7.5.17

Kävelyä käsikirjastossa


Ei minulla ollut ajatusta käsikirjaston perustamisesta. Se on tapahtunut vahingossa eikä johdu muusta kuin siitä, että olen kiinnostunut aika monista asioista. Aina en edes tiedä olevani kiinnostunut jostain, mutta sitten tapahtuu jotain.

Kirja istua jököttää kirjoituspöydällä ja katse osuu siihen. Kannessa on vakava samurai päällään taisteluasu. Olin kirjoittanut kirjasta ja pidin ennen kaikkea hienosta japanilaisesta käsityötaidosta. Samuraiden taisteluasujen tekeminen ei ollut yksinkertainen asia. Kirjan nimi on Sotaisat samurait. Mutta aivan heti Japanin historiaa lukiessa ymmärsin että Japanissa on ollut feodaalivalta. Siellä on ollut alueilla omat vallanpitäjänsä, jotka ovat tarvinneet armeijan suojaa.

Sattui niin että tulin katsoneeksi tällä viikolla Akira Kurosawan elokuvan Kagemusha – varjokenraali. Se kertoo suurista taisteluista 1500-luvulla, keskittyy Takeda Shingenin armeijaan. Kirjassa on kertomuksia Shingenin johtamista taisteluista. Samurai-kirjan kirjoittaja Mitsuo Kure esittää myös arvelunsa siitä, miksi Kurosawa on käyttänyt elokuvassaan niitä painotuksia kuin mitä käytti. Mutta vaikuttaa siltä että paljon muutakin vanhaa Japania on säilynyt, tätä puhetta kun seuraa.

Nyt siis, kun kirjan julkaisemisesta suomeksi on kulunut jo 11 vuotta, alan ymmärtää jollain tavalla sitä kollektiivista hulluutta minkä valtaan Japani oli joutunut. Shingen oli yksi Japanin daimioneista, jotka ovat sotilaskastiin kuuluvia feodaaliherroja (niin ja: Takeda on siis suvun nimi, ei etunimi), enkä uskalla arvata kuinka paljon heitä oli ollut parinsadan sisällissotavuoden aikana. Mutta ymmärrän sen, että feodaalivalta perustui läänityksille ja se puolestaan verotukselle. Kure muistaa kertoa eri alueita kuvatessaan missä ovat parhaimmat riisiviljelykset ja hedelmäpuutarhat. Ja missä puolestaan oli suuria temppeleitä, jotka ottivat osan vallasta, vaikka eivät aina sotien. Tulen ajatelleeksi Euroopan 30-vuotista sotaa joka oli aivan tarpeeksi hirveä ja oli uskonsota.

Kirja osui yhteen elokuvaharrastukseni kanssa. Kure on ottanut hienot kuvansa Japanin samuraiperinteen ylläpitäjien järjestämistä samurai-juhlista, joita järjestetään vieläkin. Heillä oli esimerkiksi taistelunäytöksiä noista taisteluista, joiden yksi osapuoli oli Takeda Shingen ja hänen armeijansa. Tuskin Suomen kouluissa käydään Japanin historiaa kovin tarkasti läpi vieläkään. En ollut ennen tämän kirjan lukemista tiennyt sitäkään että samurait olivat Japanin johtava luokka peräti 700 vuoden ajan. Vaikka on siirrytty takaisin keisarivaltaan, tarinoita on paljon ja tutkimattomia kirjoituskääröjä samoin. Yksi ongelma on sekin, että Japanin kirjakieli on tässä vuosisatojen myötä muuttunut. Kure sanoo esipuheessaan, että linnoitusten ja linnojen jäännösten arkeologinen tutkiminen pitäisi nopeasti saada käyntiin. Työtä olisi paljon.

Jotain on jo tehty. Yksi feodaaliherroista asui alueella, jossa on Kai-niminen syvänne, ilmeisesti jyrkkärajainen laakso tai jonkinmoinen suppilo. Siellä on ollut alkuperäisiä japanilaisia hevosia, pienikokoisia eläimiä, joiden säkäkorkeus (niin kirjassa sanottiin, vaikka en tiedä puhutaanko hevosten kohdalla säkäkorkeudesta) on vain 130 cm. Hevosten luurangot ovat löytyneet siellä tehdyissä kaivauksissa.

