26.7.14

Lämpötila


Talvella ei ollut kylmä ja nyt kesällä on kuuma. Meille pitäisi laskujeni mukaan tulla talvi syyskuun alussa, että lämpötila pysyisi kohtalaisissa lukemissa niin kuin ne ovat yleensä olleet koko elinikäni. Minusta lämpötiloissa on historiallista nousua, vaikka en tiedäkään muusta kuin meteorologian laitoksen ilmoittamista laskelmista.

Yksinkertainen fakta on mielestäni kyllä se, että kovasti kylmässä ja kovasti kuumassa ei pää toimi. Aivot tuntuvat kiehuvan juuri nyt. Ne porisevat omaa tahtiaan kuin mikäkin perunakattila ja höyrähtävät, kuten Tiitiäisen satupuun runossa kattila sanoo: ”Psiih!”. Sitten kattilassa alkaa jälleen hoppu jolle ei tule loppua. Kirsi Kunnas on lastenrunouden onomatopoetiikan huippu.

Kylmässä taas on mahdotonta löytää tai muistaa ensimmäistäkään ajatusta. Kannatan kevättä ja syksyä!

Kaiken kuumuuden keskellä piti tehdä ostos. Se oli pölynimuri. Olemme suurin piirtein luottaneet onneemme ja roskisjumalan anteliaisuuteen tähän asti, mutta valitettavasti poismuuttavat tai humalassa riehuvat tai pahasti dementoituneet vuokrakasarmimme asukkaat ovat selvästi köyhtyneet. Oikein hyvää tavaraa ei juuri ole näkynyt.

Kun muutimme tänne parikymmentä vuotta sitten, ei tarvinnut kuin napsauttaa sormiaan. Täyte oli littaantunut polvituolissani, jostakin piti saada vaahtomuovinpätkä, sellainen vankka, jonka päällä polvet lepäisivät. Ja eikös vain, samana iltana juuri sopivankokoinen palanen patjamuovia ilmestyi nojaamaan puhtaana ja täydellisenä roskiksen seinää vastaan.

Alakerrassa on viimeisin roskiksesta löytämämme pölynimuri. Siinä ei ole muuta vikaa kuin sen metelöinti ja koko. En saa sitä raijatuksi yläkertaan. Yksi aivan pieni imuri oli yhdessä roskiksessa, mutta joku hölmö oli repinyt siitä virtajohdon irti ja polkenut käynnistyspainikkeen mäsäksi. En usko että joku on varta vasten katsellut roskisdyykkaustamme ja päätellyt sen olevan vastoin lakeja ja asetuksia (miksi olisi?), vaan asujamisto on jollain määrittelemättömällä tavalla hunsvottiutunut.

Sosiologialla on varmasti jotain sanottavaa asiasta. Oikeastaan olen etsiskellyt sosiologian nykymielipiteitä ja varsinkin tutkimuksia siitä, millaista väkeä hunsvotit ovat nykyään.

Vuosi sitten olin juuri päässyt sairaalasta sen jälkeen kun putosin pihalla pyörän päältä, osuin siivoustelineeseen ja polvilumpio halkaisi sääriluun. Sattuu hirveästi kun yritän ottaa muuten selkäystävällisen polvituolin alleni. Yritän joka viikko uudelleen, voi olla että uudelleen istutettu polvipehmuste osuu nyt jonnekin olemattoman ruston ja titaanilevyn ja ruuvien yhtymäkohtaan koska kiljaisuni on automaattinen ja sekä miehen että kissan mielestä hyytävä.

Tuolia ei voi viedä kellariin, koska sinne murtaudutaan säännöllisesti. Taiwanissa valmistettu tuoli on lujaa tekoa, puuta ja ruuveja ja kaikenlisäksi säädeltävä. Joku voi joskus vielä tarvita tuolia. Niinpä se seisoskelee tuossa tyhjän panttina.



