Mutta ilmassa on ukkosta ja nivelet naukuvat. Nukuttaa. Mutta toisaalta tekee mieli vain heristää nyrkkiä taivaalle, että rupea nyt Ukko jo jyrisemään eläkä odotuta.
Kiinanruusuun puhkesi ties kuinka mones kukka. Tipahtaneet mytyt lojuvat pitkin lattiaa. Niille pitäisi löytää rasia tai lasipurkki ja panna siihen muistoksi. Miksi? No että joskus se on kukkinut kuin mieletön. Eilen kävi ystävä kylässä ja kertoi että ei ole koskaan nähnyt yhtä isoja kiinanruusuja. Tämä minun on juoppo, ja hän sanoi kiireesti että ei halua pistokasta.
Niin päädyin sitten sormiharjoituksiin. Mutta ne ovat vakavampia silloin kun on kyse Johann Sebastian Bachista. Bachia on kuunneltava tarkasti.
Tällä kertaa minut johdatti tarkkaan kuunteluun Lidia, joka ei pitänyt Bachista.
Hän oli saanut istua auringonvalossa, lämmössä. Kissat ovat kotoisin Nuubiasta tai Abessiniasta ellei se ole sama paikka. Siellä on kuuma ja kaikki kissat näyttävät hiekan värisiltä. Sitten alkaa tulla variaatioita ja Lidia on lähinnä venäjänsinininen:
Bachiin minut johdatti muutama vuosi sitten Peter Hoeg Hiljaisella tytöllään. Tottakai Bach on läsnä kaikkien ihmisten elämässä, koska hän on tehnyt niin paljon kirkollisia passioita ja muita, joita on lapsena joutunut kuuntelemaan, kun aikuiset tahtovat raahata myös lapset kirkonkylän kirkkoon.
Oli pakko mennä.
Mutta en ole oikeastaan ajatellut muusikoita kovin paljon. En taida tuntea ketään virtuoosista esittäjää. Sen takia rupesin kuuntelemaan Bachin sellokonserttoa entistä tarkemmin. Luin kirjaa joka on outo kertomus kolmesta Bachia soittavasta pianistista. Se kiusasi ja siitä piti kirjoittaa. Tekstin löytää täältä. Meillä on muitakin Bachin konserttoja ja luulen että tästä voi tulla Bach-kesä.
Ehkä se johtuu helteestä. Bach auttaa keskittymään ja ajattelemaan, edes ajoittain.
Hieno kuba Lidiasta. Väri ja valo paikallaan.
VastaaPoistaEhkä ensimmäisen kunnollisen kosketuksen Bachiin sain joskus muinaisuudessa Kari Rydmanin sävellyskonsertissa Sibelius Akatemiassa, jossa hän esitti Bachin kolmannen brandenburgilaisen konserton alun teemaa mukailevan Kanttorin jenkan. Sittemmin Bach und Seine Zeit on tullut minulle enemmältikin tutuksi. Brandenburgilaiset kuuluvat levykokoelmaani. Mistähän sitten puhutaan, kun musiikin taltioimiseen ei enää käytetä levyjä ja minkä nimisenä jatkuu (jos jatkuu) radio-ohjelma "Näistä levyistä en luovu". Ohjelman antiteesinä voisi olla ohjelma "Näitä levyjä en huoli". Haastateltava saisi kertoa, mitä hän ei ainakaan halua kuulla, ja sitten levyjä soitettaisiin.
VastaaPoistaKirjoitin tähän eilen kommentin, mutta en jaksa nyt toistaa sitä, varsinkaan kun en varmaksi tiedä, ottaako blogisi kommentteja vastaan.
VastaaPoistaTuolla oli kommentteja vaikka kuinka, mutta ne eivät suostu tulemaan tänne.
VastaaPoistaNyt sain jotain kiertotietä muutaman tulemaan. Jotain häikkää on nyt minun sähköpostini ja bloggerin välillä. En käsitä missä ihme välitilassa ne kommentit olivat...
Kalevi, en tiennyt että Rydis on propagoinut Bachia, mutta hyvä on jos on sen tehnyt. Bach on erittäin hyvää ajattelumusiikkia. En tiedä mistä se johtuu, eräänlaisesta toisteisuudestako.
Anita, minustakin Lidian kuva oli hyvä. Kissat etsivät aina auringonläikän. Juuri sinä päivänä ei ollut niin kuuma kuin nyt, mutta nyt ne kyllä etsivät selvästi enemmän varjoa kuin aurinkoa.
No niin. Vaikutti siltä että tietoni olivat omia aikojaan muuttuneet. En käsitä miten se on mahdollista.
VastaaPoistaEn ole saanut yhrään noista 8 kommentista, jotka kyllä ehdin nähdä ja määrätä julkaistavaksi, mutta joista tänne tuli vain 3.
En tiedä mistä on kysymys. Jos jollakulla on ollut sen muutaman päivää sitten olleen täyspimeyden jälkeen samankaltaisia ongelmia, ole kiltti ja kerro!
Täyspimeyttä näen aina vilkaistessani peiliin.
VastaaPoistaNo on sulla peili aika huonossa paikassa, Kalevi!
VastaaPoistaSytytä vessaan valo kun meet harjaan hampaita!
Ripsa
VastaaPoistaOn pakko yrittää pysyä edes hetki paikoillaan,Ja käydä tervehtimässä sinua täällä blogissasi.
Musiikki...ihana musiikki!
Mikä herkkä kuva kaunotar Lidiasta!
Pekka etupäässä makoilee sängylläni, käy kyllä myös pusikoissa ulkona silloin tällöin makaamassa.
Naurahdin muuten edelliselle...jos kuka ei tietäisi, että Pekka on se mummon karvainen kaveri :)))
Hieman viilenevää meille toivon, alkaisi yläpää pelata hieman virkeämmin, ainakin minulla.
Noora, puolella Suomea on sama ongelma, yläpää ei toimi.
VastaaPoistaHuomasin yhtenä päivänä että polkupyörällä ajo viilensi. Mutta ah ja voi, kun tulin takaisin, oli entistä kuumempi. Sisälämpötila on tänään 29, eilen oli runsaasti yli 30 asteen. Ulkonakin oli 31.
Vaikuttaa siltä että helteet jatkuvat. On pakko yrittää fillaroida ees vähän, muuten räytyy kokonaan.
Allu-kissahan on pari vuotta Pekkaa vanhempi. Kovalle ottaa Allulla olla täällä kaupungissa. Mutta maalle ei enää kissojen kanssa pääse, kun minkit ovat vallanneet paikat. Ne syövät kissoja välipalaksi.
Lidia ON kaunotar. Ja hyvin hellä ja rakastava otus, paitsi joskus kello neljä aamulla, jolloin hän puraisee nenääni ilmoittaen siten että sapuskaa pitäisi nyt tulla ja heti. Ja se ei IKINÄ tee sitä Leolle.
En käsitä. Leo sanoo että olen kissojen juoksulikka.