26.11.12

Sunnuntaina


Sunnuntai on monella tapaa juhlapäivä. Jotain on siinä, että vaikka minulla ei ole minkään institutionalisoituneen uskonnon kanssa suhdetta, niin viikon ensimmäisen – tai viimeisen laskutavasta riippuen – päivän hiljaisuus ja kiireettömyys tarttuu.

Olen usein itselleni vihainen siitä, että suhtaudun päivään niin omituisesti ja ilman mitään järkevää syytä. Mutta sitten toisaalta johdun miettimään, mistä käsitykseni hiljaisesta päivästä tulee. Minähän olen melkein kuuro, en siis voi mitenkään ”kuulla” hiljaisuutta. Sitten ajattelen ohimennen räppäriä nimeltä Signmark ja vaikka en osaakaan viittomakieltä, osaan lukea sanoja huulilta ja eleistä. Useimmiten olen aika hyvin selvillä siitä, mitä ihmisten kesken on meneillään, vaikka en osaa sanoa siitä mitään tarkkaa.

Signmark oli hiljakkoin uutisissakin. Hän ei saa Teosto-korvauksia, koska ei laula, vaan viittoo. Syrjintähän on tässä maassa kielletty. Eritoten olen käsittänyt että pykälät koskevat jonkinasteisia vammaisia. Siinä meillä on pienen ja sisukkaan tekijänoikeustoimiston määräys, jonka mukaan vammaiselle ei anneta samoja oikeuksia kuin n.k. terveille.

Ei silti: joudun itse hyvin usein arvailemaan mutisevien lääkäreiden ja hoitajien ja terveyskeskusten puhelinkeskushenkilöiden ulosannista arvailemaan, kuinka suuri määrä sitä tai tätä lääkettä pitäisi ottaa tai mikä oikeastaan on röntgen-lausuman sisältö.

Kaikissa byroissa pitäisi noudattaa esteettömyys-säädöstöä. Silti terveyskeskus-järjestelmässä on kielletty sähköpostin käyttäminen. Terveys on vähemmän kallisarvoinen tietenkin vammaisille, onhan heiltä osa mahdollisuuksia jo ennestään poispyyhitty. Suurin osa sitä porukkaa – vammaisia siis – on muutenkin nuijittu aikojen kuluessa nöyriksi. Osa meistä vammaisista on taatusti päästään sekaisinkin.

Tottakai niin suuri ja mahtava kuin terveyskeskusjärjestelmä noudattaa aivan omia lakejaan. Mutta muistan hyvin olleeni joskus seurana huonostikuulevan vanhemman serkkuni lääkärikäynnillä. Vanha kunnanlääkäri teki niin selväksi kuin vain suinkin saattoi, minkälaisia troppeja serkunlikan pitää ottaa ja kuinka kauan ja miten pitää muuten hoitaa itseään. Muistan lisäksi että hän pani tyttären oma-aloitteisesti jonoon, josta otettiin ihmisiä kokeilemaan uusia kuulokojeita, sellaisia, joissa oli patterit taskussa pidettäviksi.

Pidin siitä lääkärisedästä ja samoin piti serkku. Lääkärisedässä ei ollut mitään kaikesta tuosta järjestelmähirviöksi paisuneesta nykylääkäriydestä. Onneksi poikkeuksiakin on, mutta kyllä niitä joutuu metsästämään.

Nyt kun minulla on induktiosilmukka, kykenen kuuntelemaan esimerkiksi sunnuntain Radioateljee-ohjelmaa ilman ongelmia. Joskus kun kuuntelen jotain ilman induktiosilmukkaa, kykenen kyllä kissan eleistä päättelemään, mikä on radion volyymi ja pitääkö tarkistaa sitä ylös- vai alaspäin. Lidia ilmaisee itsensä luimistamalla korviaan, jos ääni menee lujaa korkeilla rekistereillä. Minä en niitä kuule edes silmukalla.


