31.12.10

Kirjastomatka


Taas tulevat pyhät. Pitäisi siivoilla, pitäisi tehdä muutenkin perusteellista karsintaa kaapeissa, joita ei kerrostaloasunnossa ole ikinä tarpeeksi.

En minä ole yhtään erilainen ihminen kuin silloin kun lähdin maailmalle repussa vaihtovaatteet, ei muuta. Ei ihminen juuri sen enempää tarvitse. Työllä saa sapuskaa, jos ei saa niin sitten joko kuolee tai ei. Ihminen on kekseliäs siinä vaiheessa.

En käsitä miksi pyhät eroaisivat yhtään millään tavalla ei-pyhistä. Tärkeää on, näkyykö aurinkoa vai ei. Tänään on vähän toivoa valosta. Mutta kun kävin kirjastossa, hämärä oli muuttumassa pimeydeksi. Asun kaupungissa ja on kuljettava jalkakäytäviä. On varottava aurausautoja. Käännyttävä ihmettelemään miksi Wärtsilän aitaa on puskettu alas väellä ja voimalla. Ei siinä polkuja näy.



Kaupunki on sotkua niin kuin useimmat kaupungit ovat. Uudet talot on rakennettu sitten kun vanhat on saatu puretuksi. Juttelin yhden purkutuomion saaneen talon asukkaiden kanssa: no kun eivät enää pankit anna lainaa että saataisiin korjatuksi. Pankit taas tietävät, että joku grynderi haluaa tähän jotain perusteellisen uutta. Sen sijaan kirjasto ei ole paha paikka ajatellen uutta ja vanhaa: vanhan ympärille on rakennettu lisätila. Toimii hyvin, näyttää hyvältä. Jostain syystä muuten pihi kaupunki (esimerkiksi terveyskeskukset on ajettu alas melko täydellisesti jo) on antanut vielä suhteellisen hyvin rahaa kirjojen ostamiselle.

Kirjat ovat hyvä asia varsinkin kipuileville ihmisille. Tarvitaan hyvä paikka missä lukea, tuoli jossa ei ole liian mukava olla ja joka panee vähän kiemurtelemaan, hyvä valo. Sellainen ystävällinen keltainen valo. Kirjaa lukiessa mieli kulkee jonnekin ihan muualle. Olen lukenut aivan viime päivinä miltei pelkästään runoja – tosin tulee tehdyksi sivupolkuja muualla. Luonnollista. Niistä tulee yllättävän paljon energiaa. Ne säteilevät hyväksi oloksi koko ihmis- ja eläinkunnalle joka tässä asuu. Kun jaksaa tuntea hyvää tahtoa. Minusta jonkinlainen todiste on se, että kiinanruusu, keskellä syvintä kaamosta, puskee kukkaa.

Kirjaston vanhaa osaa oikealla


En tullut olleeksi kuin ehkä tunnin verran haahuilemassa pitkin ja poikin, onneksi reppuun ei mahdu hirveätä määrää kirjoja, jää muillekin ihmisille. Olin kerran jossain retkueessa, jossa oli ulkomaisia virkamiehiä tai asiantuntijoita tai vain turisteja, kun näytettiin neljän tavallisen kunnan palveluita. Missään maassa ei ollut niin kattavaa kirjastoverkkoa kuin täällä. Se monikansallinen kööri oli asiasta aivan yksimielinen. Siitä on tietysti jo aikaa, koska silloin ulkomaalaiset ihastelivat myös vanhainkoteja. Ne olivatkin sympaattisia ja mukavia paikkoja silloin. Ihan tavallisessa pitäjässä oli tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia. Eikä omaisia yritetty ajaa ulos, vaan päinvastoin käskettiin viemään vanhuksia ulos jaloittelemaan. Reippaita ihmisiä ne hoitajat olivat silloin. Nyt niitä on liian vähän kaikkialla.

En tiedä mitä uusi vuosi muuttaa. Todennäköisesti köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat edelleen. Todennäköisesti köyhät sairastelevat eivätkä edelleenkään pääse hoitoon. Köyhien lapsiperheidenkin suhteellinen osuus kasvaa.

