Euripides V

Turvananojat, suom. Liisa Kaski.
”Ensiesitys Ateenassa vuosien 424 ja 420 välillä, luultavimmin 423 eaa. Suomennos perustuu Christopher Collardin toimittamaan kreikankieliseen editioon. Sulkeissa olevat näyttämöohjeet ovat suomentajan tulkintoja, jotka pohjaavat alkutekstin antamiin vihjeisiin ja klassisen tragedian esityskonventioihin.”

Foinikian naisten ja Turvananojien tarina liittyy Theeban sotaan, jossa Theeban kuningas Oidipuksen pojat Polyneikes ja Eteokles taistelivat vallasta (ks.edellinen blogitekstini). Kumpikin kuoli ja myös heidän äitinsä Iokaste syöksyi miekkaan taistelun lopuksi. Sotajoukko tuli Polyneikeen ja Argoksen kuninkaan Adrastoksen kanssa valtaamaan Theebaa.

Nyt on jälkiselvittelyjen aika. Theeba ei suostu luovuttamaan kuolleita sotilaita Argokseen haudattavaksi.

Kuolleita kohtaan kaikki tunnistavat häpeällisen käytöksen. Kuolleita pitää kunnioittaa niin että haudataan oikein ja kotikaupungissa. Nyt ruumiit on jätetty taistelukentällä eläinten raadeltaviksi.  Ja ne ovat siellä Theebassa.

Kuningatar-äiti  Aithra on ateenalaiseen tapaan tullut Eleusiksen uhrilehtoon (Eleusiin lehdot ja niityt, joista puhuttiin historiankirjoissa!) uhraamaan Demeterille, jolta pyydetään hyvää vuodentuloa. Eleusis sijaitsee lähellä Ateenaa ja löytyy kartalta.

Näytelmässä on paljon henkilöitä. Näytelmän eräänlaisina näyttämöohjaajina toimivat airuet, mutta myös sanansaattaja (luulin että ne ovat yksi ja sama toimi tai tehtävä). Argoksessa kaatuneiden äidit ovat tulleet pyytämään apua, että saisivat kuolleet kotimaahan, kuoron muodostavat argoslaiset naiset ja sitten myös argoslaiset isänsä menettäneet pojat.

Mukana on Aithran poika Theseus, Ateenan kuningas.  Yhtenä henkilönä on myös Ateenan suojelusjumalatar Pallas Athene.

Paikka on Demeterin pyhäkköalueen edusta. Esitykset olivat Ateenan Dionysia-festivaaleilla, joka on Dionysos-jumalalle omistettu, mutta sitten kerrotaan Demeterin temppelin tapahtumista, näyttämöllä on näkyvissä Demeterille uhrauspaikka. Varmasti yleisö on miettinyt, miten Dionysos, Demeter ja Ateenan jumalatar Athene ovat sopineet yhteen ja samaan näytelmään. He kuitenkin merkitsevät eri asioita.

Temperamentista on tietysti kyse aina, sanotaan että se on syntymässä saatu, mutta on mietittävä miten ja millaisiin perheisiin he ovat syntyneet. Olympolaiset ovat jumalolentojen ylhäisöä ja silti tuntuvat oikeilta ihmisiltä. Ei heidän ominaisuuksistaan puutu raivoa tai yltiöpäisyyttä tai tyhmänylpeyttäkään, väitetään että Pallas Athene on viisas ja oikeamielinen. Mahtoiko olla?

Theebassa kaatui rohkea sotilas nimeltä Kapaneus, johon Zeus iski salamalla, kun hän oli kiipeämässä tikkailla Theeban muurin yli. Turvananojien yhtenä henkilönä on hänen leskensä Euadne. Näytelmässä on paljon henkilöitä ja se on hyvin tiiviisti rakennettu näytelmä. Riippuu tietenkin ohjaajista, näyttelijöistä, musiikista ja tanssista millainen olisi lopputulos.  Mutta: kyllä minä mietin ankarasti miten koko väkimäärä on onnistuttu käsittelemään, kun roolinäyttelijöitä on vain kolme. Ynnä airuet ja kuorot.