Meillä homo sapiens-lajilla on todennäköisesti paljon selkävaivoja ihan vain pitkän selän vuoksi. Sen lisäksi käsivartemme eivät ole pitkät eikä niillä voi tukea tarpeeksi hyvin liikkumista.

Päässäni möyrysi yksi päivä sellainenkin kysymys, että ovatkohan evoluutiotieteilijät jo saaneet selville sen Floresin ihmisen alalajin. Sanoin sen ääneeni yhtenä päivänä, talouden toinen ihminen sanoi että hänen käsittääksensä se on niin pieni että ehkä se on homo erectus.

Floresin saari on pieni. Muistan lukeneeni sen ihmisestä sellaisen teorian, että ehkä se on pienentynyt homo sapiens koska saari on niin hirveän pieni. Että ihminen olisi kutistunut vastaamaan saaren olosuhteita, ruuan ja veden määrää ehkä.

Saari ei ole niitä Etelämeren ihania saaria joiden lahdelmilta hyökkäilee tiikerihaita syödäkseen rakastavaisia. Muistaakseni se on Indonesian tai Papua-Uuden-Guinean saari. Sielläpäin joka tapauksessa. Mutta ihminen on ollut kooltaan ihanteellinen. Me suunnattoman suuret nykyihmiset emme ole nähneet niitä elävinä, vaikka niiden kuolemasta ei ole kovin kauan (ehkä noin 10 000 vuotta), mutta ehkä australian abot (jotka ovat homo sapienseja) ovat nähneet niitä, hehän ovat kulkeneet sielläpäin paljon aikaisemmin. Ne pikkuihmiset, joita kutsutaan nyt tietenkin hobiteiksi, ovat ehkä olleet fiksuja ja käsittäneet ettei meidänlaistemme lurjusten eteen kannata tulla.

He ovat varmaan nähneet ihmisiä (siis meikäläisiä) poluillaan ja kuulleet jonkun aseen (?) äänen ja päätelleet tulen liekistä, että olemme jonkinlaista sukua lohikäärmeille ja pysytelleet piilossa. Sellaisia tarinoita on kerrottu ainakin joistakin Amazonasin intiaaniheimoista, jotka eivät ole halunneet olla missään tekemisissä meikäläisten kanssa.


En minä sitä ihmettele. Mekin jouduimme raahautumaan paahtavassa helteessä kauppaan ostamaan pölynimuria (niin: vain yhden vuoden takuu, siis sisäänrakennettu rikkoutumismekanismi!) vain sen takia että joku idiootti oli rikkonut pölynimurinsa ennen sen heittämistä roskiin.

Yhdessä asiassa dyykkarijumala suosi: löysin silkkityynyn, sellaisen U-muotoisen, jonka voin kietoa lukiessani niskan alle ja tukea päätäni tyynyyn, eivätkä ne kolme neljä niskan rikkonaista nikamaa kipeydy kun luen. Hienoin hetki vuorokaudesta on pimeyden laskeutuminen ja vähäinen öinen henkäys avoimista ikkunoista.

Kokeilin juuri imuria. Se toimii kuin enkeli ja on kevyt. Imurointia edelsi kirjojen järjestely ja pölyjen pyyhkiminen. Lassi Nummen runot ja runoilijankalenteri ovat oikeilla paikoillaan.

Sisällä alakerrassa on lämpötila 32 Celsiusta. Nyt on ollut suunnilleen kaksi viikkoa kuumempi kuin 50 vuoteen. Maanantaina voi tulla ukkosia, mutta ilma ei kuulemma juuri viilene. Saan olla iloinen siitä, että voin ajatella ihan mitä haluan eikä minulla ole pomoja jotka sylkisivät tulta ja rikkiä ja tulikiviä niskaani. Mutta ukkosia kyllä pelkään.