Eilen ohjelmassa oli kiinalaisen runoilijan Duo Duon tuotannon esittelyä. Runoilijan oikea nimi on Li Shizheng. Hän on muutaman vuoden minua nuorempi, mutta on asunut vuosia ympäri maailman, kirjoittanut runoja, kääntänyt niitä kiinaksi, opettanut kirjallisuutta kotimaassaan ja ulkomailla, maalannut tauluja, opiskellut konfutselaisuutta ja zenbuddhismia.

Häntä ei suomentanutkaan Pertti Nieminen, vaan Pertti Seppälä. Olen iloinen siitä että Niemisen työlle tuli jatkaja. Muistan kuinka Nieminen oli kyllästynyt nykykiinan kielimyllerrykseen, kun kirjoitusasu vaihdettiin ja klassisesta kiinasta tuli nuorisolle tuntematon kieli.

Meillä oli kylässä kerran nuorimies Shanghaista. Kiirehdimme näyttämään vanhaa kiinalaista riisimaalausta: bambunlehtiä ja vasemmalla puolella runo ja taiteilijan nimi. Nuorukainen joutui seisomaan taulun edessä kauan, eikä hän sittenkään ymmärtänyt mitä taulussa luki. Annoimme hänelle riisipaperia ja siveltimen ja mustehierrinkiven. Ei hän osannut käyttää niitä. Olimme ajatelleet, että hän ehkä osaisi tulkita vanhat merkit uusiksi.

Duo Duo joutui maastamuuttajaksi vastoin tahtoaan. Hänellä ei ollut tarkoitus ruveta pakolaiseksi, vaan kävi niin, että kun hän oli matkalla Eurooppaan lukemaan runojaan, oli tapahtunut massamurha Taivaallisen rauhan aukiolla ja hän joutui pyytämään poliittista turvapaikkaa.

Eivät hänen runonsa kuulosta anarkistisilta tai vastavallankumouksellisilta, pikemminkin päinvastoin. Hän käyttää vanhaa kiinalaista kuvastoa ja puhuu sillä mutta nykyajasta. Hän tulee todistaneeksi sen, että historian merkitys kirjallisuudessa on tavattoman tärkeä.

Runojen taustalla on jokin kiinalainen luuttu, joka särkee välillä kimeästi illuusion, kauniin hetken, jossa on vuoria ja jokia, loputtomasti. Runoissa kulkevat rakkaudet, maisemat, pienet lapset – niin ja musiikki. Minusta on hienoa että kiinassa on säilynyt musiikin ja runouden yhteissointi.

Eihän se ollut tietenkään kiinaa vaan suomea. Ja kyllähän Duo Duo selitti aivan suorasanaisesti mitä hän ajattelee vanhasta filosofiasta. Konfutselaisuutta hän on opiskellut syvemmin vasta nyt, päästyään takaisin kotiin, vaikkakin Hollannin kansalaisena. Sen sijaan hän on ilmeisesti ollut zenbuddhalainen jo vuosia.

Hänen äänessään kuuluu levollisuus. Vai oliko se suomalaisen näyttelijän ääni? Mutta jotain suuren runouden ikuisuudesta siinä ohjelmassa oli. Olen tavattoman iloinen siitä että hän on elossa, että hän ei varmaankaan joudu vankilaan tai leireille vanhojen runojen kirjoittamisesta.


Hän kertoo olevansa todella huolissaan siitä, että nuoret kiinalaiset eivät enää opi historiaansa eivätkä ikivanhaa kulttuuriaan. Onneksi meille ei voi niin käydä. Vai voiko?

Onko meillä nuoria jatkajia edelleen? Jatkavatko ruotsalaiset kustannusosakeyhtiöt suomalaisen kirjallisuuden julkaisemista? Voiko suomalainen kirjailija luottaa tulevaisuudessa siihen, että hänellä on ura? Ihan totta, voiko?

Pidän nimittäin Signmarkin musiikkia tärkeänä asiana, mutta hän on yksi merkki siitä, että kaikki ei ole kulttuurissa kohdallaan. Vamma on pysäyttävä asia. Raha on vielä pahemmin vammauttava asia kuin mikään fyysinen oire ihmisessä. Sen nimiin tehdään pahimmat teot juuri nyt.

