14.5.13

Vanha



Tavataan Vanhalla!”, ”Mennään katsomaan mitä Vanhalla on tekeillä!”, ”Käydään Vanhalla ennen kuin mennään Bio-Bioon katsomaan Stalkeria!”, ”Ylioppilasteatterilla on hyvä esitys, mennään katsomaan se!”, ”Ryhmä Ö kokoontuu yläkerrassa, kyllä siitä tulee jotain!”, ”Mennään Vanhalle miettimään seuraavaa siirtoa!”. Ja paljon muita huutomerkkejä. Ne liittyvät kulttuuriväen töihin ja ovat liittyneet jo puolentoista vuosisadan aikana. Tarkkaa aikamäärää en muista.

Vanha ylioppilastalo perustettiin tavallisilta suomalaisilta, kansalta siis, kerätyin varoin. Talo oli lahja Suomen kansalta ylioppilaiden kulttuurityölle. Ilmeisesti sellainen asiakirja talon perustamisen ajoilta on olemassa. En usko että tässä on ollut erehdystä.

Joissakin maissa tällainen suuri lahjoitus, joka vaati paljon työtä rahan keräämisen organisoinnissa ja lopputuloksen varmistamisessa, on aivan yksinkertaisesti juridinen juttu. Se on vähän sama kuin säätiöissä. Niillä on syy olemiseen ja se on määritelty niiden perustusasiakirjoissa. Vaikka vanha ylioppilastalo ei olekaan säätiö, niin voisi ehkä ajatella syntyneen sopimus, jonka yksi osapuoli on Suomen kansa ja toinen Suomen opiskelijat.

Nyt on tapahtumassa tämän sopimuksen rikkominen. Opiskelijakuorot ja muusikot on päätetty ajaa omista tiloistaan pois. Taloa isännöi HYY, eli Helsingin yliopiston opiskelijayhdistys. Tänään Radio YLEn 1:n ohjelmassa sanottiin että HYY on ehkä Euroopan varakkain opiskelijayhdistys. Sillä sattuu olemaan omistuksessaan vastapäätä Helsingin rautatieasemaa todella kalliita rakennuksia, joita se hallinnoi, vuokraa, ostaa ja myy.



Vuosia sitten tapasin ystäväni Vanhalla, jossa istuimme vähän aikaa kertomassa kuulumisistamme toisillemme. Mutta tarkoitus oli pian lähteä siitä viereiseen Bio-Bioon katsomaan Andrei Tarkovskin elokuva Stalker. Elokuva on pitkä, se on näytetty monta kertaa sen jälkeen YLEn kanavilla televisiossa, minulla on se myös VHS-kasettina. Tarkovskista ylipäänsä ja Stalkerista erityisesti tuli minulle vuosikymmeniksi – ja vieläkin – maamerkki, joka ohjaa elokuvaa taiteena korkeakulttuuriin.

Stalker on merkittävä eurooppalainen elokuva. Se on monikerroksinen, sen dialogi on tiivistä ja jokainen sana on kilometripylväs. Niinpä jouduin aivan alkuun horjuessamme kokemuksen painon alla ulos Helsingin Mannerheimin tielle hapuilemaan, kun yritin löytää jotain syytä, miksi kokemus oli niin suuri ja valtasi kaikki ajatukset. Minä sanoin että kuvassa oli Tsheljabinsk. Ollaan Alueella ja se alue on ydinsaasteen saastuttama, ja Stalkerin lapsi oli todennäköisesti säteilyn vuoksi vammainen, siis mutantti. Ystäväni mielestä Alue (venäjäksi Zona) on tärkeä siksi, että se edustaa alitajuntaa. Sen vuoksi kaikki repliikit ovat tonnin painoisia vähintään, jokainen. Sanojen paino on yhtä iso, ehdottomasti. En osaa enää lainata keskustelua sanatarkasti, koska siitä on niin paljon aikaa. Joka tapauksessa Stalker vie tiedemiehen ja kirjailijan Alueelle, joka on kummallinen paikka, siellä tapahtuu outoja asioita. Sitten he tulevat takaisin. Matka kestää elokuvan muodossa yli kolme tuntia.