Jostain syystä näitä kumpaakaan Euripideen Theeban sotaan liittyvää näytelmää ei ole esitetty Suomessa.  Eivät antiikin näytelmät ole muutenkaan kovin paljon olleet esillä.

Todennäköisesti Dionysia -festivaaleja ei voi verrata siihen miten Euroopan teattereissa kreikkalaisia klassikoita on sittemmin esitetty. Ehkä Foinikian naiset ja Turvananojat onkin esitetty joskus noissa alkuperäisissä paikoissa peräkkäin?

Aithra kertoo ajatuksistaan yleisölle:

"Nuo lehvät sitovat sitomatta, tässä odotan
Demeterin ja Tytön tahrattoman lieden äärellä,
jumalkaksikon edessä, säälien harmaapäisiä äitejä
jotka nyt ovat poikiaan vailla − ja kunnioituksesta
pyhiä lehviä kohtaan. Airueni on mennyt Ateenaan
kutsumaan Theseuksen tänne, niin että hän joko
vapauttaisi Eleusiin maan tästä tuskasta
tai tekemällä jotakin jumalille otollista
lunastaisi anojien langettaman pakon.
Järkevän naisen sopii näet hoitaa kaikki miesten kautta.

Kuoro (laulaen):
Minä pyydän ja anon, vanha rouva
heittäydyn jalkoihin, vanhoilla huulilla rukous
vapauta lapsemme
            lakia vailla lakastuneet ruumiit jätettiin
jäsenet irrottavaan surmaan, vuorten petojen kitaan."

Tuossa kuorona ovat kaatuneiden sotilaiden äidit. Se ilmaistaan sitten, mikä sai Aithran pyytämään poikaansa puuttumaan asiaan ja auttamaan argoslaisia. Alkukohtauksessa on myös Argoksen kuningas Adrastos, mukanaan Argoksessa kaatuneiden sotilaiden poikia, jotka myös toimivat kuorona. Adrastos on vähän kauempana naisista mutta läsnä. Sotilaiden asiaankuuluva hautaus on myös kuninkaan asia, vaikka hän hävisi sodan eikä voi siis käyttää voimaa ruumiiden hakemiseen. Mutta hän seisoo sivussa.

Tässä asetelmassa voi huomata sen, miten käynnissä oleva (siis oikeasti, juuri silloin tai juuri äskettäin) Peloponnesolais-sota oli luonut rintamalinjoja kreikkalaisten keskuuteen. Näytelmässä kysymys on Theebaa vastaan tehdystä hyökkäyksestä, joka päättyi surkeasti. Ehkä kyse on päivänpolttavasta poliittisesta esityksestä, tarvitaan kenties enemmän tukea Ateenalle? Oliko Sparta voitolla?

Kreikan kaupunkivaltiot olivat tietenkin yhteydessä muihin kaupunkeihin, koska kauppaa käytiin ja tietoja maailman menosta vaihdettiin. Mieleen tulee, että jos tämä onkin uutiskatsaus, jossa kerrotaan ulkopolitiikasta.

Aithran repliikissä puhutaan Demeteristä ja Tytöstä. Tytön nimi on Persefone, mutta hänestä käytetään monia nimityksiä, yksi on Korē joka tarkoittaa tyttöä tai neitoa. Tyttö oli joutunut kadoksiin ja äiti löysi kadonneen Manalasta. Demeteriin liittyy kaksi nimeä: pyroforos (vehnänkantaja) ja pyrforos (tulenkantaja), (koska hän tarvitsi soihdun etsiessään tytärtään Manalasta). Tulin ajatelleeksi maan jumalatarta myös peltojen kulottajana. Ja sitten: tiesiväthän kreikkalaiset että manner järisee ja liikkuu ja tulivuoret syöksevät laavaa ja tuhkaa.  Tulivuoren purkaukset tekivät maan hedelmälliseksi.  

