”Tavataan Vanhalla!”,
”Mennään katsomaan mitä Vanhalla on tekeillä!”,
”Käydään Vanhalla ennen kuin mennään Bio-Bioon katsomaan
Stalkeria!”, ”Ylioppilasteatterilla on hyvä esitys,
mennään katsomaan se!”, ”Ryhmä Ö kokoontuu
yläkerrassa, kyllä siitä tulee jotain!”, ”Mennään
Vanhalle miettimään seuraavaa siirtoa!”. Ja paljon muita
huutomerkkejä. Ne liittyvät kulttuuriväen töihin ja ovat
liittyneet jo puolentoista vuosisadan aikana. Tarkkaa aikamäärää
en muista.
Vanha ylioppilastalo
perustettiin tavallisilta suomalaisilta, kansalta siis, kerätyin
varoin. Talo oli lahja Suomen kansalta ylioppilaiden kulttuurityölle.
Ilmeisesti sellainen asiakirja talon perustamisen ajoilta on
olemassa. En usko että tässä on ollut erehdystä.
Joissakin maissa tällainen suuri
lahjoitus, joka vaati paljon työtä rahan keräämisen
organisoinnissa ja lopputuloksen varmistamisessa, on aivan
yksinkertaisesti juridinen juttu. Se on vähän sama kuin säätiöissä.
Niillä on syy olemiseen ja se on määritelty niiden
perustusasiakirjoissa. Vaikka vanha ylioppilastalo ei olekaan säätiö,
niin voisi ehkä ajatella syntyneen sopimus, jonka yksi osapuoli on
Suomen kansa ja toinen Suomen opiskelijat.
Nyt on tapahtumassa tämän sopimuksen
rikkominen. Opiskelijakuorot ja muusikot on päätetty ajaa omista
tiloistaan pois. Taloa isännöi HYY, eli Helsingin yliopiston
opiskelijayhdistys. Tänään Radio YLEn 1:n ohjelmassa
sanottiin että HYY on ehkä Euroopan varakkain opiskelijayhdistys.
Sillä sattuu olemaan omistuksessaan vastapäätä Helsingin
rautatieasemaa todella kalliita rakennuksia, joita se hallinnoi,
vuokraa, ostaa ja myy.
Vuosia sitten tapasin ystäväni
Vanhalla, jossa istuimme vähän aikaa kertomassa kuulumisistamme
toisillemme. Mutta tarkoitus oli pian lähteä siitä viereiseen
Bio-Bioon katsomaan Andrei Tarkovskin elokuva Stalker.
Elokuva on pitkä, se on näytetty monta kertaa sen jälkeen YLEn
kanavilla televisiossa, minulla on se myös VHS-kasettina.
Tarkovskista ylipäänsä ja Stalkerista erityisesti tuli minulle
vuosikymmeniksi – ja vieläkin – maamerkki, joka ohjaa elokuvaa
taiteena korkeakulttuuriin.
Stalker on merkittävä eurooppalainen
elokuva. Se on monikerroksinen, sen dialogi on tiivistä ja jokainen
sana on kilometripylväs. Niinpä jouduin aivan alkuun horjuessamme
kokemuksen painon alla ulos Helsingin Mannerheimin tielle
hapuilemaan, kun yritin löytää jotain syytä, miksi kokemus oli
niin suuri ja valtasi kaikki ajatukset. Minä sanoin että kuvassa
oli Tsheljabinsk. Ollaan Alueella ja se alue on
ydinsaasteen saastuttama, ja Stalkerin lapsi oli todennäköisesti
säteilyn vuoksi vammainen, siis mutantti. Ystäväni mielestä Alue
(venäjäksi Zona) on tärkeä siksi, että se edustaa
alitajuntaa. Sen vuoksi kaikki repliikit ovat tonnin painoisia
vähintään, jokainen. Sanojen paino on yhtä iso, ehdottomasti. En
osaa enää lainata keskustelua sanatarkasti, koska siitä on niin
paljon aikaa. Joka tapauksessa Stalker vie tiedemiehen ja kirjailijan
Alueelle, joka on kummallinen paikka, siellä tapahtuu outoja
asioita. Sitten he tulevat takaisin. Matka kestää elokuvan muodossa
yli kolme tuntia.
Olen monesti muistanut sen keskustelun.
Emme menneet Vanhalle silloin jatkamaan keskustelua, koska sitä
elokuvaa oli mietittävä aivan rauhassa. Ystäväni lähti kotiinsa
ja minä lähdin majapaikkaani. En asunut silloin enää Helsingissä.
Joku vähemmän painavampi elokuva olisi ehkä herättänyt meissä
hilpeyttä ja olisimme lähteneet istumaan iltaa Vanhalle, ehkä
peräti päätyneet sen jälkeen Kosmokseen, joka on vinosti
vastapäätä Vanhaa sivukadulla. Taiteilijakapakka sekin.
Joskus ehkä kymmenen vuotta myöhemmin
tajusin että Bio-Bio-elokuvateatteria ei enää ole. Luin lehdestä,
että teatteri ei enää kannattanut. Taisi käydä niin, että
Tennispalatsiin oli perustettu monta pienempää
elokuvateatteria, niin että siinä meni Bio-Bion tuottavuus. Muistan
ihmetelleeni sitä lausumaa, koska ajattelin että
opiskelijakorttelin elokuvateatteri voisi riippumattomana tuottaa
hyviä elokuvia kaikelle kansalle.