Olen monesti muistanut sen keskustelun. Emme menneet Vanhalle silloin jatkamaan keskustelua, koska sitä elokuvaa oli mietittävä aivan rauhassa. Ystäväni lähti kotiinsa ja minä lähdin majapaikkaani. En asunut silloin enää Helsingissä. Joku vähemmän painavampi elokuva olisi ehkä herättänyt meissä hilpeyttä ja olisimme lähteneet istumaan iltaa Vanhalle, ehkä peräti päätyneet sen jälkeen Kosmokseen, joka on vinosti vastapäätä Vanhaa sivukadulla. Taiteilijakapakka sekin.

Joskus ehkä kymmenen vuotta myöhemmin tajusin että Bio-Bio-elokuvateatteria ei enää ole. Luin lehdestä, että teatteri ei enää kannattanut. Taisi käydä niin, että Tennispalatsiin oli perustettu monta pienempää elokuvateatteria, niin että siinä meni Bio-Bion tuottavuus. Muistan ihmetelleeni sitä lausumaa, koska ajattelin että opiskelijakorttelin elokuvateatteri voisi riippumattomana tuottaa hyviä elokuvia kaikelle kansalle.



Siis: kun kansa on antanut opiskelijoille hienon talon, niin he voivat sitten vastalahjaksi tarjota kaikille hyviä elokuvia. Ajattelin että sivistyspyrkimysten edistäminen on oleellisinta opiskelijajärjestön työssä. Olen aivan tosissani, tämä ei ole ironiaa. HYY valehteli väittäessään, että elokuvateatteri ei kannattanut. En tietenkään ole koskaan tiennyt mikä kannattaa tai ei, siis taloudellisesti. Mutta jos ihmisille annetaan henkisiä elämyksiä, he myös kasvavat. Sen olin itse oppinut jo koulussa. Henkisesti rikkaisiin ihmisiin eivät pysty väärät profeetat, mainokset, painostus, valehtelu. Henkisesti rikkaat ihmiset ovat kykeneviä mihin työhön tahansa, koska heille on kasvanut laaja maailmankatsomus.

Sillä tavalla oppiminen, opiskelu ja yhteisen kansan keskellä eläminen on ollut äärettömän hedelmällistä. Kaikki oppivat toisiltaan ja elämä etenee niin, että nähdään metsiä puilta, eikä opetella parturoimaan niitä pois päiviltä.

Nyt olen hyvin ymmälläni. Tämän päivän Kultakuumeessa haastateltiin jotakuta HYY:n tärkeätä ihmistä, nimeä en kyllä muista. Mutta en käsittänyt mitä tämä nuori mieshenkilö sanoi. Vanha ylioppilastalo olisi myytävä pois, koska sitä ei saada kannattamaan taloudellisesti. Sitten HYY voisi vuokrata sitä uudelta omistajalta, jos siihen olisi tarvetta. Nyt valitettavasti opiskelijoiden musiikinharrastuksen on väistyttävä. Se on ollut vakituista käyttöä eikä siihen ole enää varaa.

Voi olla että ymmärsin väärin. Nimittäin tätä nykyä HYY vuokraa Vanhan ylioppilastalon tiloja kaupallisille yrityksille. Väinämöis-patsaan vieressä lepattaa milloin minkäkin firman logo, ja käytävillä kuljeskelee tärkeän näköisiä ihmisiä, hyvin ja kalliisti pukeutuneita.

