Tänään on
haikupäivä. Kun päivä lähtee aamulla varovaisten silmäluomien
alta käyntiin, tietää miltei jo valosta minkälainen siitä tulee.
Haiku ei ole haikea runo. Usein se on muutoksen ääni, niin kuin
siinä sammakon hypyssä: SPLASH.
Mutta kyllä
sitä voi ajatella myös valona. Aurinko, pilvet, maan ja veden
heijastus tekevät päivästä aivan toisenlaisen. Sitten on päiviä
jolloin suunnan määrää kirja. Tänään se oli Jack Kerouac.
Hänen runokirjansa Scattered poems löytyi viikko pari sitten
kirjahyllystä. En tiennyt sen olemassaolosta.
Ajattelen City
Light's -kustantamoa ja kirjakauppaa. En tiedä onko Lawrence
Ferlinghetti siellä vielä, vanha hän jo on, jos päivystää
kirjakaupassa. Toivon että hän on löytänyt itselleen seuraajan ja
toivon totisesti että kustantamo jatkaa. Joka tapauksessa Kerouacin
kirja on hänen kustantamansa.
Kirjan
loppupuolella on hienoja haikuja, kokonainen rypäs.
Nodding
against
the wall,
the flowers
Sneeze.
En osaa laskea
tavuja, enkä kykene siis näiden suomentamiseen. Se on Juhani
Tikkasen asia ja sitä hän on vuosien mittaan tehnyt paljon. Onneksi
joku osaa. Hänellä on sekä suomenkielinen että englanninkielinen
blogi, joten sitä kannattaa tarkkailla.
Pidän hyvänä
sitä että kukat aivastavat eivätkä ihmiset. Minusta allergioista
puhutaan hysteerisesti ja ne lisäävät allergiaa. Se ei ole hyvä.
Useless,
useless,
the heavy
rain
Driving to the
sea.
Täällä ei
ole satanut moneen päivään. Sitä ennen satoi lujaa ja ihmiset ja
pellot kastuivat. Mansikat homehtuivat. Viljan jyvät alkoivat itää.
Kosteutta ei saa sisältä häädetyksi mitenkään. Mutta tämä
koskee erityisesti jokivarsien ihmisiä, jotka joutuvat odottamaan
kärsimättömästi, milloin vedet pääsevät lopulta mereen asti.
Siis Kerouac
ajattelee että koko sadetouhu on täysin tarpeetonta. Niin kai se
on. Nämä sateet ovat vain pisara jopa Pohjanlahdella, saati
lännessä joka sai runoilijan runoilemaan aivan hirmuisesti, minkä
on täytynyt johtua valtamerestä, suurista joista ja vuorista. Hän
myös tapasi lännessä Gary Snyderin joka runoili Loppumattomista
Vuorista ja Joista, ja runoili niistä monta vuosikymmentä.
Meillä J.K.
Ihalainen otti niistä kiinni ja suomensi niitä. En muista että
Kerouacin runoja olisi suomennettu. Hänet tunnetaan proosasta.
Minusta on hauskaa että prosaistitkaan eivät jumiudu vain yhden
lajin piiriin. Ettei ahdista liikaa.
Missing a kick
at the
icebox door
It closed
anyway.
Icebox on eri
asia kuin fridge. Jäälaatikossa on kirjaimellisesti jäätä. Jäätä
tultiin myymään ovelta ovelle ja ihmiset latoivat sitä siihen
ovelliseen laatikkoon. En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin
jääkaapin ovessa näkyy merkkejä sen sulkemisesta sisäkengin
työntämällä. En myönnä potkaisseeni ovea.
Amerikassa kannattaa muistaa se, että ulkokenkiä
ei välttämättä tarvitse riisua pois. Ellei ole menossa
japanilaiseen perheeseen, jossa olisi rumaa kävellä sateessa
kastunein kengin pieniin paperiovisiin huoneisiin.
Tänään
fillarireissulla mietin laiskasti ensin niittyjen värien muuttumista
keltaisemmista. Sitten muistin että jossakin pusikossa, jota
jättiläisbalsamit ja lehtokotilot eivät ole vielä vallanneet
voisi olla minulle ilmainen lounas.
Se löytyi.
Syötyäni itseni ympyriäiseksi rupesin katsomaan pieniä ketojen
lämpäreitä.
En tiedä mitä
pitäisi tehdä, että saisi puisto-osaston ymmärtämään että
Suomi ei ole veden kastelema Englanti. Miksi täällä pitäisi
väenväkisin olla nurmikoita?
Tulin
miettineeksi sitäkin, mitä englantilaiset tekevät nurmikoillaan,
pelaavat krokettia tai krikettiä. Hevospooloon ei tarvita nurmikkoa.
Mutta ei tarvita meilläkään, niityt riittäisivät ja olisi ruokaa
perhosilla ja linnuilla. Miksei niityllä voi käyskennellä
hevonenkin, jos on rauhallista lajia. Minun puolestani.
Meidän
viimeinen ulkomainen isäntämme oli Venäjän tsaari ja muun muassa
heitä olen ajatellut viime
aikoina intensiivisesti. En vain saa nyt
päähäni onko Pietarin kaupungissa paljonkin nurmikoita, joilla
ihmiset istuvat viltillä ja syövät lounasta. Sen hekin ovat ajat
sitten oppineet että ilmaista lounasta ei olekaan.
* * *
Onnistuin vaihtamaan taustan vähän järjellisemmäksi. Uusi kone, vanha ohjelma, jotain sellaista tässä kai on takana. Tarkoitan koneen ohjelmaa, en bloggeria, tässä yhteydessä. Yritän saada kommentit liitetyksi, mutta ne kaksi tulevat nyt sitten yhtenä pötkönä
