Lumimies katsoo joulukaktuksia talvipäivänseisauksena

The Snow Man

One must have a mind of winter

To regard the frost and the boughs

Of the pine-trees crusted with snow;

And have been cold a long time

To behold the junipers shagged with ice,

The spruces rough in the distant glitter

Of January sun; and not to think

Of any misery in the sound of the wind,

In the sound of a few leaves,

Which is the sound of the land

Full of the same wind

That is blowing in the same bare place

For the listener, who listens in the snow,

And, nothing himself, beholds

Nothing that is not there and the nothing that is.

Lumimies

On oltava mieleltään talvi

pitääkseen  huurteesta ja 

mäntyjen jäätyneestä tykkylumesta;

on täytynyt olla kylmä pitkään

että näkee katajat suoristumassa jääpuikkojen alla,

kuusien kimaltavan muistuttaen etäisesti itseään

tammikuun auringossa; eikä ole ajateltava

tuulen äänen valitusta,

onttojen lehtien ujellusta,

sillä se on maan ääni

samaa tuulta ilman täydeltä

puhaltaa samaan paljaaseen multaan

lumen kuuntelija 

ei itseään kuuntele, on vain  

olemattomuudesta olevuuteen.

Wallace Stevens (suom. Marjatta Ripsaluoma)