Lidia ei juuri jaksa sanoa enempää kuin muutaman MIAUn päivässä. Kuulostaa siltä että sana on lyhentymässä muotoon NAU, joskus peräti nau. Kannatan ehdottomasti lastenrunojen ja muidenkin kielellä leikkivien runojen lukemista ääneen. Se helpottaa. Lidiakin ilahtuu kun lurittelen sille ”Oi tätä hoppua hoppua hoppua, ei tule loppua!”. Kirjaa ei enää ole, päässä on muutamia säkeitä siitä.


Musiikilla on myös elvyttävä voima. Onneksi meillä on Yle ja se nauhoittaa konsertteja. Nyt juuri kuuntelen Kuhmon kamarijuhlien musiikkia. Teemana tässä konsertissa on ruoka: Mestareiden keittokirja. Pystyisipä kuumuudessa syömään edes jotain.


6 kommenttia:

  1. Itse olen vakuuttunut, että noita pikkuihmisiä on elellyt kauan ihan ympäri maapalloa, Euroopassakin. Brittein saarilla yleiset keijutarut puhuvat "pienestä, hennosta kansasta", josta voi joskus nähdä lyhyen vilauksen metsässä. Oma käyttäjänimeen asti yltävä keijukaisuuteni on isolta osin vanhaa samastumista tähän pieneen kansaan – ja koska olen myös itse aika pieni, tykkään puolileikilläni ajatella minussa olevan pienen kansan perimää. Eräiden tarujenkin mukaan keijukaiskansa pystyi risteytymään ihmisten kanssa.

    Neljä vuotta sitten oli myös hyvin kuumaa. Eilen Tampereella oli ylimmillään noin 31–32 varjossa. Lukemat eivät kuitenkaan yllä siihen 33–34 asteeseen, mikä täällä oli samoihin aikoihin, kun Liperissä mitattiin Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys 37,2. Sikäli vähän ihmettelen tuota "lämpimämpää kuin 50 vuoteen" -arviota, mutta kai se pitää paikkaansa laajemmalla alueella ja sopivanpituisella ajanjaksolla.

    VastaaPoista
  2. Keiju,

    kyllä minulle tulivat nuo irlantilaiset pienet vihreät miehet mieleen. lebrechaunit (leprekonit?), joita on kuulemma temperamentiltaan sekä kamalia että ystävällisiä. Irlannissa on paljon muitakin olentoja, meillä taas on esimerkiksi peikkoja, jotka ovat pieniä ja pörröisiä. Mutta voivat tehdä temppujaan.

    Tuo noiden Floresin saaren löytyneet ihmisjäänteet olivat vissiin ensimmäinen askel sen todistamiseksi että hobitteja on ollut. Vaikuttaa siltä että Floresin ihmisen määrittelystä tulee hankala prosessi, tiedemiehet eivät ole mistään yhtä mieltä.

    Minun mieltäni kiehtoo yhtä lailla kuin muitakin se, että mehän ollaan voitu (siis homo sapiensin, joita esim. Australian abotkin ovat) nähdä noita pikkuisia. Mutta voivat olla olleet vikkeliä liikkeissään ja ennen kaikkea varovaisia.

    On ollut kuumaa, mutta ei ehkä näin kauan yhteen mittaan. Ja sitten ehkä se, että lämpötila ottaa ja ampaisee yli 30 asteen suunnilleen heti. Meillä mökillä yhden heinantekohelteen aikana joskus 50-luvulla lämpömittari kiehui merkin 27 asteeseen. Lämpöaalto kesti viikon, sitten alkoivat ukkoset. Se on ollut joskus vuoden 1955 jälkeen, koska silloin mökki rakennettiin. Ja minä olin haravanvarressa potkimassa metrin mittaisia kyitä edestäni.

    Ei tee mieli kävelylenkille edes. Enkä käsitä miten jotkut homo sapiensit kykenevät makaamaan kuumalla hiekalla käristämässä nahkaansa.