Hevoset ovat siis aika pieniä. Se tarkoittaa sitä, että vastaantuleva armeija luulee metsänrajasta tulevan vähän tavallista isompia ihmisiä, koska edessä on jalkaväkeä. Ja tulee yllätetyksi, koska hevoset ovat nopeita. Hevoset pystyvät myös kantamaan armeijan tarvitsemia taakkoja, ne ovat olleet pienuudestaan huolimatta olleet vahvoja. Ja näiden hevosten jälkeläisiä on siis edelleen olemassa.

Olen viettänyt pari päivää yrittäen onkia selvää siitä, mitä rotua hevosia Kurosawan leffassa oli. Ne eivät olleet eurooppalaisia tai arabialaisia hevosia. Sitä paitsi nykyäänkin suuri osa japanilaisia taitaa edelleen olla lyhyempää väkeä kuin useimmat eurooppalaiset. Kure puhuu japanilaisista hevosista ja miettii sitä, onko alkuperäisiä ennen 500-lukua maahan tulleita hevosia vielä olemassa. Mutta joku niitä hevosia selittäneistä artikkeleista on aika varma siitä, että niitä varhaisia hevosia ei enää ole, on myöhäisempiä Kiinasta tai Koreasta peräisin olevia hevosia – on ehkä mahdollista että jossain on vielä sekoitus vanhemmista hevosista ja tästä uudemmasta mongolialaisperäisestä japaninhevosesta. Ajattelin sitäkin, että Kurosawa on aika tarkka elokuviensa esineistä, vaatteista ja muusta rekvisiitasta, että hän tuskin olisi ottanut eurooppalaishevosia elokuvaansa. Arabialaisia tai eurooppalaisia hevosia on tuotu Japaniin vasta 1700-1800-luvuilla.

Shingenin viimeisen taistelun jälkeen niin ihmiset kuin hevosetkin kärsivät. Toivon että elokuvan hevoset eivät oikeasti kärsineet. Ehkä ne olivat sirkushevosia, jotka osasivat näytellä? Taistelukenttä on yksi hurjimpia näkyjä mitä olen ikinä nähnyt elokuvassa, lukuunottaen kaikki modernit tappamiselokuvat, joista siis tietää että ne ovat fiktiivisiä. Kärsimyksen näytteleminen ei ole helppoa.

Joka tapauksessa Kurosawan elokuva on historiallinen. Kure ei kerro sitä, esiintyikö joku feodaaliherra Takeda Shingeninä, niin kuin Kurosawan tarinassa kerrottiin. Olen miettinyt Kurosawaa. Yksi minusta on varmaa: hän tahtoi että maailman elokuvia katsovat ihmiset oppisivat tarinoiden ohella tuntemaan myös japanilaista kulttuuria.

Sotahan ei ole kulttuuria, eikö se ole ennemminkin sen tuhoamista? Tästä olen kyllä nyt vähän epävarma. Olen iloinen siitä, että minulla on kaikenlaisia opuksia omassa käsikirjastossani. Voin käydä vuoropuhelua kirjojen ja elokuvien välillä, esimerkiksi. Mutta samurai-kirja on kyllä aika hankala tapaus. Minulla on sitä paitsi vaikeuksia ymmärtää mitä tahansa sotilaskastia, koska sodat ovat niin kertakaikkisen turhia ja tuhoavia.

Jollain lailla ymmärrän eurooppalaista feodaaliaikaa. Ilmeisesti kulttuurinen tausta on niin paljon voimakas kaikesta suomalaisuudesta huolimatta, että voin ymmärtää Euroopan historiaa. Kyllä kulttuuri pitäisi jollain lailla pystyä määrittelemään, mutta en taida oikein osata. Ehkä on vain ajateltava että Japani oli vuosisatoja eristäytynyt muusta maailmasta, oma maailmansa, että siitä ehkä johtuvat ongelmani sen historian käsittämiskyvystäni. Japani on saari mutta Suomi ei?


Ja kuva, jonka saa klikkaamalla suuremmaksi. Se on Osakan valloituksesta joskus Japanin sisällissotien aikaan (tässä jutussa osasuurennoksena), Osaka on tuhoutunut ja rakennettu uudestaan, ihmisiä on tapettu ja uusia on tullut rakentamaan sen kaupungin uudestaan. Mitsuo Kuren kirjan ehkä hienoin anti on sen loistava kuvitus. Akira Kurosawan elokuvassa on kohtaus jossa esitetään No-teatteria. Se on muodollisempaa kuin Kabuki-teatteri, mutta perustuu samaten tarinoille. Tämän päivän Osakassa näkee kaikkea mahdollista teatteria, kun Osaka on yksi Japanin suurkaupungeista.