Kaupunkivaltioissa oli sääntöjä siitä, kuka saa asettua turvananojana, siis pakolaisena, kaupunkiin ja kuka taas on käännytettävä pois.  Siihen liittyy tietenkin politiikka ja anojilla puolestaan on hätä. Theseus  torjuu aluksi turvananojien pyynnön, sitten Argoksen äitien kuoro vetoaa vielä Theseukseen:

Kuoro (siirtyy Aithran ympäriltä Theseuksen puoleen):

"Theseus, äitisi Aithran isä oli Pittheus,
Pelopsin poika. Ja Pelopsin maasta isiltämme
me olemme perineet saman veren. Mitä oikein aiot?
Petät kaiken tämän, heität ulos vanhat naiset
antamatta heille mitään siitä mitä piti? Älä tee sitä!
Villipedollakin on turvansa kivenkolossa, orjalla
jumalten alttarit, ja kaupunki kyyristyy toisen puoleen
kun talvimyrsky riehuu. Sillä kuolevaisten kesken
ei ole onnea, joka kestäisi loppuun saakka."

Kun Theseus uskoo äitiään viimein. Sitten näyttämölle tulee theebalaisten airut joka pyytää saada tavata Ateenan tyrannia. Onkohan Euleusiin temppelin lähellä on kulkenut vakoojia, jotka ovat tietoisia turvananojista? Ehkä kreikkalaisten, helleenien, keskuudessa pakolaisuuteen on suhtauduttu samalla tavalla. Airuen viesti kohdistuu lopulta siihen, että Adrastos, Argoksen kuningas ei ole tervetullut lähellekään Theebaa. Ehkä Demeterin temppelin alue on ollut kaikkien valtioiden kansalaisten käytössä tasa-arvoisesti? Oletan että maan jumalattarelle uhraaminen on ollut valtioiden kalentereissa.

Theseus vetoaa perinnäistapoihin. Helleenien säännöt eivät anna lupaa jättää taisteluissakaan kuolleita ihmisiä kentälle ilman hautausrituaaleja. Sen vuoksi näitä turvananojia ei pidä lähettää tiehensä.

Näytelmässä on paljon itkua. Argoslaiset turvananojat itkevät. Heillä on oliivinlehtiä, joihin on sidottu valkoisia nauhoja. Myös Aithra, Theseuksen äiti itkee.  Itku on naisten työtä, se on heidän ponoksensa. Miehillä on taas omanlaisensa ponos, orjilla omanlaisensa. Tunne-elämän rekisterit seuraavat kunkin ihmisen yhteiskunnallista statusta?  

Ponoksesta puhutaan viitteessä. Ne kannattaa lukea heti kun tekstissä ovat, koska usein on repliikit tai laulut sisältävät asioita, joiden merkitys ei ole enää sama nykyään.  Seuraavaksi tulee hautajaisrituaaleja. Ne ovat tärkeitä, koska teatteri on kansojen rituaaleista syntynyt.

Kun ruumiita kannetaan lehtoon, alkavat roolihenkilöt ja kuorot laulaa:
”Adrastos (laulaen)
    Tässä on −
Kuoro (laulaen)
                               − liikaa, liikaa murheiden taakkaa!
Adrastos (laulaen)
             Ai ai, ai ai.
Kuoro (laulaen)
                              Etkö meitä äitejä itke?
Adrastos (laulaen)
             Kuulettehan te −
Kuoro (laulaen)
                             − sinä huokaat molempien tuskaa.”

Tässä esitetään näyttämöllä vanhaa hautajaisrituaalia. Ruumiit on poltettava ensin, sitten äidit saavat poikiensa luut hautaamista varten. Kapaneuksen ruumis, siis hänen, jonka Zeus löi salamalla, pannaan erilliseen rovioon. Hänen vaimonsa Euadne syöksyy samaan rovioon, vaikka hänen isänsä Ifis yrittää pysäyttää nuoren naisen. Dramaattinen kohtaus. Ehkä juuri tämän Theebassa kaatuneen miehen leski koki erityisen velvoittavana kuolla myös. Vai oliko hän surusta järjiltään? Zeus on ylijumala, jotain hänen puuttumisensa sodan kulkuun merkitsi kuitenkin. Zeus vielä katsoi asiakseen tappaa Kapaneuksen erityisen näyttävästi, salamalla.

Sitten kaatuneiden sotilaiden pojat jo tulevat kantaen isiensä tuhkauurnia. Theseus jää näyttämölle ja Pallas Athene ilmestyy. Athene vaatii Theseusta suorittamaan vielä uhrin. Sitten hän kääntyy poikien puoleen ja käskee heitä muistamaan mitä tapahtui ja kostamaan isiensä kuoleman kun aikuistuvat. Ja mitä sitten kostosta seuraa?


Liisa Kaski: Eleusiin naiset ja tehtävänä demokratia.
Tietenkin näytelmä kannattaa lukea ensin (ja tätä edeltävä Foinikian naiset) ja heti perään tämä essee, joka laajentaa huomattavasti meidän 2500 vuotta myöhemmin ilmestyneiden ihmisten käsitystä ihmiskunnan kulttuurista. Ihmiskulttuurilla on pitkät juuret.

Ehkä uuden suomennoksen myötä tulee uusia tulkintoja teattereihin. Minulla on ollut pari vuotta työpöydällä tädiltä saamani Euripideen Medeia. Sen suomentaja on Otto Manninen, ja se on ilmestynyt WSOYn Klassillisessa sarjassa No 2 vuonna 1949. Mitallista runoutta, mutta onneksi ei ole ainut mitallinen opus jota olen tavaillut. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei muuta ollutkaan.  

Mutta tässä suomentajan valitsemia mottoja, Miller ja Aiskhylos:
Eleusiissa huomaa, ellei sitä ole aikaisemmin huomannut, ettei pelastus ole siinä että sopeutuu maailmaan joka on mieletön. Eleusiissa sopeutuu kosmokseen. Ulospäin näyttää siltä kuin se olisi särkynyt, hajonnut murentuneen menneisyyden mukana; itse asiassa Eleusis on jatkuvasti koskematon ja me olemme särkyneet, hajonneet, me murennumme tomuksi. Eleusis elää, elää ikuisesti kuolevan maailman keskellä.
Henry Miller: Marussin kolossi, suom. Pentti Saarikoski 1962
 

Kiire on, kalmo jo mätänee.
Aiskhylos: Eleusiin miehet,  fragmentti 53a. Teoksessa Radt  1985, suomennos Liisa Kaski

Euripides IV

Foinikian naiset
Suom. Liisa Kaski. Ensiesitys Ateena 411, 410 tai 409 eaa.
(Suomennos perustuu Donald J. Mastronardan alkukieliseen editioon. Näyttämöohjeet kääntäjän tulkintoja alkutekstin vihjeiden ja esitystradition mukaan.)

On syntynyt vähän lihavampi riita Theeban kuninkuudesta. Oidipuksen pojat olivat sopineet hallitsevansa vuorovuosin sen jälkeen kun kuningas Oidipus oli suljettu talon kellariin. Mutta Eteokles ei tahtonutkaan luopua vuoden jälkeen vallastaan ja Polyneikes lähti maanpakoon Argokseen. Hän meni naimisiin kuninkaan tyttären kanssa ja lähti sitten kuninkaan joukkojen kanssa sotaan Theebaa vastaan. 

Tämä on siis alkutilanne. Näytelmän aika on noin sukupolvi ennen Troijan sotaa. Tässä pieni  otos näytelmän alkupuolelta, jossa esitetään tilanne. Repliikki esitetään laulaen:

Antigone: ( laulaen)
   " I-oo! Hekate valtiatar
        Leton  tytär, vaskisena välkehtii
            tasanko kokonaan."

Antigone katsoo: Argoksen joukot näkyvät jo. Kotiopettaja selittää kuka on kuka Argoksen joukossa. Antigone tahtoo nähdä Polyneikeen, veljensä. Lasten äiti Iokaste on järjestänyt aselevon.