    VastaaPoista

  3. brittienglannissa on sanonta 'away with the fairies' , joka tarkoittaa vähän sellaista todellisuuspakoista ja unelmissaan elävää tyyppiä.

    auringosta ja kuumuudesta: mitähän kuuluu sillekin opiskeluaikojen ystävälle, joka vuorasi keväisin parvekkeensa foliolla ja istui tehoruskettimessaan lukemassa tentteihin? ainakin hän valmistui, ruskettuneena ja valkohampaisena, mutta miten lienee nyt hänen ihonsa laita.

    meri

    VastaaPoista
  4. Meri,

    ahaa. Olin luullut että fairy/fairie on yksiselitteisesti homoseksuaali. Mutta ehkä se on vanhentunut slanginimitys. Olen kuullut sen kauan ennen kuin menin Ameriikkaan ja todennäköisesti alkuperä oli brittienglanti.

    Meillä tuo keiju-nimitys (kuten blogiystäväni bloginimi) on vähän epäselvä. Muistaakseni saduissa puhuttiin keijukaisista. Se taas kuulostaa diminutiivilta.

    Mutta sitten meillä on keijukuningattaria, jotka ovat haltiakummeja ja lupaavat hyvää onnea ja hyviä ominaisuuksia juuri syntyneelle lapsille. Keiju-haltioita on ainakin Grimmin saduissa.

    Olisi jännä tietää minkälaiseen satuun/tarinaan tuo unelmointi-fairy liittyy. Mutta kuulostaa järjenvastaiselta vuorata parveke foliolta ja käristää nahkaansa. Ehkä sinunkaan nuoruudessasi ei tiedetty vielä ihosyövästä? Tai siis sen syistä.

    Ehkä meillä ei ollut vielä silloin otsoniaukkoja ja opiskelukaverisi voi mainiosti, vaikka ehkä vähän ryppyjä on?

    VastaaPoista
  5. ripsa

    oikeassa olet, fairy on poof ja nancy. ja onhan se se astianpesuainekin. muistatko sen mainoksen tunnarin: "hands that do dishes can feel soft as your face, with mild green fairy liquid - fairy pitää kätenne niin poskenpehmeinä, se on hellävaraisinta....."

    rusketus on aikasidonnainen asia. viime vuosisadan alussa rusketus oli maatyöläisen tunnusmerkki. kuluvat vuosikymmenet se on viestinyt nuorekkuutta, terveyttä ja menestystä.

    minusta rusketus on kulttuuriin liittyvä pinnallinen harrastus. rannalla ruumiit makaavat kuin makkarat parilalla. minä olen se outo tyyppi mustassa teepaidassa, joka lukee puun alla kirjaa.

    meri

    VastaaPoista
  6. Meri,

    hassua kyllä en muista mainoksia. Ne on varmaan tehty sellasille jotka katsoivat telkkaria joskus anno dazumal.

    Hyvin lyhyen aikaa näin värikkäitä mainoksia Amerikassa, mutta sitten vastapainoksi oli erittäin värikkäitä verisiä kuvia Vietnamista. Siellä oli jo siis väri-TV. Mainokset alkoivat tuntua jostain syystä irvokkailta.

    Mutta luulen että se Fairy-mainos oli tarkoitettu pönkittämään kotiäitien roolia kun miehet ovat jälleen kerran sodassa. Että jos he sieltä elävinä tulevat, vaimolla on oltava pehmeät posket...

    Minä olin kans se kalpea likka, joka luki ja luki ja luki. Ja välillä istui elokuvateatterissa.

    Nehän ovat vihreitä, ne Irlannin leprekonit! Ja luulen että meidän peikotkin ovat vihreitä, sulautuvat vihreään sammaleeseen.

    Täällä alkaa tulla taivaalle pilviä. Toivottavasti huomenna sataa! On niin perusteellisen kuivaa täälläkin.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista