25.12.16

Joulusaarnoja


Menneellä joulunalusviikolla oli mukavaa kuunnella menneen maailman joulusaarnoja, kertomuksia jouluista. Niitä tuli Radio Yle 1:n Kultakuume-lähetyksien keskeltä. Niissä oli paljon samaa kuin itse muistan lapsuuden jouluista.

Ne ovat kulttuurihistoriaa. Sitä löytyy myös muualta, ei tarvitse kuin selata vaikka joulun lehtiä. Nyt kun mikään taho ei pysty pakottamaan kauppoihin, virastoihin tai kaikkeen muuhun aikaa vievään, voi sitä paitsi lukea ihan mitä vain.

Oma suosikkini on aina ollut kyllä radio. Minusta Markus-setä oli vähän hankala tyyppi, en pitänyt kaurapuurosta koskaan. Ja olin iloinen siitä, että hänen kotkansilmänsä eivät koskaan löytäneet minua. Ymmärsin kyllä niistä tarinoista että Markus-setä on vähän niin kuin joulupukki joka tahtoo kilttejä lapsia vain. Ja että hän näkee suunnilleen kaikkialle ja tietää mitä minä milloinkin teen.

Pimeä aika jatkuu. Eilen kastuin läpimäräksi kun kävin kaupassa. Sadejoulu. Semmoisena kyllä taitaa olla Suomessa ainut kokemani, ainakin tähän ikään.

Kissa kaivatui kirpparikassin sisälle ja löysi sieltä jotain mielestään syötävää. Ja oksensi. Joulupäivä on siis alkanut aika tavallisella tavalla.




Kuunnelkaa nyt kuitenkin tämä puheenvuoro. Minusta siinä on paljon tämän ajan ääntä ja on hyvä että puhuja on vähän vanhempi nainen. Eikä ole paha että hän on myös näyttelijä ja on opettanut Teatterikorkeakoulussa vuosia. Elina Knihtilä osaa myös kertoa tarinansa hyvin.

Kohta alkavat televisiosta Chaplinin lyhytleffat. Olen minä osan niistä nähnyt ennenkin, ehkä en juuri näitä. Mutta ne kestävät uusintakatsomisen ikuisesti. Joulusaarnoista nekin käyvät.





4 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Jouluterveiset täältä Tyynen mermen rannalta! Meillä on ollut muutama lumi myrsky mutta lumet on melkein sulannut. Oli niin valoisaa kun se kesti. Pilviset sateiset päivät ovat pimeät. Vietämme hiljaista lomaa oman perheen kansa. Kohta onkin uusin vuosi, toivotaan että se on parempi kun oli 2016.

Ripsa kirjoitti...

Kiitos terveisistä, pitkästä aikaa! Syksy on ollut kamalan pitkä, eikö olekin? Myrskyjä on ollut meilläkin, sekä näitä ilmatieteellisiä että poliittisia. Tarvittaisiin rauhallista miettimisaikaa varmaan kaikille ihmisille ja vähän pitemmäksi aikaa.

Hiljaiseloa ovat pyhät olleet kyllä tässä perheessä ainakin. Ei ole hirveästi huvittanut mennä kävelemään kun joka toinen päivä on satanut kaatamalla. Ajattele nyt: ei taaskaan valkoista joulua! Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta, ainakin virallisesti, on ollut väittelyä siitä onko se nyt vasta 99 vuotta, koska Suomi ei ollut saanut tunnustusta itsenäisyysjulistukselleen hetikohta, siis silloin joulukuun alussa 1917. Mutta tuskin tuota itsenäisyyspäivää enää vaihdetaan.

Katsoin sitä sinun tyttäresi (?) pitkää ja perinpohjaista sivustoa joulun perinnöstä, ja luin. Onkohan meillä siis joulu jonkinlainen kelttiläis-suomalainen sekoitus? Mielenkiintoista, kiitäpäs siitä tekstistä, ainakin minun puolestani!

marja-leena kirjoitti...

Ei se ole tyttären sivusto, mutta toisen tyttären ystävän. Aivan uusi minulle jotta on paljon luettavaa tutustumaan.

Hiljainen joulu meillekin, pari tytärtä oli täällä, tänään ovat matkalle kolman tyttären luokse, se jolla on pari sisarentyttöä joita kovasta tykkäävät. Mieheni kansa käydään tammikuun puolella.

Hyvää Uutta Vuotta, Ystäväni!

Ripsa kirjoitti...

Marja-Leena,

olen kyllä huomannut että etnologia kehittyy kovaa vauhtia, samoin kaikenlainen folklorismi. On hirveästi tutkittavaa ja ajateltavaa eikä aika ikinä riitä! Suomessa tutkitaan varsinkin saamelaisten alkuperää tällä hetkellä. Keskeinen tutkimuspaikka taitaa olla Oulun yliopisto.

Mutta on hauskaa löytää tuommoisia sivustoja kuin tuo tyttäresi ystävän sivusto. On siinä ollut hommaa saada kaikki ne asiat linkitetyiksi. Mutta hyvää matkaa teille! Muistan niistä paikoista sen, että melkein kaikkialle on pitkä matka.

Ja samoin kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi ensi vuodeksi!