Antigone: (laulaen)   
"Selene, Auringon kirkasvöinen tytär/ kuunkehrän kultainen loito/ miten tyyni ja hillitty on tutkain hänen kädessään/ kun hän hevosiaan tänne ja tuonne käännellen ohjaa."

Selene on kuun jumalatar, tässä kytkös Hekateen. Hekate on Hesiodoksen mukaan kahden titaanin, nimeltään Persēs ja Asteriē, tytär. Hekaten äidin sisar oli  edellä mainittu Leto. Tämä keskustelu on täynnä nimiä. Yhtä lailla puhutaan sotilaista kuin jumalista, jotka ilmeisesti eivät suoraan ohjaa taisteluun ryhtyviä, mutta joille on uhrattu.  Sodanjumala Ares on hirveän vihainen, ehkä Arekselle ei ole uhrattu tarpeeksi usein? Kuoro saapuu ja laulaa ylistystä Theeballe:
 

"Kahden huipun kallio i-oo!
sinä loistat Dionysoksen tulen valoa
hurmion kielekkeiden yllä
                Köynnös, joka päivästä toiseen
                tihkut viiniä
                 kukinnoista sysäät rypäleisen terttusi."

Seuraa tarina Theeban synnystä. Katsojat jo tietävät. Ei olisi tullut mieleeni, että Io-niminen lehmä päätyisi perustamaan Theeban kaupunkia. Io ui, siis lehmän hahmoisena siinä Inakhos -joessa joka laskee mereen Argoksen kohdalla. Joki on olemassa ja se näkyy kartalla.

Theeba ja Foinikia
Apollon on Delfoin oraakkeli ja hänellä on käsitys Theeban asemasta. Nyt Polyneikes on tullut sinne Argoksen kuninkaan sotajoukkojen kanssa ja veli Eteokles hallitsee kuninkaana Theebassa. Pojille tuli riita Theeban hallinnasta sen jälkeen kun isä Oidipus oli heitetty sokeana palatsin kellariin. Tyttäristä läsnä on Antigone. Arkeologit ovat löytäneet esineistöä kaivauksissa, niiden mukaan yhteys Theeban ja Foinikian välillä on ollut todellinen.

Io ja Kadmos-lohikäärme tekivät poikasia, jotka tulivat eloon sen jälkeen kun lohikäärmeen hampaat oli kylvetty maahan. Ensin vain lohikäärme piti tappaa (se kyllä heräsi heti eloon kallion sisällä ja elämöi siellä). Sillä tavalla theebalaiset ovat syntyneet. Mutta samat Io ja Kadmos ovat myös Foinikian perustamisen takana. Minkä tahansa Theebaa tai Tyyrosta tai Argosta käsittelevän näytelmän esitys oli helppo juttu, yleisö on tuntenut tarinat. Samat jumalat heillä oli. Ja titaanitkin olivat Olympoksen asukkeja. Teiresias oli Oidipuksen tarinassa se paimenen asussa oleva noita joka tunnisti Oidipuksen paksuista jaloistaan. Olivatko noidatkin Olympoksen asukkaita?

Lasten äiti Iokaste yrittää saada Polyneikesin puhutuksi ympäri. Iokaste esittää voimakkaan vetoomuksen rauhan puolesta. Mukana on myös Eteokles. Kuoro on kommentoimassa. Iokaste laulaa. Tekstissä ei välttämättä ole esitysohjetta ja suomentaja on ratkaissut asian niin, että laulamalla esitetyt kohdat ovat eri tavalla rivitetyt. Juuri ennen kuin pojat lopullisesti päättävät vihollisuuksien jatkumisesta, he puhuvat vihaisesti toistensa kanssa.

Ennen kuin sotiminen alkaa, senhetkinen kuningas Eteokles vielä antaa määräyksiä Iokaste- äidin veljelle  Kreonille:

”Yksi on enää tekemättä: kysyä Teiresiaalta, lintujen lukijalta, josko hänellä olisi kertoa
jokin oraakkelin suoma lause, Kreon,
lähetän poikasi hakemaan tietäjän tänne. Sen pojan jolla on isäsi nimi, Menoikeus.
Sinun kanssasihan Teiresias ryhtyy puheisiin
mielellään - minua hän paheksuu, koska
olen moittinut ennustaitoa hänen edessään. ”

Iokasteella ja Oidipuksella on lapsia: pojat Eteokles ja Polyneikes ynnä tyttäret Hismene ja Antigone, Hismene ei ole tässä läsnä.

Pitkässä äidinmonologissaan Iokaste  suree ettei voinut osallistua Polyneikeen häärituaaliin, johon kuuluu veden kantaminen morsiamelle. Polyneikes on ollut naimisissa jo jonkin aikaa. Argos ei ollut kovin kaukana, mutta kun elettiin sotien aikaa niin politiikka vaikutti tietenkin jokaiseen kaupunkivaltioon.

Tämän kohdan viitteessä selitetään, että Theeba ei ole innostunut uudesta perheenjäsenestä, joka on Argosin kuninkaan Adrastoksen tytär. Polyneikes taas tuntee olleensa pakolainen. Viitteessä kerrotaan termistä nimeltä parrēsia eli pakolaisella ei ole oikeutta käyttää puhevaltaa kansankokouksessa. Mutta sitä oikeutta ei ole myöskään orjilla eikä naisilla. Polyneikes sanoo äidilleen, joka yrittää sovitella veljesten välejä:

”Iät ja ajat on toisteltu, mutta sanon silti:
omaisuutta ihminen eniten arvostaa,
varallisuudella on suurin valta ihmisten kesken.
Sitä varten olen tullut tänne luvuttoman keihäsjoukon kanssa.
Sillä köyhänä ei jalosyntyinen mies ole yhtään mitään.”

Tässä Euripides kirjoittaa demokratian olemuksesta. Hän on tarkoituksenaan on avata ihmisten silmiä sille että yhteiskunta ei ole valmis, vaikka sitä kutsuttaisiinkin demokratiaksi. Lukijan ei ole pakko tietää antiikin Kreikasta ja itäisen Välimeren kaupunkivaltioista: kyse ihmisoikeuksista, joita joko on tai ei ole niin kuin nykyäänkin.

Poikien äiti puhuu myös Eteokleelle, joka kieltäytyy antamasta veljelleen Polyneikeelle hänen osaansa kuninkuudesta:

”Eteokles, poikani, ei vanhuudessa kaikki ole kurjaa:
kokemus antaa sanat puhua nuoria viisaammin.
Miksi sinä tavoittelet jumalista pahinta,
Kunnianhimoa kyltymätöntä? Lapseni älä!
Se jumalatar on oikeutta vailla! Moneen taloon
ja hyvän onnen kaupunkiin hän on tullut
ja lähtenyt vasta tuhottuaan palvojansa.”

Tässä käsite on filotimia, joka kääntyy vähän hankalasti. Viitteen mukaan kunnianhimo ei ole läheskään aina positiivinen antiikin Kreikassa.  Iokasteen ja poikien välinen keskustelu saa synkän käänteen, kun Kreonin poika joutuu vaaraan. Euripides käyttää tekijänä ja alkuunpanijana tässä Teiresiasta. Tietäjä tahtoo Menoikeus-pojan uhriksi, että Theeba voittaisi sodassa. Syyt vaikuttavat hämäriltä. 1. Kuka on Teiresias? 2. Miksi hän tahtoo sotaa? 3. Miksi on tapettava Kreonin lapsi?  

Teiresias siis vaatii ihmisuhria kun sota olisi vältettävissä neuvotellen. Rauhanneuvotteluissa oli läsnä vain kaksi kuninkaanpoikaa ja heidän äitinsä. Tässä käänteessä olen tajuavinani Euripideen puolustavan järjen käyttöä taikauskon sijaan.

Kohdan ymmärtämiseksi on tutkittava antiikin kulttuuria.  Historiankirjoissa on kyllä kuvauksia olympolaisista jumalista ja  niiden kaltaisista olioista. Paras tuntemani lähde on Robert Graves’s systemaattinen esitys kirjoissa Greek Myths I ja II. Se on hyvä kirjapari senkin takia että siihen uppoutuu viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, jos tahtoo tietää ja ymmärtää. Kirjojen löytämisestä ei ole valitettavasti takeita. Suomeksi sitä ei ole käännetty.

Jumaluudet olivat sekä siunaus että kirous poliitikoille. Joskus populistit voittivat, joskus eivät.

Ilmenee että pojan isä, Iokasteen veli Kreon on yksi niistä lohikäärmeen hampaista, joista tuli Theeban perustajia. Kiukkuinen sodanjumala Ares ei pidä lohikäärmeestä? Ares olisi tyytyväinen jos Menoikeus tapetaan. Ares on raukkamainen jumala.

Menoikeus päättää itse uhrautua Theeban hyväksi. Lohikäärme alkoi todennäköisesti silloin metelöidä siellä kalliokammiossaan.

Menoikeus:
”Ei, kautta Zeuksen tähtisen taivaan
ja veripunaisen Areen, joka kerran asetti
mullasta nousseet kylvetyt miehet maan
herroiksi! Minä menen, valutan teuraani
muurien korkeimmalta harjalta käärmeen
yönmustaan luolaan, jonne ennustaja sen määräsi
ja vapautan tämän maan. Olen puhunut.”

Seuraa pitkä kohtaus jossa sanansaattaja kertoo miten taistelu etenee. Iokaste kuuntelee. Kuoro selvittää myös Sanansaattajana, mitä sotilaita siinä käytetään. Lukija saa tietää että hopliitit ovat Kreikan kaupunkivaltioiden aseistettua jalkaväkeä, niitä miehiä, jotka eivät voi pitää hevosta, mutta joilla on varaa haarniskaan.

Taistelun kuvauksessa on paljon viitteitä. Antiikin katsojat tiesivät mikä on mitä. Mutta tekstiä lukeva 2500 vuotta myöhemmin tarvitsee viitteitä ymmärtääkseen mitä tarkoitetaan.

Kuorona toimii Sanansaattaja joka kertoo Iokasteelle mitä taistelukentällä tapahtuu. Lopussa taistelevat veljet ja tappavat toisensa ja Iokaste syöksyy miekkaan myös. Loppu on yksinkertainen ja verinen. En muista lukeneeni mistään näin suorasukaisesti veristä kertomusta. Euripides on kirjoittanut näytelmän puhuakseen rauhan puolesta. Kellarista nousee kuningas Oidipus:

” Oi kuulun isänmaani kansalaiset, katsokaa: tässä Oidipus
joka ymmärsi maineikkaat arvoitukset, miehistä suurin
− minä joka yksin taltutin Sfinksin verentahriman vallan
nyt itse ilman kunniaa joudun kurja ajetuksi maasta pois.
Vaan miksipä tätä itken ja turhaan valitan? Kuolevaisen
on kannettava se pakko mikä jumalilta tulee.”

Kuoro toivottaa yleisölle parempaa elämää:

”Oi suuri pyhä Nike, ohjaa
minun elämääni äläkä lakkaa
seppelöimästä voitoin.”

On siis vielä selvitettävä kuka oli Nike. Ei ainakaan mikään urheiluväline-brändi.


”Maan kiroista veljessotaan”
Sitten on vielä suomentaja Liisa Kasken essee.  Essee selvittää tekstissä olevien  viitteiden lisäksi sekä näytelmän esitystraditiota että esityksen runomittaa ja sen muuttumista. Kaski on ottanut huomioon laulamalla ja musiikin kanssa kerrottuja repliikkejä.

Itse tarina on kerrottu myös muissa näytelmissä moneen kertaan. Theeban mytologiaa avataan enemmän ja siitä alkaa tulla selvää. Suomentajalla on ollut myös näytelmätekstiin liittyvä melkoinen urakka: on täytynyt selvittää myös mitkä tekstin kohdat ovat olleet nk. interpolaatiota eli myöhempiä lisäyksiä. Antiikin näytelmät ansaitsevat tulla suomennetuiksi mahdollisimman autenttisina. Mutta opuksen suomi on hyvää!