11 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Mielenkiintoista oppia täällä, Ripsa. Uusia minulle ovat Signmark ja Duo Duo. Ja ihmeellistä että vanha Kiinan kieli ja calligrafia häviää.

Keiju kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Sen verran täytyy niuhottaa, että tuo "ruotsalaiset kustannusosakeyhtiöt" voisi yhtä hyvin kuulua "suomalaiset kustannusosakeyhtiöt". Ei kovaa bisnestä kiinnosta muu kuin raha. Ei se tee mitään kulttuurihistorian tai isänmaallisuuden tähden, vaikka kansallisuus osuisikin kohdalleen.

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena,

taitaa teillä Vancouverissakin olla kiinalaiskaupunki? Ainakin kiinalaisia oli 1900-luvun alkuvuosina pitkin länsirannikkoa paljon.

Tuo Kiinan kirjoitusuudistus osui kulttuurivallankumouksen ajalle, jossa tuhottiin paljon vanhaa. Jostain syystä johtajaporukka uskoi että historiaton ja kirjaton kansa olisi jotenkin parempi kansa. Ihmiset tuntuvat kuitenkin voivan paremmin, jos heillä on myös omat kansalliset juurensa.

Pelkkiä työjuhtia tuskin on ollut ikinä. Ihmisillä on pyrkimys ilmaista itseään myös kulttuurisin keinoin.

Duo Duon ajatukset ovat hyvin ajattomia. Hän sai amerikkalaisen Neustadt-kirjallisuuspalkinnon yhtenä ensimmäisistä palkinnoistaan ja on senkin vuoksi kyllä länsimaissa aika tunnettu.

Keiju,
jaa, tarkoitat siis sanontaa että rahalla ei ole isänmaata?

Mitä nyt on tullut seuratuksi tätä kustannustalojen myynti- ja ostoliikennettä, niin selväksihän se on tullut että kirjojen kustannus ei tuo tarpeeksi rahaa eikä juuri kiinnosta.

Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että suomalaiset kustantajat ovat jollain lailla tyytyväisiä siitä, että ruotsalaiset tulivat ja tekivät likaisen työn. Kun Suomessa on niin kummallinen kieli ja sitä kohtaan tunnetaan selvästi rakkautta, niin eivät kai suomalaiset kovin mielellään tunnusta tahtovansa tuhota sitä?

Eli "tahtoa" olisi, mutta ei rahaa! Kun ne ruotsalaiset eivät anna rahaa Suomen kirjallisuudelle...

Anita Konkka kirjoitti...

Radioateljeen ohjelmassa Duo Duo puhui taolaisuudesta, ei konfutselaisuudesta. Hän sanoi, että hänellä ei ollut nuorena mahdollisuuksia tutustua taolaisuuteen.

Ripsa kirjoitti...

Anita,

pahus. Olisin voinut vaikka vannoa, että nyt asuessaan Kiinassa hän nimenomaisesti opiskelee konfutselaisuutta ja että ennen hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta vaan hänen piti tyytyä zen-buddismiin. Käsitin asian niin, että zenistä yksinkertaisesti on niin paljon enemmän julkaisuja. Käsitin asian niin, että Konfutsen kirjoitukset on kirjoitettu sillä vanhalla kiinalla.

Kyllä hän puhui taolaisuudestakin, ja ohjelmassa mainittiin Keskitie, joka on kai suomennos Tao te Chingistä (vai miten se kirjoitetaan?).

Pitänee kuunnella ohjelma uudelleen. Räpelsin kyllä muistiinpanoja, mutta on saattanut jäädä väliin tuo opiskelujen ajoitus.

Sokea kana kirjoitti...

Lääkäreiden valitetaan seurustelevan enemmän tietokoneiden kuin potilaidensa kanssa, mutta kyllä joissakin tilanteissa sähköpostiviesti olisi enemmän kuin paikallaan.

Itse asioin kaikkien kanssa mielelläni sähköpostilla, kun muisti ei oikein ole enää ihan kunnossa. Viesteistä voi aina tarkistaa asioita, joita ei pysty palauttamaan mieleensä.

Ripsa kirjoitti...

S.K.,
joo, niin se on, että usein pitää asioida lähinnä näppistä käsittelevän lääkärin selän tai profiilin kanssa.