Meillähän on vaalit ensi vuonna. Tähän mennessä, ja olen elänyt jo aika kauan, mikään ei ole seuraavista vaaleista muuttunut, ainut tärisyttävä muutos oli mielestäni vuoden 1966 vaalit, mutta täpinä johtui ehkä enemmän Lapualaisoopperan ensi-illasta kuin vaaleista.

Isoisäni oli ehdokkaana eduskuntaan joskus 1930-luvulla, mutta kahden puhujatilaisuuden jälkeen sai tarpeekseen seurantalojen takahuoneiden juonittelusta, toisten mollaamisesta, aatteettomuudesta ja korruptiosta.

Ja kun tästä asiasta todistivat kaikki lapset yhtäpitävästi, paitsi nuorin joka oli niihin aikoihin vasta opettelemassa kävelemään, niin kyllä minä sen uskoin. Olin ajatellut että sitten 1960-luvun korruptio on ollut viimeistään ohitettu juttu ja että sodat olisivat sulattaneet semmoiset hirvittävyydet pois.

Voi olla että kaikki isoisän kokema on ollut olemassa eikä sitä saa pois ja että se kuuluu olennaisena osana edustukselliseen demokratiaan. Siis valehtelu, oman edun tavoittelu ja sitä myötä aivan tavallinen korruptio. Voi tietysti panna pään pensaaseen, että huonomminkin voisi olla.

Olen miettinyt lasten ja nuorten tulevaisuutta, kun siinä näkyy niin vähän sellaista hyvää, joka auttaisi esimerkiksi maapallon hengissäsäilymistä. Pitäisi aloittaa siitä että vanhemmat ymmärtävät mitä tekevät. Ja siitä että opettajat koulutetaan moraalisesti vastuullisiksi ihmisiksi. Ja siitä että yliopistoilla ylipäänsä on ihmisiä jotka ehtivät/jaksavat/kykenevät huolehtimaan tulevaisuudesta.

Jostain syystä en muista ajatelleeni tulevasta ajasta yhtä pessimistisesti aiemmin. Ehkä ajat ovat muuttuneet. Täytyy siis nyt uudelleen toivottaa kaikille hyvää tahtoa seuraavalle vuodelle.


31.12.2010 klo 23.03. On tuosta linkissä mainitsemastani sivupolusta myös täällä. Kemppinen onnistuu edelleen olemaan vuoden minua vanhempi. Omituista että aika tuntuu kyllä venyvän ja paukkuvan, mutta tosiasialliset kuukaudet ja päivät täytyy lukea sitten kalenterista. Muuten täällä on kuin taistelutantereeella. Muusta tiedä, kuin sotaleffoista.



17 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa, Hyvää Uutta Vuotta täältä Savonlinnasta.

Minäkään en näe vuodenvaihteessa mitään merkillistä. Ihmiskunnan suurin typeryys ehkä kulminoituu (ja näyttäytyy) "ilo"tulitteista nauttimisessa. Ehkä käsittäisin sen sadan vuoden välein tapahtuvaksi, mutta että joka ikinen vuosi...

Kun viimeksi kävin tällä kulmalla maatamme, olin liikkeellä polkupyörällä ja oli kesä. Silloin kävin kirjastossa täällä ja ajattelin, että onpa ruman rakennuksen arkkitehdiltä hyväksyneet ja niin komealle paikalle keskustaan Nyt olen tasan samaa mieltä (käytiin pojan kanssa vessassa siellä kaupunkireissulla).

Miksi joillakin ei ole silmää rakennusten suhteen suunnitteluvaihessa, ja koska on kulttuurirakennuksesta kysymys, pitäisi ottaa mallia kunkin paikkakunnan historiasta, sen rakennustaiteesta jne. Vaikkapa Olavinlinnasta täällä.

Nettiyhteydet ovat tässä hotellissa hankalat. Yhdistyy ja ei yhdisty. Talon oma asiakaskone on jo niin vanha, että tällä juuri ja juuri pääsee kentälle. Oma läppäri ei aukea oikeastaan ollenkaan.

Pieniä murheita ne, tietenkin. Menee se yksi viikko vaikka ilmankin. Mutta jos etukäteen esitteissä mistä kehutaan niin sen pitäisi kai sitten toimia myös?