Siis: kun kansa on antanut
opiskelijoille hienon talon, niin he voivat sitten vastalahjaksi
tarjota kaikille hyviä elokuvia. Ajattelin että sivistyspyrkimysten
edistäminen on oleellisinta opiskelijajärjestön työssä. Olen
aivan tosissani, tämä ei ole ironiaa. HYY valehteli väittäessään,
että elokuvateatteri ei kannattanut. En tietenkään ole koskaan
tiennyt mikä kannattaa tai ei, siis taloudellisesti. Mutta jos
ihmisille annetaan henkisiä elämyksiä, he myös kasvavat. Sen olin
itse oppinut jo koulussa. Henkisesti rikkaisiin ihmisiin eivät pysty
väärät profeetat, mainokset, painostus, valehtelu. Henkisesti
rikkaat ihmiset ovat kykeneviä mihin työhön tahansa, koska heille
on kasvanut laaja maailmankatsomus.
Sillä tavalla oppiminen, opiskelu ja
yhteisen kansan keskellä eläminen on ollut äärettömän
hedelmällistä. Kaikki oppivat toisiltaan ja elämä etenee niin,
että nähdään metsiä puilta, eikä opetella parturoimaan niitä
pois päiviltä.
Nyt olen hyvin ymmälläni. Tämän
päivän Kultakuumeessa haastateltiin jotakuta HYY:n tärkeätä
ihmistä, nimeä en kyllä muista. Mutta en käsittänyt mitä tämä
nuori mieshenkilö sanoi. Vanha ylioppilastalo olisi myytävä pois,
koska sitä ei saada kannattamaan taloudellisesti. Sitten HYY voisi
vuokrata sitä uudelta omistajalta, jos siihen olisi tarvetta. Nyt
valitettavasti opiskelijoiden musiikinharrastuksen on väistyttävä.
Se on ollut vakituista käyttöä eikä siihen ole enää varaa.
Voi olla että ymmärsin väärin.
Nimittäin tätä nykyä HYY vuokraa Vanhan ylioppilastalon tiloja
kaupallisille yrityksille. Väinämöis-patsaan vieressä lepattaa
milloin minkäkin firman logo, ja käytävillä kuljeskelee tärkeän
näköisiä ihmisiä, hyvin ja kalliisti pukeutuneita.
En ymmärrä miksi opiskelijoilla ei
ole enää käyttöä kulttuurille. Se tarkoittaisi sitä että
henkinen kasvu on pysähtynyt. Jos niin on käynyt, niin se on
äärimmäisen hälyttävä merkki. Kansa jolta puuttuu henkisesti
kypsä nuoriso, on onnettomassa tilassa. Ja jos sen opiskelevan
nuorison johto ajattelee vain rahaa, niin tulevaisuutta ei enää
ole. Historiattomuudesta kasvaa tulevaisuudettomuus. Hmm. Finis
Finlandiae?
Kyllähän HYY:n aikeista nousi
aikamoinen meteli. Vanha on sentään käsite ja ollut sitä yli sata
vuotta. Yritetään addressilla saada nuorta johtajapolvea pyörtämään
suunnitelmansa. Sosiaalisessa mediassa on ollut pitkiä
keskusteluketjuja joissa muistellaan Vanhan tapahtumia:
teatteriesityksiä, konsertteja, performansseja ja näyttelyitä.
Olen pari viikkoa miettinyt syytä
siihen, miksi Vanhan olisi tuotettava vielä muutama miljoona lisää,
kun se on vuosi pari sitten tuottanut yli neljä miljoonaa ja
pudonnut siitä miltei puoleen. Näin olin lukevinani. Ne ovat
käsittämättömän isoja summia. Minkä vuoksi kulttuurille
lahjoitetun talon olisi tuotettava yli neljä miljoonaa vuodessa?
Kenelle? Mitä sillä rahalla on tarkoitus tehdä?
Ainut syy minkä olen tähän mennessä
keksinyt on johtajien henkilökohtainen syy. He tahtovat ehkä
liike-elämään ja ainahan HYY on ollut ponnistuspaikka tärkeisiin
tehtäviin yhteiskunnassa. Kovin usein se ei varmaan ole kuitenkaan
ollut bisnes.
Ehkäpä HYY:n johtajisto on siis sitä
ainesta, josta syntyy uusia uljaita nokioita, kunhan vain saadaan
tarpeeksi hyvä tuotto kansan lahjoittamasta talosta. Tavalla tai
toisella.
Tässä skenariossa on niin
rappeutunutta ajattelua, että en kestä ajatella sellaista Suomea.
Suuri osa kansaa voi jo nyt huonosti. On selvää että se voi vielä
huonommin, jos siltä systemaattisesti viedään mahdollisuus päästä
osalliseksi taiteesta ja kulttuurista. Tehdä sitä itsekin?
Niin. Miksi ihmiset haluaisivat tehdä
taidetta, kirjoittaa kirjoja? Opetella näyttelemään, pitää
seminaareja erilaisista aiheista? Oppia tanssimaan? Niin, tanssi,
ihmisethän liikkuvat siinä. Tanssin liikkeestä syntyy aivan
uudenlaisia kuvioita, uudenlaista kohtaamista.