En ymmärrä miksi opiskelijoilla ei ole enää käyttöä kulttuurille. Se tarkoittaisi sitä että henkinen kasvu on pysähtynyt. Jos niin on käynyt, niin se on äärimmäisen hälyttävä merkki. Kansa jolta puuttuu henkisesti kypsä nuoriso, on onnettomassa tilassa. Ja jos sen opiskelevan nuorison johto ajattelee vain rahaa, niin tulevaisuutta ei enää ole. Historiattomuudesta kasvaa tulevaisuudettomuus. Hmm. Finis Finlandiae?

Kyllähän HYY:n aikeista nousi aikamoinen meteli. Vanha on sentään käsite ja ollut sitä yli sata vuotta. Yritetään addressilla saada nuorta johtajapolvea pyörtämään suunnitelmansa. Sosiaalisessa mediassa on ollut pitkiä keskusteluketjuja joissa muistellaan Vanhan tapahtumia: teatteriesityksiä, konsertteja, performansseja ja näyttelyitä.

Olen pari viikkoa miettinyt syytä siihen, miksi Vanhan olisi tuotettava vielä muutama miljoona lisää, kun se on vuosi pari sitten tuottanut yli neljä miljoonaa ja pudonnut siitä miltei puoleen. Näin olin lukevinani. Ne ovat käsittämättömän isoja summia. Minkä vuoksi kulttuurille lahjoitetun talon olisi tuotettava yli neljä miljoonaa vuodessa? Kenelle? Mitä sillä rahalla on tarkoitus tehdä?

Ainut syy minkä olen tähän mennessä keksinyt on johtajien henkilökohtainen syy. He tahtovat ehkä liike-elämään ja ainahan HYY on ollut ponnistuspaikka tärkeisiin tehtäviin yhteiskunnassa. Kovin usein se ei varmaan ole kuitenkaan ollut bisnes.

Ehkäpä HYY:n johtajisto on siis sitä ainesta, josta syntyy uusia uljaita nokioita, kunhan vain saadaan tarpeeksi hyvä tuotto kansan lahjoittamasta talosta. Tavalla tai toisella.



Tässä skenariossa on niin rappeutunutta ajattelua, että en kestä ajatella sellaista Suomea. Suuri osa kansaa voi jo nyt huonosti. On selvää että se voi vielä huonommin, jos siltä systemaattisesti viedään mahdollisuus päästä osalliseksi taiteesta ja kulttuurista. Tehdä sitä itsekin?

Niin. Miksi ihmiset haluaisivat tehdä taidetta, kirjoittaa kirjoja? Opetella näyttelemään, pitää seminaareja erilaisista aiheista? Oppia tanssimaan? Niin, tanssi, ihmisethän liikkuvat siinä. Tanssin liikkeestä syntyy aivan uudenlaisia kuvioita, uudenlaista kohtaamista.




6 kommenttia:

  1. Kiitoksia. Aivan erinomainen kirjoitus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi! Kyllähän sinun omat ajatuksesi ovat antaneet pontta minulle monta kertaa.

    Sinähän olet sitä nuorisoa! Onneksi on muitakin kuin euro-lasit silmillä liikkuvia ihmisiä.

    VastaaPoista
  3. Tämmöistä tapahtuu monessa paikassa, ikävästi. Taide, kulttuuri, tanssi ym ovat usein ensimäiset jota hävitettään kun on ns rahat tiukalla. Sattuu kouluissakin. Esimerkiksi kun olin nuori taide opettaja
    eräässä "high school"issa pohjoisessa, musiikki opetus lopetettiin ensin yhtenä vuona, seuraavana taiteen kurssit. Olin sitten työtön ja oppilaat ilman kulttuuria. Vancouverissa jotkut teatterit on suljettu kun eivät hanki tarpeeksi. Eräs kirkon seurakunta yrittävät nyt ostaa melkein uuden teatterinkin!

    VastaaPoista
  4. Marja-Leena,

    ihan samanlaisten opetusongelmien kanssa täällä Suomessakin painitaan. Kun kävin itse koulua, oli kaunokirjoitusta (oikeastaan vähän niin kuin kalligrafiaa), piirustusta ja maalausta (=kuvaamataito), musiikkia eri muodoissa, ynnä sitten riippuen opettajien kelpoisuuksista oli kulttuurihistoriaa, taidehistoriaa, antropologiaa (maantieteen yhteydessä) ja sellaista.