10 kommenttia:

  1. Sattumalta juuri muutama päivä sitten luin yhtä ranskankielistä nuortenlehteä jossa oli teemana Japani. Kyllä on rikas kulttuuri ja historia. Hauska että sinulta tuli tämä rikas kirjoitus nyt samoihin aikoihin 💕

    Sayonara ja mukavaa sunnuntain jatkoa 🙂

    VastaaPoista
  2. Rita,

    olen tosissani miettinyt tuota, että kyllä Japanin ainutlaatuisuudella on jotain tekemistä saarelaisuuden kanssa. Toisaalta kamalan paljon ja pitkään saarilla taisteltiin ja ihan vain keskenään.

    Onneksi noita matkustajia ja nykyään opiskelijoitakin kulkee eestaas, niin että suomalaisetkin alkavat päästä jyvälle. Mutta nykyajasta kirjoittaa kiinnostavasti esimerkiksi Murakami. Kirjasta löytyi senniminen linna ja siellä oli asunut senniminen samurai.

    Pitää vielä mennä katsomaan olisiko Murakami samurai-sukua. Sitä olen kuullut että kyllä nuoremmat japanilaiset osaavat ainakin englantia.

    VastaaPoista
  3. Ripsa, on hyvä muistaa, että feodaaliajan yhteiskunta oli 'demokraattinen'. Ajan hallinto ei perustunut yksinvaltaan vaan sopimuksiin. Oli kuningas ja tällä vasalleja joilla taas omia vasalleja jne. Systeemi perustui sopimuksiin joilla lienee monia juuria, mm germaanien hird-laitos. Kunniakulttuuri vallitsi.
    Koko hoito pelasi kai aika hyvin aina "Aurinkokuninkaan" aikoihin asti jolloin vanhasta poikettiin absoluutiseen yksinvaltaan. Niinpä tuli tuo mm Valistukseksi vastreaktio, vallankumouksia jne. Palattiin sopimusyhteiskuntaan. Tämä on länsimaisen kulttuurin erikoisuus, ainutlaatuinen maailmassa ja juuri länsimäisen kulttuurin tilasta olen ollut tavattoman huolissani kuluneet viimeiset vuodet. Juuri nyt näyttää Islam jo määräävän tahdin suurissa osissa eurooppalaisa ydinmaita. Islm on, siitä ei pääse mihinkään, pakkovaltaa suosiva, ulkopuolisia halveksiva poliittinen uskonto. Lähteitä asiaan tutstumiseksi löytyy riittävästi.
    Länsimaisen kulttuurin kaatuminen ei ole teoreettinen vaan käytännöllinen kysymys. Asian voi välttää muslimiksi kääntymällä mutta naisten vapaus siinä ainakin menee. Joudun lopettamaan. Hannu

    VastaaPoista
  4. Hannu,

    en tiedä onko islam se määräävä tekijä siihen, että Eurooppa "islamisoituu". Voi sillä tarkoittaa sitä, että muslimeja tulee ja enimmäkseen pakolaisina tänne. Muitakin on. Suomessa pieni tataaripopulaatio esimerkiksi. Mutta tsaarinajan muuttajat olivat vähän eri juttu ehkä.

    Ongelma taitaa olla lähinnä se, että muuttavilla ihmisillä ei ole koulutusta eikä kielitaitoa. Siitä voi seurata aggressioita vielä toisessa ja kolmannessakin sukupolvessa ja sitten vielä puolin ja toisin. No, nämä kai ovat itsestään selviä juttuja.

    Tarkoitatko sitä että länsimaiden perikato olisi nyt viimeinkin tulossa? Minun on kyllä aina välillä ainakin vaikea nähdä mikä on "oikea" ja "todellinen" muutos eikä johdu ainoastaan siitä, että alkavat ikä ja terveydelliset ongelmat painamaan mielialaa matalammaksi ja että maailma ei enää muutu paremmaksi.

