Näytetään tekstit, joissa on tunniste aamun haiku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aamun haiku. Näytä kaikki tekstit

12.8.12

Ilmainen lounas



Tänään on haikupäivä. Kun päivä lähtee aamulla varovaisten silmäluomien alta käyntiin, tietää miltei jo valosta minkälainen siitä tulee. Haiku ei ole haikea runo. Usein se on muutoksen ääni, niin kuin siinä sammakon hypyssä: SPLASH.

Mutta kyllä sitä voi ajatella myös valona. Aurinko, pilvet, maan ja veden heijastus tekevät päivästä aivan toisenlaisen. Sitten on päiviä jolloin suunnan määrää kirja. Tänään se oli Jack Kerouac. Hänen runokirjansa Scattered poems löytyi viikko pari sitten kirjahyllystä. En tiennyt sen olemassaolosta.

Ajattelen City Light's -kustantamoa ja kirjakauppaa. En tiedä onko Lawrence Ferlinghetti siellä vielä, vanha hän jo on, jos päivystää kirjakaupassa. Toivon että hän on löytänyt itselleen seuraajan ja toivon totisesti että kustantamo jatkaa. Joka tapauksessa Kerouacin kirja on hänen kustantamansa.

Kirjan loppupuolella on hienoja haikuja, kokonainen rypäs.

Nodding against
  the wall, the flowers
Sneeze.

En osaa laskea tavuja, enkä kykene siis näiden suomentamiseen. Se on Juhani Tikkasen asia ja sitä hän on vuosien mittaan tehnyt paljon. Onneksi joku osaa. Hänellä on sekä suomenkielinen että englanninkielinen blogi, joten sitä kannattaa tarkkailla.

Pidän hyvänä sitä että kukat aivastavat eivätkä ihmiset. Minusta allergioista puhutaan hysteerisesti ja ne lisäävät allergiaa. Se ei ole hyvä.

Useless, useless,
  the heavy rain
Driving to the sea.

Täällä ei ole satanut moneen päivään. Sitä ennen satoi lujaa ja ihmiset ja pellot kastuivat. Mansikat homehtuivat. Viljan jyvät alkoivat itää. Kosteutta ei saa sisältä häädetyksi mitenkään. Mutta tämä koskee erityisesti jokivarsien ihmisiä, jotka joutuvat odottamaan kärsimättömästi, milloin vedet pääsevät lopulta mereen asti.

Siis Kerouac ajattelee että koko sadetouhu on täysin tarpeetonta. Niin kai se on. Nämä sateet ovat vain pisara jopa Pohjanlahdella, saati lännessä joka sai runoilijan runoilemaan aivan hirmuisesti, minkä on täytynyt johtua valtamerestä, suurista joista ja vuorista. Hän myös tapasi lännessä Gary Snyderin joka runoili Loppumattomista Vuorista ja Joista, ja runoili niistä monta vuosikymmentä.

Meillä J.K. Ihalainen otti niistä kiinni ja suomensi niitä. En muista että Kerouacin runoja olisi suomennettu. Hänet tunnetaan proosasta. Minusta on hauskaa että prosaistitkaan eivät jumiudu vain yhden lajin piiriin. Ettei ahdista liikaa.

Missing a kick
  at the icebox door
It closed anyway.

Icebox on eri asia kuin fridge. Jäälaatikossa on kirjaimellisesti jäätä. Jäätä tultiin myymään ovelta ovelle ja ihmiset latoivat sitä siihen ovelliseen laatikkoon. En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin jääkaapin ovessa näkyy merkkejä sen sulkemisesta sisäkengin työntämällä.  En myönnä potkaisseeni ovea. 

Amerikassa kannattaa muistaa se, että ulkokenkiä ei välttämättä tarvitse riisua pois. Ellei ole menossa japanilaiseen perheeseen, jossa olisi rumaa kävellä sateessa kastunein kengin pieniin paperiovisiin huoneisiin.

Tänään fillarireissulla mietin laiskasti ensin niittyjen värien muuttumista keltaisemmista. Sitten muistin että jossakin pusikossa, jota jättiläisbalsamit ja lehtokotilot eivät ole vielä vallanneet voisi olla minulle ilmainen lounas.


Se löytyi. Syötyäni itseni ympyriäiseksi rupesin katsomaan pieniä ketojen lämpäreitä.

En tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisi puisto-osaston ymmärtämään että Suomi ei ole veden kastelema Englanti. Miksi täällä pitäisi väenväkisin olla nurmikoita?


Tulin miettineeksi sitäkin, mitä englantilaiset tekevät nurmikoillaan, pelaavat krokettia tai krikettiä. Hevospooloon ei tarvita nurmikkoa. Mutta ei tarvita meilläkään, niityt riittäisivät ja olisi ruokaa perhosilla ja linnuilla. Miksei niityllä voi käyskennellä hevonenkin, jos on rauhallista lajia. Minun puolestani.


Meidän viimeinen ulkomainen isäntämme oli Venäjän tsaari ja muun muassa heitä olen ajatellut viime aikoina intensiivisesti. En vain saa nyt päähäni onko Pietarin kaupungissa paljonkin nurmikoita, joilla ihmiset istuvat viltillä ja syövät lounasta. Sen hekin ovat ajat sitten oppineet että ilmaista lounasta ei olekaan.

* * *

Onnistuin vaihtamaan taustan vähän järjellisemmäksi. Uusi kone, vanha ohjelma, jotain sellaista tässä kai on takana. Tarkoitan koneen ohjelmaa, en bloggeria, tässä yhteydessä. Yritän saada kommentit liitetyksi, mutta ne kaksi tulevat nyt sitten yhtenä pötkönä