    Se oli sivistysoppikoulu se. Valitettavasti silloin ei ollut vielä peruskoulua, joten kaikki lapset eivät päässeet tähän kouluun. Meidänkin perheessämme oli kolme lasta, oppikoulu oli yksityinen ja lukukausimaksut olivat aikamoiset.

    Peruskoulusta ei heti poistettu taideaineita. Nykyään sitä on niin vähän, että opettajakelpoiset ihmiset eivät saa täyspäiväistä työtä. Lisäksi musiikki ja kuvataide ovat valinnaisia: kumpaakin ei saa valita, jompikumpi sentään pitää valita.

    Jostain syystä ruvettiin korostamaan tieteiden merkitystä. Sitten tuli se kirottu Nokia ja kaikki halusivat tietokoneinsinööreiksi, myös tytöt. Minusta oli alunalkaen selvää, että informaatioteknologia on kupla, mutta kun oli hieno Nokia, niin ihmisiltä meni käsitys todellisuudesta.

    Tämä mitä kuvasin, Vanha ylioppilastalo, on siis kirjaimellisesti muusikoiden ja muiden hyvien komeljanttarien Suomen kiertueilla 1860-luvulla tienaama talo: varat tulivat kaikkialta Suomesta.

    Ja nyt nämä pahuksen kiinteistökeinottelijat ovat heittämässä ihmisiä ulos.

    Kun olin nuori, niin kävin Vanhalla tapaamassa ihmisiä kuppilassa, konserteissa, ylioppilasteatterissa. Se oli paikka hyvin täynnä elämää, kulttuuripaikka.

    VastaaPoista
  5. ripsa

    vanhan kolmen sepän patsaalle antava aurinkoterassi on kyllä ikimuistoinen paikka. helsingissä asuessani otettiin kesä vastaan vaikka tumput sormissa, terassilla.

    kesän mukana tuli ärtymys siitä, miksi olut oli juotava lerppuvista muovituopeista. talonpoikaisjärjen mukaan muovitörpöt rasittavat luontoa. yhdessä vaiheessa tahti muuttui ja vanhalla sai viedä lasituopin ulkoparvekkeelle. kaljanlaskija sanoi, että niin kauan juodaan lasituopeista, kunnes joku älypää heittää tuoppinsa ohikulkijoitten niskaan. ja että se on ilman muuta eurokulttuurin etiäinen, jos laseista juodaan vielä elokuussa.

    ps. kiitos krokotiilikuvasta ja terveisiä ilmarille!

    VastaaPoista
  6. Meri

    Tuo on mahtanut tapahtua 70-luvulla, tuo tuoppisota, koska muistan siitä puhutun. Lasituoppien puolesta puhui moni ihan sen takia, että jätekasat eivät kasvaisi.

    En muista enää mihin aikaan terassi avautui, mutta varmaan se riippui lämpötilasta. Eihän me sateella oltu siellä, koska sitä ei oltu katettu. En muuten yhtään tiedä onko se katettu nyt.

    Mutta jostain syystä siis musiikki heitetään ekaksi opiskelijoiden omasta talosta, se tuntuu järkyttävältä.

    Viimeksi olen tainnut parikymmentä vuotta sitten käydä siellä. Ihan vain kääntymässä, ei oikein ollut asiaa enää. Se ei tunnu enää tapaamispaikalta. Tuntemani nuoriso ei näytä olevan siellä. Tai sitten mä olen istunut siellä aina tuntikausia, niin että olen aina, siis silloin ennen, tavannut jonkun tutun.

    Elleivät peräti nuoret istu siellä nykyään vähemmän, siis kuppilassa, kuin me ennen.

    Lähetän terveiset!

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista