29.10.12

Hänen ihmisarvonsa?



Ihmisarvolleni ei annettu takuuta. Se sisältyi kirjoitettuun julistukseen. Eräänä päivänä kun ihmiskunnan ajattelun polttoaine oli ehtymässä, julistus paloi.

Eräänä päivänä teen oman julistukseni, yhdistän sen sähkövirtaan, vartijani todistajani. Täällä ei valaise kirjoituspöytä lamppu, illassa ei ole hartautta, eikä aika riitä muodon ja sisällön järjestelmälliseen tutkimiseen. Improvisoin nopeasti, silmänräpäyksessä, olen vereslihalla. Kuin salama tekoni iskevät univormuja, kohtaavat vartioideni hikisen, raskasliikkeisen vihan. Ilmaisen itseni vaistonvaraisesti, ruumiini signaalit ovat kuolettavan selväpiirteisiä. Kun tulen tajuihini, minut unohdetaan jälleen, mutta minä kieltäydyn edelleen. Kieltäytyminen auttaa minua tunkeutumaan univormujen, raporttien, organisaatioiden turvallisuusnaamioiden alle. En pelkää kuolemaa. Ei, minulla ei ole mitään syytä pelätä suurinta liittolaistani. Se on lopullinen allekirjoitukseni ja kieleni. Kauttakulkulupani korkeaan ja vapaaseen hallitukseen.
(Lakeuden Kutsu III/82 runo ruotsiksi Kurt Högnäs, suom. Marjatta Ripsaluoma)

Istun aivan toisen koneen ääressä. En ole varma miten saada blogiin kuvia jos niitä löytäisikin. Ja mistä?

Tämä teksti tuli eteen n.k. sosiaalisesta mediasta. Kurt Högnäs oli hieno runoilija, nyt jo kuollut. Yllytyshulluna tulin tehneeksi suomennoksen. Olen minä asunut Ruotsissa ja luen sitä sujuvasti, mutta yleensä menen pelosta halvaantuneeksi kun pitäisi puhua kieltä.

Runous näyttää kyllä olevan tämän syksyn pääasia jostain syystä. Se johtuu pitkästä ja värikkäästä syksystä ja dramaattisesta talven putoamisesta niskaan yhden päivän aikana.

Runoutta kohtaan tunnen tervettä kunnioitusta. Luultavasti tuota tekstiä suomensin päiviä ja viikkoja ja hermostuin jopa kissan naukaisuista. Töissä kävin kuitenkin perheen elatukseksi. Muun ajan kirjoitin ja luin.

”Lakeuden kutsu” eli viitisen vuotta eikä jostain syystä siirtynyt seuraaviin käsiin, kun itse suuntasin jonnekin muualle. Me  ”sisällöntuottajat” emme ottaneet rahaa työstä penniäkään.

Rakkaus lukemattomiin teksteihin on säilynyt, mutta olen lukenut ja kirjoittanut säännöllisesti 8-vuotiaasta asti. Enkä ollut siitäkään pohjalaisporukasta ainut.

Kiinanruusu talvilevolla


2 kommenttia:

meri kirjoitti...

kääntäminen on kuningaslaji. muistelen jonkun kääntäjän halunneen christopher robinin nimeksi risto-juhanin. alkutekstihän ei mitenkään tue nimen kääntämistä reippaaksi.

sitten on tuo winnie the pooh. winnie on sekä tytön että pojan nimi ja nykylapsille sanalla pooh on vain yksi merkitys: kakka. ja koska poohia tavallisimmin käytetään vastenmielisyyttä ilmaisevana interjektiona, niin nalle puh olisi siis vieno hyh.

Ripsa kirjoitti...

Suomennos on kuningaslaji, ellei sitä tee sukulaiskielistä, semmoisista joissa on lauserakenne samaan suuntaan ja jossa on sanoissa päätteet, eivät etumääreet (millä ikinänsä nimillä näitä nyt kutsutaankin!), päätteelliset kielet ovat jotain semmoista joka kuulostaa sanalta aclutamaattinen, mutta se kyllä näyttää enemmänkin ruuan lisäaineelta. Eli olen kuullut sen vain englanniksi.

Olikohan Pooh kakka myös kirjan julkaisemisen aikaan? Englanti on vähän puritaaninen kieli ja siinä on noita eufemismeja vaikka kuinka paljon. Että tuntuu vaikealta uskoa että henkilön nimi oli Winne Shit. Siis että kirjailija olisi kirjoittanut henkilölleen niin omituisen lisänimen.

Minä olen kunninahimoisimmat käännökseni tehnyt lukiolaisena isän kanssa, Catullusta ja Sapphoa latinasta suomeksi. Sitten jouduin jo isästä eroon.

Joskus olen ollut sitä mieltä, että olisin ruvennut suomentajaksi ellei isä olisi sitten peräti ottanut ja kuollut.

Kun luin aikuiskasvatuksi
en didaktiikkaa, samassa Pyynikin talossa oli myös kääntäkoulutus. Tulin keskustelleeksi nuorten opiskelijoiden kanssa paljon ja seurasin heidän yhteisprojektiaan jonkun novellikokoelman kanssa. Porukka oli uskomattoman mielikuvituksekasta ja innokasta ja ainakin siitä projektista tuli hieno.

Enkä tietenkään muista mikä sen kirjan nimi oli. En muista nähneeni pitkään aikaan ryhmäsuomennoksia. Jotenkin niinm että mites sitä muuten oppii kuin porukalla ja kokeneen suomentajan valvonnassa?