Tulisi jo kevät!
Maakunnas on verenpaisumus. Täällä
rannikolla on vain kylmää, märkää ja tuulista. Ei samana päivänä
kaikkia, vaan vuoropäivisin, noin suunnilleen. Kävelin kauppaan,
tulin risteyksen ja tuuli oli puhaltaa minut autojen eteen. Myrskyä
se lähentelee.
Se tarkoittaa semmoista kurjaa, että
huomenna sataa JA tuulee, enkä uskalla viedä ferrarinpunaista
pyörääni ajelulle. En pääse vesijumppaan. Minulla kyllä
kolisevat luut yhteen autojen kanssa, siihen on tässä kaupungissa
pakko tottua kaikkien kevyen liikenteen saati omien jalkojen
käyttäjien, mutta hyvää pyörää ei saa kukaan rikkoa! Olen
vakaasti päättänyt niin.
Aika kamalaa kyllä, että nuorempana
olin sitä mieltä että mikään ei estä minua ottamasta riskejä,
mutta nyt pyörä on osoittautunut niin kallisarvoiseksi, että
ilmeisesti heittäydyn sen edestä auton eteen. Että viisastuttaako
se vanheneminen vai ei? Tästä esimerkistä ei oikein voi päätellä
mitään.
Yksi tuttava kyllä ihmetteli
körötellessään autolla rantatietä, että kummallista kuinka
kaupungin läpi kulkiessa autojen virtaus ei hiljennyt yhtään.
Siltä se todella tuntuu. Eivätkä kuulemma risteyksien kamerat ole
toiminnassa, vaan niillä on ainoastaan pelotevaikutus kevyen
liikenteen käyttäjiin. Se kuulosti kyllä aivan oikealta
periaatteelta valkoisen kaupungin meininkiin muutenkin.
Viime vuonna tähän aikaan vuodessa
ampparit olivat jo heränneet ja olivat hirveän kiukkuisia. Niillä
ei ehkä ollut ravintoa ihan tarpeeksi, vaikka voikukat jo kukkivat.
Mutta ehkä ne eivät pidä voikukista. Nyt kun sitä mietin, niin
eivätkös ampiaiset ole lihansyöjiä?
Toinen tuttava pitää mehiläisiä.
Olisi pitänyt kysyä että miten onnistui puhdistuslento ja pitikö
talven pitkittyessä antaa mehiläisille lisäruokaa. Mehiläisten
pitäminen perustuu petkutukseen. Juhannuksen jälkeen ensimmäisen
kerran ja syksyllä toisen kerran (no, kukkien määrästä ja
laadusta riippuen) pesästä ihminen käy savustamassa mehiläiset
hiljaisiksi ja pihistää hunajakennot, tarkistaa onko uusia
kuningatarkennoja ja jos on, perustaa yhden lisäpesän. Lisäpesä
on perustettava siinä juhannuksen jälkeen.
Hunajan sijaan mehiläisille annetaan
sokerilientä. Se ei mehiläisiä tapa, vaikka onkin tyhjää
energiaa, koska ne ovat syöneet kesän aikana kumminkin mahansa
täyteen siitepölyä ja syksyn tullessa työläiset ajetaan
tiehensä. Ulos vain, pimeään ja kylmään ja kuolemaan!
Meillä on ollut monen vuoden ajan
mehiläisiä, joten tiedän miten niiden hoito sujuu. Minulla oli
pesien ympärillä vaikeuksia, koska tukka on aina pörrössä ja
mehiläiset eksyivät hiuksien sekaan ja hätäpäissään pistivät
päähän, niin että olin ne kesät aivan muhkurainen.
Niistä vuosista alkoi kyllä
hunajanhimoni. Kun juon aamuteetä, siinä on oltava hunajaa. Jos
äidyn ostamaan syntistä valkoista leipää, minun on saatava sen
päälle voita ja kerros hunajaa. Olen onnellinen sellaisesta
saaliista tuntikausia. Ja mieluiten olen silloin yksin, koska saatan
innostua laulamaan tai peräti harjoittelemaan viheltämistä, jonka
jalon taidon olen miltei unohtanut.
Hunajaranskis-reseptini on peräisin
kirjasta nimeltä Pommorommo. Olen lapsena joutunut lukemaan
kirjaa ääneni käheäksi pikkusiskolle ja -veljelle. Ei se mitään
se on hieno kirja. Yksi niistä joka sai minut kirjanhimon valtaan
josta en ole päässyt vieläkään, enkä edes tahdo päästä.
Sattuneesta syystä johduin
ajattelemaan riippuvuuksia,
joita Raamattu on listannut ison syntien listan joskus vuostuhat tai
jotain sellaista sitten. Minulla ei ole tässä sitä kirjaa, se on
yläkerrassa. Muistini mukaan entisellä katolisella kirkolla on
ollut paljon enemmän syntejä ja eri lajeja kuin nykyisellä
kirkolla, mutta nyt on sittemmin ilmaantunut pappeja joiden mielestä
kaikki pääsevät taivaaseen.
Riippuvuuksia pohtiessani törmäsin
tämmöiseen runoon:
Tuntemuksia
Nikotiinilla on taepettu rottia. Se
on hyvä hyönteismyrkky kuten DDT.
Nikotiinin voi korvata DDT:llä
tai DDT:n nikotiinilla silloin, kun kirvat ovat jo tottuneet toiseen
myrkkyyn.
Nikotiini on ihmisen terveyden
kannalta parempi hyönteismyrkky kuin DDT. Nikotiini hajoaa
vaarattomaksi, kun taas DDT säilyy ja leviää ravintoketjussa
lopulta ihmisiin.
Jos haluat säästää ihmistä,
käytä siis hyönteismyrkkynä nikotiinia. Se ei leviä luonnosta
ihmisiin.
(Väinö Kirstinä:Vieroitusoireita.
Tammi 1994)
Kirstinä ei ole enää elossa. Sitä kamalampaa että hän osui olemaan noin väärässä. Siis ei suoraan, mutta kiertokulun suhteen.
Euroopan unioni riitelee nykyään muun
muassa nikotineideistä (sp?), joita käytetään yleisimmin
kasvinsuojelumyrkkyinä eurooppalaisilla viljelyksillä. Tiedemiehet
ovat aika varmoja siitä, että juuri nikotiinijohdannaiset ovat
aiheuttaneet mehiläisten joukkokuolemia ympäri maailman.
Joku tiedemies kertoi, että ihmiset
kuolevat neljän vuoden sisällä mehiläisten kuolemasta. Ne ovat
niin tärkeitä pölyttäjiä. Tuuli ei riitä, eikä muita niin
hyvin erikoistuneita hyönteisiä maailmassa ole. Ei ole kovin
tärkeää leviääkö nikotiini luonnosta ihmisiin, koska ihmiset
kuolevat jos mehiläiset kuolevat.
Ihminenhän ei ole luontoa. Se on
viisas eläin, sukunimi on homo.
