aina positiivinen antiikin Kreikassa.  Iokasteen ja poikien välinen keskustelu saa synkän käänteen, kun Kreonin poika joutuu vaaraan. Euripides käyttää tekijänä ja alkuunpanijana tässä Teiresiasta. Tietäjä tahtoo Menoikeus-pojan uhriksi, että Theeba voittaisi sodassa. Syyt vaikuttavat hämäriltä. 1. Kuka on Teiresias? 2. Miksi hän tahtoo sotaa? 3. Miksi on tapettava Kreonin lapsi?  

Teiresias siis vaatii ihmisuhria kun sota olisi vältettävissä neuvotellen. Rauhanneuvotteluissa oli läsnä vain kaksi kuninkaanpoikaa ja heidän äitinsä. Tässä käänteessä olen tajuavinani Euripideen puolustavan järjen käyttöä taikauskon sijaan.

Kohdan ymmärtämiseksi on tutkittava antiikin kulttuuria.  Historiankirjoissa on kyllä kuvauksia olympolaisista jumalista ja  niiden kaltaisista olioista. Paras tuntemani lähde on Robert Graves’s systemaattinen esitys kirjoissa Greek Myths I ja II. Se on hyvä kirjapari senkin takia että siihen uppoutuu viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, jos tahtoo tietää ja ymmärtää. Kirjojen löytämisestä ei ole valitettavasti takeita. Suomeksi sitä ei ole käännetty.

Jumaluudet olivat sekä siunaus että kirous poliitikoille. Joskus populistit voittivat, joskus eivät.

Ilmenee että pojan isä, Iokasteen veli Kreon on yksi niistä lohikäärmeen hampaista, joista tuli Theeban perustajia. Kiukkuinen sodanjumala Ares ei pidä lohikäärmeestä? Ares olisi tyytyväinen jos Menoikeus tapetaan. Ares on raukkamainen jumala.

Menoikeus päättää itse uhrautua Theeban hyväksi. Lohikäärme alkoi todennäköisesti silloin metelöidä siellä kalliokammiossaan.

Menoikeus:
”Ei, kautta Zeuksen tähtisen taivaan
ja veripunaisen Areen, joka kerran asetti
mullasta nousseet kylvetyt miehet maan
herroiksi! Minä menen, valutan teuraani
muurien korkeimmalta harjalta käärmeen
yönmustaan luolaan, jonne ennustaja sen määräsi
ja vapautan tämän maan. Olen puhunut.”

Seuraa pitkä kohtaus jossa sanansaattaja kertoo miten taistelu etenee. Iokaste kuuntelee. Kuoro selvittää myös Sanansaattajana, mitä sotilaita siinä käytetään. Lukija saa tietää että hopliitit ovat Kreikan kaupunkivaltioiden aseistettua jalkaväkeä, niitä miehiä, jotka eivät voi pitää hevosta, mutta joilla on varaa haarniskaan.

Taistelun kuvauksessa on paljon viitteitä. Antiikin katsojat tiesivät mikä on mitä. Mutta tekstiä lukeva 2500 vuotta myöhemmin tarvitsee viitteitä ymmärtääkseen mitä tarkoitetaan.

Kuorona toimii Sanansaattaja joka kertoo Iokasteelle mitä taistelukentällä tapahtuu. Lopussa taistelevat veljet ja tappavat toisensa ja Iokaste syöksyy miekkaan myös. Loppu on yksinkertainen ja verinen. En muista lukeneeni mistään näin suorasukaisesti veristä kertomusta. Euripides on kirjoittanut näytelmän puhuakseen rauhan puolesta. Kellarista nousee kuningas Oidipus:

” Oi kuulun isänmaani kansalaiset, katsokaa: tässä Oidipus
joka ymmärsi maineikkaat arvoitukset, miehistä suurin
− minä joka yksin taltutin Sfinksin verentahriman vallan
nyt itse ilman kunniaa joudun kurja ajetuksi maasta pois.
Vaan miksipä tätä itken ja turhaan valitan? Kuolevaisen
on kannettava se pakko mikä jumalilta tulee.”

Kuoro toivottaa yleisölle parempaa elämää:

”Oi suuri pyhä Nike, ohjaa
minun elämääni äläkä lakkaa
seppelöimästä voitoin.”

On siis vielä selvitettävä kuka oli Nike. Ei ainakaan mikään urheiluväline-brändi.


”Maan kiroista veljessotaan”
Sitten on vielä suomentaja Liisa Kasken essee.  Essee selvittää tekstissä olevien  viitteiden lisäksi sekä näytelmän esitystraditiota että esityksen runomittaa ja sen muuttumista. Kaski on ottanut huomioon laulamalla ja musiikin kanssa kerrottuja repliikkejä.

Itse tarina on kerrottu myös muissa näytelmissä moneen kertaan. Theeban mytologiaa avataan enemmän ja siitä alkaa tulla selvää. Suomentajalla on ollut myös näytelmätekstiin liittyvä melkoinen urakka: on täytynyt selvittää myös mitkä tekstin kohdat ovat olleet nk. interpolaatiota eli myöhempiä lisäyksiä. Antiikin näytelmät ansaitsevat tulla suomennetuiksi mahdollisimman autenttisina. Mutta opuksen suomi on hyvää!