Minä olen lukenut täällä Chagallin elämänkertaa (Meri suositteli), Matti Yrjänä Joensuun Rautahuoneen lukaisin yhtenä päivänä välipalaksi ja siitä aion jotain seuraavassa postauksessani marista ja viime yönä, ennen nukahtamistani luin Samuli Parosen aforismeja "Arvot" otsikon alta ja kylläpä hän niissä sanoi aivan kuin ennustaen tähänkin päivään, ja ensi vuoteen sekä siitä etp käypäsiä ajatelmia. Ihan kylmäsi kun ajattelin, kuinka joku voikin nähdä eteensä.

Mutta. Lähden tästä kohta lasten kanssa taas altaaseen.

Se puoli täällä on hyvä ollut, että lapsille on mukavaa toimintaa järjestetty eikä ole ruokakaan mitään solokkua. Sitä vain on liikaa.

Eli ensi vuoteen!

Ripsa kirjoitti...

En ole edes mennyt sen kaupungin läpi ikinä. Kyllä minä aika umpilänsisuomalainen olen.

Nyt kuule Valto, jos siellä ei toimi nettiyhteys, niin kyllä sinulla on täysi oikeus valittaa siitä. Ja siitä kuuluu tulla hinnanalennus, mille instanssille se nyt sitten tuleekin, taisit sanoa että saitte ilmaisen perheloman. Vai oliko se osin ilmainen?

On paljon muitakin ihmisiä jotka tarvitsevat nettiyhtyeksiä, paitsi teidän perhe, joten kannattaa olla tiukkana. Panet vain jonkun toteamaan että eihän se näy toimivan. Se yhteys.

Lapset rakastavat vettä! Täällä on sellainen kuin Tropiclandia, jossa ei ole syviä altaita lainkaan ja käsittääkseni varakkaammat ihmiset käyvät siellä lojumassa lämpimämmässä vedessä kuin mitä kaupungin uimahallissa on. Mutta lapsille se näkyy olevan tosiaan omiaan.

Minä olen ajatellut että jos poijanflikat nyt tänne asti ehtivät, että kuskataan ne taidenäyttelyn avajaisiin. Tosin ne eivät suunnitelmasta vielä tiedä mitään. Jääkööt yllätykseksi.

meri kirjoitti...

ripsa ja valto,

minua tykästyttää niin peevelisti, ihan sillä lailla hellästi, kun ajattelen teitä. olkoot tärkeänoloiset keskustelijat ynnä muut yleisten oikeiden asioiden puolustajat missä ovat, kunhan te olette täällä.

me olemme pieniä älyllisiä ötököitä pallolla, joka pyörii avaruudessa, tyhjän päällä. tässä maallistuneessa ja raadollistuneessa maailmassa pärjää jos joukossa on edes kourallinen valtoja ja ripsoja.

loppu on uuden alku. malja sille!

Ripsa kirjoitti...

Meri!

Ekana ehdit todistaa hyvää tahtoa. Voi olla että sen Raamatun mukaan pitäisi kuulua jouluun, mutta eikös meille pakanoille voida suoda hyvää tahtoa läpi vuoden!

Jos näet Kalevin pyyhältävän ohi kameransa kanssa niin tervehdä sitä kans!

marja-leena kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta Vancouver, Kanadasta! Lunta ei oo mutta kauniita pakkaskukkia ikkunassa tänä aamuna ja varjopaikoissa nurmikoillakin viellä. Toivon hyvää mielialaa talvipimeyden kestämiseen, ja toivoa kevään paluun. Toivoa parempaanhan me kaikki etsitään tähän aikaan vuotta, vaikka joskut hullusti käyttäytyvät juhlien ja juoputellen, hmm? Kiitos sanoistasi ja kuvista ja ystävyydestä, Ripsa.

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena!

Minusta on aina hauskaa seurata elämää siellä Rapakon takana ja varsinkin länsirannikolla. Ihan vain senkin vuoksi kun olen siellä asunut.