    Minusta tuo islamin pakkovalta-juttu on sillä tavalla helppo asia, että pakolla ei luoda filosofioita, taiteita jne. vaan kyllä ne lähtevät vapaasta yhteiskunnasta. Siis: kun pakko nojaa aseisiin, niin se on saatava sieltä niskasta ensin pois. Kysymys ei ole uskonnosta vaan vanhasta yhteiskuntajärjestelmästä. Luulen kyllä että meillä on aina ollut päällepäsmäreitä.

    Esimerkiksi käy hyvin feodaaliyhteiskunta. Onneksi sitä ei ole nyt. Valistuksen ideaaleja ei kumminkaan otettu käytäntöön niin kuin olisi ollut hyvä. Ja järkevää. En usko että nuoriso on ikinä valistuksesta kuullutkaan. Jotkut ehkä ovat, mutta taitavat olla poikkeuksia.

    Mutta aina on jotain hyvääkin. Illalla käytiin näyttelyn avajaisissa. Taidehallissa oli "nuoren" Panu Ruotsalon näyttely. Kaveri asuu Raaseporissa, mutta suku on tietysti Keskipohjanmaalta. Siellä on jossain vähän Kälviältä pohjoiseen Ruotsalon kylä. Tiesin kyllä jo nimestä että täältäpäin on.

    Se sympaattinen ja valoisa ihminen oli tuonut paljon valoa ja värejä tänne takatalveen. Meillä vallitsee aivan selvästi täällä ilo sen elämyksen jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Ripsa,

    olen nyt kahden vuoden ajan seurannut kehitystä Ruotsissa, siis meidän 'verrokkimaassamme', tutustunut kunnollisiin tutkijoihin siellä, asiantuntijoihin jotka ovat keskittyneet tähän maahanmuuton problematiikkaan, sikäläisiin muslimitaustaisiin kirjoittajiin, ylipäätänsä itsenäisiin, akateemisiin ajattelijoihin, samaoin muutamiin Saksassa kirjoittaviin muslimeihin jotka ovat tulleet 'ulos kaapista' kuten sanotaan, Ayaan Hirsi Alin tapaan ja juu, lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Paljon.

    Kyllä, tämä ei ole enää pikkujuttu josta on mukava vapaa-aikoina käydä keskusteluja vaan kyse on vapaudesta jonka meille vieras kulttuuri haluaa tukahduttaa ja alistaa, Euroopassa kaiken sen lopusta mikä meille on ollut tärkeintä, pyhää. Täällä on kyse länsimaiden tuhosta seuraavien parin-, kolmenkymmenen vuoden aikana. Sinun lapsenlapsesi joutuvat alistumaan ja minun. Enkä luule tuon tapahtuvan rauhanomaisesti vaan 'Palestiina' on edessä.

    Kaikki tämä voitaisiin ehkä vielä, juuri ja juuri, estää mutta mikään ei viittaa siihen että näin kävisi. Demokratia on aina ollut surkea etujensa puolustaja ja tämä EU on kammitsoinut sen vähäisenkin päätöskyvyn mikä yksittäisilä valtioilla vielä olevinaan halussaan. Fascismia, sitähän nämä ISIS ja kumppanit ovat, niin, fascismia vastaan ei taisetella silkiihansikkain. Olen sanonut aiemminkin: On tosi kyseessä. Puhuminen ei auta.

    Itä-Euroopan maat tuntuvat maailman menon ymmärtäneen. Ihmekkös, heidät on ensin Saksan ja sitten NL:n väkivaltahallinto rokottanut. Me muut heitä moitimme (sic!) kun he muka väärin keinoin toimivat maansa etua ajatellen.

    Mutta riittäköön, useimmat eivät tätä ymmärrä, kovuus on kauheaa, on helpottavaa olla 'hyvän hallussa' nyt, väliäkö sillä että lapset sitten maksavat laskun. Se lasku kyllä lankeaa! Hannu

    VastaaPoista
  6. Hannu,

    joo, olen ymmärtänyt. Enkä suhtaudu tuohon puheeseesi välinpitämättömästi. Mutta kun minä olen sen Palmen ajan Ruotsin (osittain) kasvattama, niin onhan tuo nyt vaikea ymmärtää että sverigedemokraterna ei olekaan täysin ja kokonaan fasistinen puolue...

    Kuuntelin juuri Eurooppalaisia puheenvuoroja ja nyt tuli selvempää tietoa siitä, miten länsisaksalaiset ovat hoitaneet DDR:n sulautumisen itseensä. Länsi-Saksa kuvitteli vapauttaneensa sen porukan, mutta kivien alta ryömikin aivan oikeita natseja, koska III valtakuntaa ei oltu DDR:ssä käsitelty.

    Ehdotan siis, että yhteiskunnat alkavat polarisoitua. Ehkä pakolaiset ovat yksi osapuoli, mutta kyllä he ovat myös se sytyke, jota tarvitaan että nämä "demokraattiset" yhteiskunnat alkavat huojua. En usko että meillä on muutenkaan mitään aavistusta siitä, minkälaiseen maailmaan lapsenlapsemme joutuvat. En siis kannata sinisilmäisyyttä mihinkään suuntaan.

    Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä että esim. Unkari ja Puola ovat saaneet jonkinmoisen rokotuksen. Olihan Yhdysvallatkin pitkään olevinaan kansojen sulatusuuni. Nyt alkaa näkyä sitten kyllä esimerkiksi koulutuksen ja kasvatuksen alasajo. Olen varmaan ikuisesti kasvatusoptimisti. Mutta kun elän täällä pakolaisten kansoittamassa korttelissa, niin alan ymmärtää mitä tämä ihmisten sekoitus voi tarkoittaa.

    Tuossa hiekkalaatikon viereisellä penkillä istui kurdiäiti ja somaliäiti. Lapset olivat hiekkalaatikolla ja tekivät hiekkakakkuja. Näille monilapsisille äideillehän ei opeteta kieltä eikä muutakaan, vaan he ovat kotona, koska niin pitää olla (enkä minä pysty heidän tilanteeseensa puuttumaan millään tavalla!). Mutta kun haluavat puhua toistensa kanssa, niin vanhimmat lapset tulevat tulkkaamaan suomen avulla sen mitä äidit haluavat toisilleen puhua.

    En tiedä mitä siitä pitää ajatella. Minusta siinä on kyllä näkyvissä se mahdollisuus, että niistä lapsista tulee suvaitsevaisia monikulttuurisia aikuisia. Olisi kyllä jo aika siihenkin. Ja ihmiset kyllä pystyvät elämään sillä lailla jo tahtovat.

    Tiedän kyllä että Ruotsissa pitäisi olla kauemmin kuin yhden pitkän viikonlopun ajan että näkisi ja ymmärtäisi. Mutta luulen että siellä olevat ystävät olisivat kertoneet ongelmista enemmänkin, jos he olisivat niitä kohdanneet. Ruotsinsuomalaiset siis. Mutta heillä toisaalta voi olla samoja kokemuksia kuin minullakin, kohtasivat tullessaan syrjintää, väheksyntää ja sortoa. Semmoisesta ulostuleminen on ehkä vaikeata.

    Pakolaisuus ja siitä tuleva radikalisoituminen (ihan mihin suuntaan tahansa) johtuu yhä enemmän kuivuudesta ja nälästä. Sodat ovat sitten seuraava askel, ellei sotiminen ole jo alkanut aiemmin ja estänyt toimeentuloa. Kuivuus taas johtuu ilmastonmuutoksesta ja niin edelleen.

    Meillä pitäisi olla hyvä ja pätevä ja auktoriteettinsa ottava maailmanhallitus.

    VastaaPoista
  7. Juu, tämä se onkin hassua, että Ruotsissa isommissa kaupungeissa laajat alueet joilla asuva ei huomaa mitään erikoista, kaikki on kuin ennenkin. Sitten ovat nämä 'specialområdena" (förlåt min svenska), ghettoiksikin niitä voisi kutsua, Tensta, Järvfältet jne jonne ulkopuolinen ja varsinkaan poliisi tai blåljuspersonalen ei uskalla yksinään mennä lainkaan. Arviointiperusteista riippuen näitä alueita on 50 - 180. Näistä toistakymmentä on NOGO-zooner, siis niitä joihin menoa suunnitellaan etukäteen ja sitten mennään voimalla.

    Yllä olevasta selviääkin pelin henki. Meillä Suomessa on kaikki vielä viranomaisten hanskassa siksi, että ghettoja on vain muutamia, niissä ei ole vielä mainittavaa järjestäytynyttä rikollisuutta ja rettelöintiin taipuvaiset ovat huomanneet, että asioihin puututaan nopeasti. Helsinngissä on kaiken sorttisia maahanmuuttajia n. 10%, Malmössä 50%.

    Ok, lopetan. Meillä jäi eilen Kagemusha kesken joten sitä nyt katsomaan! Muuten, Japanista sanotaan että siellä järjestäytynyt rikollisuus elää sopivassa sovussa viranomaisten kanssa, molempien eduksi. Työt tulevat hoidetuksi. Hannu

    VastaaPoista
  8. Hannu!

    Niin, enää riikinruottalaasilla ei ole finjäveleitä vaivoinaan. Semmosta kuulin, että sekä Ruotsissa että Norjassa taas tarvittaisiin sitä halpatyövoimaa ja suomalaiset kelpaisivat vaihteeksi. Mutta sitä viestiä on ollut jo muutaman vuoden.

    Silloin 1960-luvulla asuin sekä Vasastanissa että Söderissä. Ja monet koulukaverit myös esimerkiksi Tenstassa. Ylipäänsä niissä paikoissa minne Tunnelbana meni ja jonne rakennettiin niitä kerrostaloja. Nyt siellä oli mellakoita viimeksi yhdellä semmosella alueella jossa minäkin olen käynyt, mutta kauan sitten, en enää muista missä se oli.

    Jollain esikaupunkialueella suomalaisraggarit ja assyyrialaiset tappelivat 60-luvulla. Ei käynyt kovin huonosti kuitenkaan. Kyse oli ollut reviiristä. Siis jonkinmoisista jengeistä ehkä.

    Silloin kyllä joku sanoi että poliisia ei enää näy, mutta en tiedä oliko kyse uskaltamisesta. Ehkä ihmiset olisivat kuitenkin halunneet partioita? Kun en tiedä. Enkä ole kuullut. Kai noita tilastoja löytyy jos rupeaa hakemaan.

    Joka tapauksessa toivon että ruotsalaiset saavat ongelmansa ratkeamaan ilman tätä pahempia ongelmia. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että jos ihmiset saavat koulutuksen ja työn, niin eivät ne lähde esimerkiksi Isiksen riveihin. Syrjintä on huono lääke levottomille nuorille ylipäänsä.

    Japanin mafia on nimeltään yakuza. Siitä jotkut uudemmat japanilaisleffat ovat kertoneetkin. Eivät ole hirveän kivoja tyyppejä. Kagemusha oli kyllä hieno leffa.

    VastaaPoista
  9. Ripsa.

    Usein kun aamulla aloitan päiväni Ruotsin puolella on osoite: ledarsidorna.se

    Tavallisesti siellä on joku Ruotsin politiikkaan liittyvä, blogin isännän Johan Westerholmin kirjoitus. Hän antaa myös tilaa muutamalle avustajalle. Heistä suosikkini on ANN HEBERLEIN, filosofi Lundin yliopististosta.
    Tänään Ann kirjoittaa, kuinka sattuikaan, kirjaston merkityksestä, hänelle itselleen kuin yleisemminkin ottaen ja, hitsi vie, tämän hetkisistä ulkoisista ongelmista.

    Kun sinä Ripsa olet aina joskus :-) ollut tekemisissä kirjojen kanssa niin ehkä sinä … var så god!

    Taitaa tulla kaunis äitienpäivä, ainakin lapsia käymään. Onnea sinulle, ihan näin vanhanaikaisesti! Hannu

    VastaaPoista
  10. Hannu,

    kiitos! Lupaan etsiä ja katsoa. Minulla päivät alkavat useimmiten jenkkilehdistön parissa ynnä niitä kommentoivien ystävien kanssa. Ruotsini on kyllä aika ruostunutta.

    Mutta sinulle pitää toivoa toipumista, olit ollut sairaalassa. Ei mikään pikkujuttu, vaikka helpompi kuin ennen. Isä ja hänen pikkuveljensä kuolivat siihen. Onneksi lääketiede on kehittynyt!

    Minä temppuilen uuden polveni kanssa ja toivon että se rupeaa oppimaan askeleet. Ajan kanssa. Yksi ystäväni suositteli eräänlaista kissakirjaa, jota luen nyt: Mandala, kirjoittaja on virolainen Tonu Onnepalu (o:n päälle se aaltomerkki), joka on ollut vissiin Lennart Merin presidenttiaikana hallituksessa.

    Me ollaan täällä kaksisteen. Kissa on toipumassa flunssansa jälkitaudista ynnä kamalista antibiooteista. Pilveilee, kohta sataa.

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista