Opiskelin
nuorena yliopistossa kirjallisuutta ja muita kiinnostavia aineita.
Pääsin yliopistoon suoraan todistuksen perusteella, ei tarvinnut
pyrkiä. Rahaa ei ollut, mutta työtä riittäisi kyllä sitten
joskus. Se arvaus meni pieleen, mutta niin meni monelta muultakin.
Kävin
kesäisin roskatöissä (skit job) Ruotsissa, kun Suomessa ei saanut
edes opintolainaa muista tukiaisista puhumattakaan. Ruotsin
arbetsförmedlingenille riitti että oli suomalainen ja köyhä, siis
selvästi köyhempi kuin ruotsalaiset. Kaverit tönivät terävästi
kyynärpäillään kun yritin ruveta kertomaan opinnoistani. Eivät
antaisi jos vaatisin, eivät mitään.
Työpaikalla
vanhainkodin sairasosastolla oli sänkyyn sidottuna dementoitunut
suomalainen nainen, joka oli sairaalassa unohtanut ruotsin kielen.
Ehkä hän ei ollut sitä kovin paljon koskaan osannutkaan.
Tehtaaseen suurin osa invandrarna päätyi eikä siellä kummoista
kielitaitoa vaadittu.
Jouduimme
yhdessä toisen suomalaistytön kanssa sairaanhoitajien silmätikuksi
kun tuli tehdyksi virhe. Oli aamu ja meidän sairaala-apulaisten
työnä oli städa ja vaihtaa lakanat. Joku muu oli jo syöttänyt ne
joita piti syöttää. Syöttäminen ruotsiksi ei sujunut kovin hyvin
vielä minulta.
Piti
nostaa kerran vinssillä hyvin lihava ja hyvin sairas vanharouva
sängystä rullatuoliin. Meitä oli kaksi laihaa suomalaistyttöä
nostamassa häntä. Vinssissä oli väkipyörä, jonka sai
kiinnitetyksi kiinni (fästa upp), mutta sitä ennen piti jaksaa
pyörittää sitä pyörää ja se liikkui hyvin hitaasti. Minä olin
rullade upp, kun otteeni lipesi ja hyvin lihava rouva putosi
lattialle. Rouva levisi lattialle ja me häivyimme. Rouva näytti
valkoiselta hyytelöltä, vaikka sitä ei sanottu ääneen millään
kielellä.
Sovimme
että emme tienneet asiasta mitään. Rouva jäi kiljumaan sieltä
lattialta finnjäveleitä. Kuului systerien ääniä ja ne juoksivat.
Sitten ne rupesivat huutelemaan biträdejä. Me menimme portaisiin ja
sitä tietä kellariin. Kellarista piti hakea pyykkejä, minkä
teimme ja tulimme takaisin posket punaisina, mutta lihavasta rouvasta
emme tienneet mitään.
Vårdsystern
rupesi kulkemaan kannoillamme. Meitä ei syytetty mistään. Vasta
sitten tuli syytös, kun hän löysi minut puhumassa vanhan
suomalaistädin kanssa. Olin jo huomannut että vanhus virkistyi
aivan vain pelkästään siitä että joku puhui hänelle.
Sairaanhoitaja
ilmoitti ykskantaan, että jos hän tapaa minut vielä puhumasta
suomea osastolla niin tulee lopputili. Sanoin että en ole saanut
edes förskottia ja vuokra pitää maksaa. Sairaanhoitaja punastui
niin, että arvelin verisuonen päästä katkenneen, mutta sitten hän
vain viittasi minua poistumaan toimistostaan. Hän osasi hillitä
itsensä.
Olen näinä
päivinä ihmetellyt sitä, miksi ensin oli julistettava että Suomi
on ruotsalainen ja sen jälkeen että Suomi on venäläinen. Miksi
Suomi ei voi olla suomalainen? Muutenhan Ruotsikin olisi suomalainen,
tai Venäjä.
En ole
onneksi koskaan joutunut minkäänlaisiin roskatöihin Venäjällä,
en edes Neuvostoliitossa. Voi se olla puutekin, koska osaisin sitten
varmasti jonkinlaista venäjää. Mutta Ruotsin jälkeen olisin
pelännyt Venäjää hirveästi. Mutta minulla on muistissa paljon
tarinoita töistä muilla mailla, niitä on jäänyt mieleen
muidenkin kertomana. Siksi nämä ovat anekdootteja.
Kerran kun
istuttiin suomalaiskavereiden kanssa katsomassa televisiota
yhteishuoneessa kun yläkerrassa asuva ruotsalaispoika tuli ovelle.
Käännyttiin katsomaan, ei sanottu mitään.
Se totesi
yksinkertaisesti vain ”de ä inga mänskor här” ja lähti pois.
Kukaan ei keksinyt vastausta siihen. Mentiin keittämään iltateetä,
aamulla olisi aikainen herätys.