Katselin juuri eilen vuoristo-ja metsämaisemia Oregonista ja muistin taas, miten samanlaisia metsät ovat täällä ja siellä - kunhan muistaa valtavan kokoeron. Siellähän hemlockit voivat olla satametrisiä. Eivät ehkä pääse puoleenkaan täällä.

Sitä paitsi ikimetsät ovat miltei poishakatut täältä. Kyllähän se vuoriston, ikuisen sateen ja kasvun maisema on varmasti muuttanut myös ihmisiä.

On hienoa että olet olemassa ja hienoa että jaksat pitää blogia yllä!

Keiju kirjoitti...

Ripsa, jopas sattui, lukaisepas minun "poliittiselta puoleltani" tämä tuore punaisenkukertava merkintä pessimismistä:

http://sosiokeiju.blogspot.com/2010/12/pessimistinen-puolue.html

Erinomaista uutta vuotta!

Ripsa kirjoitti...

Ekaks toivun saunasta. Ajatukset eivät kulje, koska olo on niin sietämättömän hyvä. Ensiksi asunto on siivottu, sitten mentiin saunaan.

Niin kai sen pitää suomalaisessa perheessä mennä.

Punaisenkukertavuus sosiologian puolella ei ole mitenkään outo ilmiö maailman yliopistoissa ja muissa keskustelupaikoissa. Nykyäänkään. Nimenomaan nykyään.

Ripsa kirjoitti...

Keiju!
No nyt on uusi päivä ja olen jossain määrin hereillä. On niin vähän valoa, että hereillä on vaikea pysytellä. Varsinkin kun seuraava projekti on vielä suhteellisen hämäränä mielessä.

Jaaha. Sinä olet nuori vasemmistolainen. On hyvä että tällaisessa edustuksellisessa demokratiassa on sentään vastavoimiakin. Välillä tuntui siltä että niitä ei ole lainkaan.

Luen parastaikaa Max Frischin, sveitsiläisen näytelmä- ja romaanikirjailijan romaania Montauk, se on vuodelta 1975, oikeastaan länsimaiden käännekohdan ajoilta, kun Vietnamin sota loppui. Hän sanoi jotain siihen suuntaan että Amerikka ja sen nixonilainen demokratia on merkillistä, koska oikeistolaiset ovat riemuissaan, jos hän kiemurrellen sanoo olevansa sosiaalidemokraatti.

Montauk on nimittäin paikka ja sijaitsee mantereella vastapäätä Long Islandia.

Minä en tiedä mitä uutta tässä vaiheessa maailmanmenoa vasemmisto voisi antaa Suomelle. Ehkä jonkinnäköisen vaihtoehdon, mutta esimerkiksi taloudelliset realiteetit ovat jo kauan olleet muiden kuin meidän itsemme hallinnassa.

Kulttuurin voisimme hoitaa itse ja tässä olisi paljon tekemistä. Eivät Brysselistä voi sanoa mikä on hyvää suomalaista kulttuurityötä. Saa nähdä mitä Suomen Turku saa aikaan tänä vuonna.

Keiju kirjoitti...

Ripsa, no juu, kyllähän minä suhteellisen nuori olen. Lähempänä viittä- kuin kahtakymmentä kuitenkin.

Politiikkaan liittyen pointtini on, että hyvin moni asia on periaatteessa meidän yhä päätettävissä. Olemme vain äänestäneet päättäjiksi ihmisiä, jotka eivät sitä päätösvaltaansa käytä vaan luovuttavat mieluummin joillekin ihan muille toimijoille.

Pidemmän päälle edustuksellinen demokratia sinänsä saa minussa aikaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ripsa kirjoitti...

Keiju, olet ennenkin käyttänyt juuri samaa sanontaa iästäsi. Muistaakseni olet samanikäinen kuin poikani. Joka tekee pitkää työpäivää ulkomaankomennuksineen päivineen. Eikä ehdi kovinkaan usein keskustella vanhempiensa kanssa, saati että näkisimme juurikaan.

Olet oikeassa tuossa, että suomalaiset saavat useimmista asioista päättää ihan itse. Ne rehjakkeet ovat antaneet päätösvallan ylikansallisille yhtiöille ja sitä kautta EU:lle, ja tämmöinen pieni maa Pohjolassa on hätää kärsimässä.

En minä usko että poliitikot olisivat juuri sen kummempia kuin yhteinen kansakin, paitsi että se ei ole enää kovin yhteinen. On outoa että suurella metelillä ja aika tavalla meidän 60-lukulaisten myötävaikutuksella aikaansaatu hyvinvointivaltio alkaa olla mennyttä.

Sehän perustui edustukselliselle demokratialle. Mutta täytyy muistaa että se osa 60-lukulaisista, joka piti meteliä oli vähemmistö. Luulen että siitä faktasta periytyvät tämän hetken ongelmat.

Lisäksi: se 60-lukulaisuus ei ollut kovin paljon muuta vielä kuin kulttuuriradikalismia, joten peruspolitiikka jäi vielä takariville. Näyttämön kulisseihin, ehkä.

Keiju kirjoitti...

Seuraavan kerran käytän ilmausta "lähempänä eläkeikää kuin kouluunmenoikää". Näitä kahta tapaan joskus vuorotella.

Lueskelin viime vuonna kirjaa nimeltä Suuret ikäluokat. Siinä tehtiin "60-lukulaisuuden" ja suurten ikäluokkien käsitteiden välille ero: jälkimmäiseen samastuvat kaikki tietynikäiset, ensin mainittuun vain "kulttuurieliitti". Itse asiassa yksi haastateltu, joka ei kuulunut tuohon kulttuurieliittiin, väitti että 50-luku on sukupolvea yhdistävä vuosikymmen.

Muuan haastateltava oli esittänyt jotain vielä kiintoisampaa: 60-luku päättyi vasta 1978. Mikäli käsitin kirjan aineistoviittauksia oikein, kyseessä oli paitsi "kulttuurieliittiin" kuuluva, myös yksi niistä radikaaleista, jotka politisoituivat 70-luvulle tultaessa ja nimenomaan äärivasemmalle. Hän ei nähnyt rajaa 60-lukulaisen kulttuuriradikalismin ja 70-lukulaisen vasemmistoradikalismin välillä, vaikka se vuosilukuja ajatellen olisi niin ilmeinen. Kyseessä on siis jatkumo. Mitä olen parin "60-lukulaisen" kanssa jutellut, he tuntuvat samastuvan tällaiseen näkemykseen.

Olen tainnut sanoa ennenkin, että olen ilmiselvästi 60-lukulainen, vaikken nähnyt sitä vuosikymmentä päivääkään. Kasvoin maailmaan, joka oli pitkälti 60-lukulaisten ihanteiden tuote. En radikaalivanhempien lapsina, aika sovinnaisia he ovat, vaan tietynlaiseen sosiokulttuuriseen todellisuuteen. En ole missään vaiheessa irtautunut siitä, siihen on vain sulautunut lisää ilmiöitä.

Ripsa kirjoitti...

Keiju, jaaha, on ollut ilmeisesti kirjan tekijöillä ongelmia hahmottaa vuosikymmenten välisiä eroja.

Jos nyt tarkkoja ollaan, niin on muutama poliittinen asia, joka varmaan on virstanpylväs. Vuosi 1966, Suomessa, siis eduskunnan vasemmistoenemmistö ja Lapualaisooppera. Vuosi 1967 Ameriikan San Franciscon Haight Ashbury ynnä rock'n'rollin tulo tietoisuuteen, mikä kai on aika lailla kulttuuria. Mutta siihen liittyi oleellisesti poliittinen liike kaikkialla maailmassa, nimittäin USA:n aloittaman (ja Ranskan 1954 hävityn) Vietnamin sodan vastustus.

Sitten Eurooppaan liittyy kolmas vuosi, eli 1968, jolloin oli kaikin puolin hullu vuosi, Ranskan ja Tshekkoslovakian kevät, joka päätyi Tshekkoslovakian miehitykseen. Jälleen sekä kulttuuria että politiikkaa.

1970-luku oli sitten ehkä enemmän poliittinen kuin kulttuurinen sävyltään. Ameriikassa rock'n'roll otettiin isojen levy-yhtiöiden vähemmän hellään huomaan. Janis Joplin, Jimi Hendrix ja Jim Morrison kuolivat.

Me, jotka olimme tuolloin nuoria, kuuluimme suuriin ikäluokkaan. Minä kuulun niistä ensimmäiseen, vuonna 1945 syntyneisiin.

En kyllä oikein käsitä mitä tarkoitat eliitillä. Vähemmistöäkö, kuten edellisessä kommentissa sanoin? Mutta demokratioissa on aina vähemmistöjä, se pitää muistaa. Ei se niistä eliittejä tee.

1970-luvun vasemmistoradikalismi perustui käsittääkseni pienempään vähemmistöön kuin 1960-luvun kulttuuriradikaalit edeltäjänsä.

Voihan sitä laskea niin, että teini-ikäiset 1950-luvulla lukivat modernia runoutta ja kuuntelivat jazzia ja varttuneemmat lähemmäs 30-vuotiaat taas 1970-luvulla olivat vasemmistoon kallellaan.

En ole lukenut tuota kirjaa, joten en tiedä minkälaiseen otantaan tutkimus perustuu. Käsitin että kyse oli haastattelututkimuksesta. Minä ainakaan en ole sellaisen tekemiseen osallistunut. Enkä siis kertonut käsitystäni, jonka tässä tulin sanoneeksi.

Mutta näin pienessä maassa "liikettä" voi tuskin sanoa missään vaiheessa suoranaisesti elitistiseksi sen paremmin kuin popularistiseksikaan.

Hullua ajatella että suurista ikäluokista tehdään jo tutkimuksia!

Keiju kirjoitti...

Sen verran tarkennusta, etten minä sitä "kulttuurieliitin" käsitettä olisi käyttänyt, se oli kirjan – tai tarkemmin ottaen yhden artikkelin (kyseessä on siis artikkelikokoelma) – tekijöiden sanavalinta. Tekstissä oli kyllä pitkät perustelut niiden käytölle, en vain muista, kun olen palauttanut teoksen jo kuukausia sitten kirjastoon.

Kirjasta sai vaikutelman, että tekijöillä oli eri vuosikymmenien suhteen selkeä visio. Tutkimukseen haastatelluilla kuitenkin oli toisenlaisia visioita. Itseäni kiehtovat aina enemmän sellaiset, jotka paljastavat asiakokonaisuuden jotenkin uudessa valossa.

Kyllä nuo 60- ja 70-luvun tapahtumat ja niiden aikataulu minulle ihan tuttua juttua ovat, sen verran olen lähihistoriaa ja kulttuurihistoriaa harrastellut. Muitakin taitekohtavuosia on kuin tässä esille tulleet, esimerkiksi 1973 öljykriiseineen.

Ripsa kirjoitti...

Keiju, otan ja tsekkaan tuon teoksen ennen kuin sanon mitään muuta.

En ylipäänsä luota tutkimukseen kuin mihinkään lopulliseen totuuteen. En myöskään usko että on kulunut tarpeeksi aikaa että meistä täysissä voimin olevista sukupolvista voitaisiin sanoa mitään kovin selvää vielä.

En edes usko että Suomella on tutkijaresursseja selvittämään näitä "luokkamatkoja", joista näissä usein on kyse.

Nyt juuri olen kyllä tekemässä vähän muuta työtä.

Keiju kirjoitti...

Voi hyvän tähden! Eihän sitä artikkelia ole lopulliseksi totuudeksi kirjoitettukaan.

Anteeksi tuhannesti, jos kommenteistani tässä blogissa on tullut öykkäröivä vaikutelma. Oikeasti haluan vain keskustella, vaan en osaa laittaa sanojani niin kuin pitäisi.

Ripsa kirjoitti...

Ei, ei, Keiju, en ole vihastunut, pahastunut enkä mitään.

Minulla vain on vähän kiirus, enkä kerkiä ettimään tuota kirjaa. Katsos, en vain halua puhua läpiä päähäni jos kumminkin on kyse tutkimuksesta.

VAIKKA siinä on artikkeleita, niin kyllähän jos ne perustuvat tutkimuksiin, niin pitää tsekata että millä lailla.

Et sinä ole mitenkään öykkäröivä, herranen aika!