Tuntuu ihmeelliseltä, että kuulovammaiselle ei sitten voida antaa tietoja sähköpostissa. Tai ihmiselle jonka muisti temppuilee ja kenen muisti ei joskus temppuilisi. Kuulemma on kyse tietosuojasta.

Koko kaupungin terveydenhoitojärjestelmä kyllä varmaan tuntee kaikki sairauteni ja yksinäiset liukastumiset talvikelillä, mutta mitä ihmettä se niillä tiedoilla tekee?

Tulipa osuvaan aikaan tämä viesti! Olen juuri lähdössä hammaslääkäripäivystykseen. Tavallista hammaslääkäriaikaa ei täällä enää saa. Ensimmäinen olisi ollut ehkä juhannuksen maissa. Hampaiden on pudottava pois ja paljaita juuria on vihlottava ennen kuin hammaslääkäriin pääsee.

Yksityiseen ei meikäläisellä ole tietenkään varaa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Pahus missasin tuon kiinan. Käyn joskus Seppälöiden divarissa Fredalla. Kerran ostin kaverille paksun kiinan merkkien kirjoitusoppaan. Mietin että onko kyseessä oikeaa kiinaa. Kaveri sanoi (kohtelias??) että oli, että on käyttöä. Puhekiina, sanomalehtikiina ja klassinen kiina on erilaista. Opiskelin joskus tuota vanhaa kirjoitettua kiinaa. En muista yksityiskohtia, vain periaatteita miten merkit muodostuvat yms on muistissa. Japania katsellessa joudun joskus mietimään alkuperäisten merkkien merkityksiä ja netistäkin niistä saa tolkkua jo nykyisin. (Mitähän kiinan versioista google tajunnee?)

Mietin kun kerran olin seminaarissa Lontoossa missä yksi puhui omaa keski-Englannin murretta, sen tajusi, mutta sitten tuli yksi AY-paksuniska joka piti esitelmästä kansallistunteensa siivittämän skotlannin murteella. Joitakin herkullisia kohtia tarttui...

Opin itse Turun Lyseossa puhdasta Oxfordin perussanakirja-Englantia, johon on myös toisaalta jäänyt tykkäysvaihekin päälle. Maailamssa jyrää nykyisin Amerikan English, johon siihen totuttuani alan tykästyä. Siinä on ilmeisen sulatusuunin tarpeisiin kehittyneitä jopa helpotuksia verrattuna jäykkään Oxfordiin?

Mietin joskus kirjoittaesssani Suomea että kuinka paljon itämurteiden vaikutusta saa päästää ilmoille että google kääntäjä putoaa leikistä.

Käyttääköhän CIAn mielipiteen seuraajat Googlea, vai onko heillä joka kielele kääntäjät. Mossad osaa Suomea. Ja nykyinen KGP varmaankin. (Ja heillähän on oma tulkkinsa täällä.)

Itsehän olen perus-turkulainen mutta kieleni on sekaantunut voimakkaasti itään.

Sattuneesta mukavasta syystä.

Ulkona luvattu lumimyräkkä on kuin Gazalaisten olemassaolon taistelua, ei edes pihapolkua vielä peitä näkyvistä.

Luvattu lumi -
emme saa, emme maksa,
tupruttaa silti

;-)


Ps. Jos otat robottitestin pois ja silti jätät kommenttien hyväksymisen niin toimisiko se? Minun blogeihin kolkuttelee kaikenlaisia yrittäjiä, mutta osan blogspot jättää itsekin syrjään. On kehittynyt. Yksi ilmeisen vihamielinen pääsi jo läpi, eli nyt mietin että pitääkö ottaa kommenttien valvonta varmuuden vuoksi käyttöön ?-(

Ripsa kirjoitti...

Jussi,
ai jaa, tämä Seppälä on divarin pitäjä? Se on kirja-aatelia, jommoista ei toista tässä maassa ole. Olipa hienoa että suomentaja sai sinulta kiinan oppaan!

Tunsin nuorena muutaman joka opiskeli n.k. itämaisia kieli Hesan yliopistoja, muistaakseni siellä oli mitä kieliä milloinkin, hindiä, mandariinin kiinaa, siamin kieltä (siamilaista!) eli ilmeisesti sen mukaan minkä kielen taitajia sattui olemaan paikalla.

Ennen Hämeen-Anttilaa arabiaa ja kulttuuria opetti Aron Jussi, jonka kanssa tulin keskustelleeksi joskus, kun hän oli käymässä kotona Lapualla. Oikea hajamielisen proffan prototyyppi.

Niin että onkohan se kiinan tuntija sattunut opiskelemaan silloin kun kiina oli kurssissa mukana, todennäköisesti. Suomi on kamalan pieni maa ja sitä myötä nämä kielten oppimismahdollisuudet satunnaisia. Sitä varten kai suurin osa ihmisiä nykyään sitten puhuu vain englantia.

Telkkarista on välillä tullut skottivoittoista englantia, josta en tajua mitään. Mun englannin opintoni koulussa olivat ultra-lyhyet, en edes kirjoittanut sitä kun oli pitkä saksa, ja sitten tuo kirottu pakkoruotsi, joka vei tunteja muilta kieliltä. Latina oli sillä tavalla pakko henk.kohtasesti että isä opetti latinaa ja historiaa. Se oli latinaa puhumalla selvinnyt Italiassa, asui Villa Lantessa ja kaivoi yhden kesän Pompeijin raunioita.

Olisin kamalan mielelläni mennyt sen joukkoon, mutta ei silloin ollut tapana päästää lapsia päinsä mellastamaan suurkaupungissa.

Mutta itse en osaa kiinaa ja suurin osa kiinalaisia joita olen tavannut, on puhunut kyllä ihan käsitettävää englantia. USA:n länsirannikolla on paljon vanhoja kiinalaiskaupunginosia ja se kieli on siis sitä taolaisuutta ja konfutselaisuutta ymmärtävää. En yhtään ihmettele että kiinalaisrunoilijamme viihtyi Ameriikassa.

Kiinan kieli vaihdettiin sen kuuluisan kulttuurivallankumouksen jälkeen. Kokonainen sukupolvi sivistyneistöä jäi syntymättä. Ja nämä nuoret ovat ilman historian tajua.

Teillä on siis täysi talvi siellä? Ja vaimosi pulputtaa itäsuomalaista! Se kuulostaa herkulliselta yhdistelmältä, turkulainen puhe ei paljoa (tämmöisen pohjalaisin korvin) poikkea Porin kielestä, jota olen kuunnellut aika monta vuotta nuorena.

Meillä puhutaan ameriikkaa kotona. Englannin ymmärrykseni on tänään koetteella, kun tulee kylään ugandalainen ystävämme. Ugandassa opetetaan britti-englantia, tietenkin.

Ulkona möyryää epätoivoisen siivousyrittäjän lehdenpuhalluskone, kun kohta tulee vissiin tännekin lunta. Pakkasta on aika reilusti.

meri kirjoitti...

ripsa

sinulla oli hieno kissakommentti liuhdossa. samilla samaten. saisinpa minäkin vätin sanomat.

ps. sanavahvistuksessa lukee eloweene. onkohan se latvialaisliettualaiseestiläinen käännös elovenalle?

Ripsa kirjoitti...

Meri,

Sami ja minä kumpikin puhutaan aika lailla kissojen kautta, siis niiden, joiden kanssa eletään, Samin Klaara-herrasta en ole nähnyt kuin jonkun kuvan ajat sitten eikä hänkään ole Lidiaa livenä nähnyt.

Kissojen kieli on hirveän eläväistä ja jotenkin liittyy suoraan näihin kirjoittamissessioihin. Oletan että Samilla kans.

Elovenaa en olekaan pitkään aikaan nähnyt. Ehkä flikka pitää taukoa? Tai sitten en olen vain tipahtanut seuraamisesta pois. Balttilaiskielet ovat kyllä indoeurooppalaisia, samaten kuin nämä sanavahvistukset.

Kieli tunkee läpi, vaikka yrittäisi pelleillä sanoilla jotka eivät ole sanoja.