Reviirejä

Miksi venäläiset onnistuivat kehittämään itsestään valtion? Miksi eivät esimerkiksi samojedit, jotka olivat erinomainen kauppiaskansa? Miksi venäläiset pyrkivät valtaamaan niiden pohjoisten alueiden alueet? Näyttää siltä noiden matkakuvausten perusteella, että  valtaamiselle ei ole mitään muuta syytä kuin valtaaminen. Kirjoissa kyllä sanotaan että Siperia on tavattoman rikas alue, mineraalit, kaivannaiset, öljy, kivihiili, kaikki. Mitähän venäläiset oikein ajattelivat?

Silloin kun venäläiset alkoivat levittäytyä aroilta kaikkiin ilmansuuntiin, eivät oikeastaan mitkään muutkaan kansat pysyneet paikoillaan. Siperian kansoilla oli tärkein syy kalastus ja metsästys. Se tarkoitti sitä, että alueet joita kukin heimo käytti, olivat suuret. Venäläiset eivät näyttäneet olevan kovin kiinnostuneita metsästämisestä. Sen sijaan keskityttiin aluksi vaihtokauppaan. Samojedit ja muut pohjoisen ihmiset ostivat turkiksilla mitä ajattelivat tarvitsevansa.  Sitten saattoi olla ajatuksena myös jo verotus.

Kai Donner kertoo Siperia-opuksessaan aika selvästi vuoden kierron työt ja matkat ja kaikki. Samojedit matkustivat vuodenkierron mukaan. Kysymys ei ollut porojen mukana jutaamisesta, kuten Suomen lappalaisilla oli sitten paljon myöhemmin, vaan metsästyksestä. Ihmettelin piirroskuvia niistä hyvin siroista ja kapeista kelkoista.   Mutta Donner kertoo että niillä menee todella helposti kumoon. Pulkka on helpompi ajettava. Kelkan päälle heitetään vain poron talja, laitoja siinä ei ole. Mietin sellaista käytännöllistä asiaa, että mitä samojedit tekevät jos jalas menee poikki keskellä matkaa tundralla. Ehkä heillä oli mukanaan korjauskalustoa?

Olavi Louheranta osoittaa väikkärissään syyn Donnerin  laaja-alaisuuteen. Hänen tarkoituksensa ei ollut vain rakentaa kielioppia eteenpäin, olla kunnon filologi. Hänen piti tietää miten hänen tutkimansa ihmiset elivät. En ole varma oliko etnografeilla rajaukset tutkimusten suunnasta, mutta Donner osasi katsoa ympärilleen. Yksi asia oli mitä sai syödäkseen. Ilman ruokaa ei oikein voi kulkea porokaravaanissa alle 50 asteen pakkasessa.

Louheranta keräsi etnografista materiaalia myös muilta kuin Donnerilta. Mielenkiintoinen oli hänen ajatuksensa dieetistä. Kun samojedit istuskelivat jurtissaan keväällä kuukausitolkulla, eivätkä menneet esimerkiksi pyytämään kutuhaukia joista, niin yksikin suomalainen etnografi (K.F. Karjalainen, yksi Siperian-kävijöistä), on sitä mieltä että samojedit ovat saamattomia ja laiskoja. Ei kyllä kirjoita siitä ylemmyyden tunteesta, vaan vihaisena siitä, että eivät tee mitä pitää.

Donnerin mielestä samojedit odottivat että venäläiset lunastavat lupauksensa ja huolehtivat samojedeista. Sitten hän sanoo, että noiden ihmisten on kyettävä olemaan hyvin vähällä ruualla viikkoja, ehkä kuukausia, koska -50° talvimyrskyjä on, eivätkä ne ole harvinaisia. Ei silloin mennä kalaan tai lähdetä metsästämään. Oli opittava olemaan syömättä.

Donner kiinnittää huomionsa työkaluihin. Hän miettii eri kansojen kulloistakin asuinpaikkaa sillä tavalla, että missä päin on otettu käyttöön kupari ja milloin. Millä kansalla on ollut kuparia? Keiden kanssa samojedit kävivät kauppaa? Sitten kun nuoliin saadaan kuparinen kärki, saaliiden määrä nousee. Ja turkikset ovat samojedien rahaa. 

Vaikuttaa siltä että kansat, kokonaiset kylät ja pienet kaupungit ovat liikkeessä. Varmasti liikkuivat koska venäläiset lyövät hallinnollaan ja veronkeräyksillä kiiloja ihmisen alkuperäisiin asuinsijoihin. Osin heillä kyllä on keskinäisiäkin nahinoita. Mutta yleensä ne koskevat yksittäisiä metsästäjiä tai metsästäjäkyliä, jotka ovat liukuneet toisten kansojen reviirille. Tuskin niitä merkittiin. Mutta porotokista tiesivät kuitenkin kenen ne ovat. Donner ei näytä tuntevan sanaa tokka. Korvamerkittyjä olivat ilmeisesti aika aikaisin.

Jo Castrén huomasi matkoillaan, että joitakin kieliryhmiä oli hävinnyt kokonaan. Olivat muuttaneet pois tai ruvenneet puhumaan venäjää. Sitten joissain kaupungeissa oli kouluja jo alkuperäisasukkaille. Häviäminen tapahtui liudentumalla. Etnografit joutuivat vain toteamaan että se tai tämä kansa hävisi eikä kieltä ehditty tallentaa.

Noita venäläisten ja alkuperäisasukkaiden välisiä konflikteja seuraan jännittyneenä juuri siksi, että ne muistuttavan amerikkalaisten intiaanisotia. Jenkit olivat sitä mieltä että maa on autio ja tyhjä ja kun se ei jostain kumman syystä sitä ollut, niin se piti kiireimmiten saada siihen tilaan. Venäläiset olivat brutaaleja omalla tavallaan ja lopputulos oli tietysti sama.  Sekä Pohjois-Amerikan että Siperian alkuperäiskansat alkoholisoituivat hyvin helposti. Ehkä yksi syy nopeaan addiktoitumiseen on ollut häpeä siitä, että on juuttunut venäläiskylän laitamille ja alkanut unohtaa millaista on lähteä metsästämään.

Luen Louherannan väikkärin viimeisiä sivuja. Ja samaan aikaan viimeisiä sivuja Donnerin Siperia-kirjaa. Tulin lukemaan kirjoja rinnakkain (Siperia-kirja löytyy hyvinvarustetuista kirjastoista ja Louherannan väikkäri YLEn sivuilta). Louherannan tekstiä vasten huomaan yhtäkkiä oudon asian Donnerin tekstissä: kieli alkaa vaihdella ja muuttua. Olisikohan Donnerilla ollut apunaan esimerkiksi kansatieteen opiskelija, jonka hän on voinut panna puhtaaksikirjoittamaan muistiinpanojaan? Ja sieltä on tarttunut tekstiin mukaan puheenomaisuuksia ja vieraita sanontoja? Tuntuu jonkun suomen murteen kaiku osassa tekstiä. Sen laatu siis vaihtelee. 

Donner ei mainitse suomentajia, mutta olisiko hän ollut noin sujuva suomen kielessä?Donner kyllä kävi suomalaisen oppikoulun, mutta  en tiedä tuliko hänestä kirjallisesti kaksikielistä. Suomen kirjoitettu kieli tuskin oli vielä vakiintunut.

Mitä kieltä oli käytettävä yliopistossa? Helsingin yliopisto on kai ollut suurelta osin ruotsinkielinen. En ole ikinä onnistunut pääsemään näiden n.k. fennomaanien pään sisään. Suomen itsenäisyyteen oppineet ruotsinkieliset selvästi tähtäsivät.  Sekä Castrén että Donner ovat pureutuneet uralilaiseen, altailaiseen ja fenno-ugrilaiseen filologiaan ja etnologiaan. Siinä on ollut selvä ja johdonmukainen alku: millainen on ollut kieli? Mille se on sukua?  Siis suomi, ei ruotsi.

Kyllä sukulaisuus tarkoittaa jotain. Siperiassa on ollut kansoja ja kieliä vaikka kuinka paljon. Niistä voi päätellä mistä mikin kieli on peräisin. Missä on asuttu? Ja asuminen on sitten johtanut muihin kysymyksiin.

Pidän kansatieteestä juuri sen takia, että siinä on läsnä niin monta tiedettä. Donnerin suku on ollut alunperin lübeckiläinen kauppiassuku. Donnereita sitten muutti Suomeen ja täällä jostain syystä Keskipohjanmaalle. Donner miettiikin esimerkiksi miesten ja naisten töistä ja rooleista puhuessaan miten on asiat järjestetty Keskipohjanmaalla. Hän erityisesti kiinnitti kyllä huomionsa naisten töihin.

Samojedien keskuudessa ollessaan hänen kävi sääliksi naisia, joiden hän näki tekevän enemmän työtä kuin miesten. Onko metsästäjä-keräilijöiden taloudenpito yhteismitallinen maanviljelykseen perustuvan Keskipohjanmaan kanssa? Jostain syystä Keskipohjanmaan Kokkolassa on toiminut ja vaikuttanut Anders Chydenius, taloustieteilijä. En ole varma siitä, mitä taloustiede on. Tällä hetkellä se tuntuu olevan tapa tehdä ennustuksia siitä, mihin suuntaan ajat ovat menossa.

Korana-karanteenin aikana varmaan kaikki ovat kuulleet, että Suomen talouden arvellaan syöksyvän lamaan. En tiedä mitä käytetään ennustusten pohjana. Ja jos suunta on kehno, onko mahdollista tehdä jotain?

En aivan vielä nosta katsettani näistä opuksista. On mietittävä vielä. 

Kevään kohinaa III

Tuossa parvekkeen alapuolella olevassa männyssä istui oikea kyyhkynen aamulla. Näytti katselevan pesäpaikkaa. Olen kuullut että niitä on nykyään kaupungeissa. Tämä kyllä ei ole turkinkyyhky, niitä on vain jokivarressa tästä itään. Tämä taisi olla sepelkyyhky.

On mentävä yläkertaan ja etsittävä se von Wrigthtien lintukirja. Siinä olivat kyllä parhaimmat lintukuvat joita olen nähnyt.

Puoli tuntia myöhemmin. En käsitä mihin se von Wrightien kirja meni. Viimeksi olen nähnyt sen Evijärven vanhan kansakoulun käytöstä poistetun pulpetin päällä. Nyt siinä on muita kirjoja. Tämän siitä saa kun rupeaa siivoamaan kirjahyllyä, jossa on paras ja suurelta osin historiallinen tietokirjallisuus. Mutta kun se pöly näkyy auringossa ja minua rupeaa aivastuttamaan.

Muistan kyllä jokin aika sitten lukeneeni että filosofi Georg Henrik von Wright on samaa sukua.

Mutta näyttää kyllä olleen tuo lintu sepelkyyhky. Tänään on selvästi kylmempi, niin että saa nähdä saako se aikaiseks sitä pesää. Missään tapauksessa se ei ole voinut ymmärtää sitä, että normaalisti ihmiset ovat liikkeellä paljon enemmän kuin miltä nyt näyttää. Jos se on vailla rauhallista pesäpaikkaa. Käsittääkseni tuo kyyhky on hyvin yleinen.

Meillä oli mökin takaisessa metsässä vuosia niitä kauniin harmaita metsäkyyhkyjä, jotka huhuilivat. Mutta oli siinä samassa mettässä myös joku pöllö. Se taas piti ääntä joka kuulosti jänikseltä, paitsi että puput eivät taida puputtaa. En tiedä sanovatko ne yhtään mitään. Lintujen on matkittava toisiaan. Tottakai sitten ilmeni että kyyhkyt ne vasta huhuilevatkin. Se pöllö sulki suunsa kun kyyhkyt huutelivat.

Eilen oli kyllä aikamoinen urakka kun karsin kuvia koneelta. Mutta oli kyllä hauskaakin. Olen ollut vuoskaudet tarmokkaasti marssimassa eestaas pitkin rantoja ja katsomassa miten puut voivat tänään verrattuna eiliseen. Sen huomion kyllä tein, että oikeasti puistoihmiset ovat antaneet puiden olla rauhassa pitkään. Vasta viime vuosina ne ovat ruvenneet tappamaan niitä.

Puistot ovat rumia nyt. On tietenkin mukavaa että on nyrhityt nurmikot ja muutama hassu puska meriteeraamassa puistoa. Pääsee kulkemaan pitkin ja poikin niiden kakstahtimoottorileikkureiden kanssa saastuttamassa kaikkien keuhkot.

Kun annetaan leikkuupuimurin ohjaamiseen koulutetulle ihmiselle mahdollisuus päättää jonkun maiseman ulkonäöstä, niin ne päätyvät karsimaan kaiken roskan pois. Niiden silmissä autius on parasta.

On se näkynyt muuallakin. Kaikenlaisten perhosten ja mehiläisten väheneminen suurelta osin johtuu siitäkin, että on niitettävä tarkkaan ne tien pientareet. Jostain syystä niittykukat ovat pahinta mitä tie- ja vesirakennushallituksen miehet tietävät. Ne istuvat niissä haisevissa keltaisissa koneissaan ja päättävät että ei kellään muullakaan ole oikeutta kauneuteen.

Huomaan muutokset parhaiten kun kevät tekee tuloaan. Aurinko paistoi tänään jo aamusta ja tiesin että pitää mennä tarkistamaan tulokkaita meren rantaan. Ovat tulleet kun on tuullut muutaman päivän etelän suunnalta.

Otin kameran mukaan. Tulin nähneeksi pienimuotoisen draaman.

 

Yksin

 

Mikä on?

 

Kaveria oottelen!

 

Yksin.

Ps. kuvat saa isommiksi klikkaamalla!

 

Kevään kohinaa II

Pysyttelen lähinnä sisätiloissa. Silloin tällöin, vähän vastahakoisesti, käyn kaupassa.  Olen tietoinen siitä, että nuoremmat voivat kävellä ympäriinsä levittämässä virusta eivätkä ole köyhiä eivätkä kipeitä.  Eivät tiedä sairastavansa.

Entäs välimatka muihin ihmisiin? Juuri nyt kuuntelen Aikojen loppua, voiko se olla sävellyksen nimi? Messiaen ja sävellys on syntynyt saksalaisten vankileirillä käsittääkseni I maailmansodan aikana. Kuuntelen tätä induktio-silmukan avulla  ja tämä  kokonainen konsertti on äänitetty Tampereen tuomiokirkossa.  

Muutama vuosi sitten istuin melkein tunnin siinä kirkossa. Olin menossa junalla kotiin ja minulle oli siunaantunut aikaa. Minulla oli kamera mukana. Ikkunoista lankesi kaunis sinertävä valo.

Nyt olisi ollut Tampere Biennale, mutta sitä ei voitu järjestää. Se olisi ollut Tampere-talossa. Nyt Yleisradio otti kulttuuritehtäväkseen äänittää osia ohjelmasta meitä kaikkia varten. En ole koskaan ollut siellä Biennalessa, mutta konsertissa kyllä. Melkein vuosi sitten kuoli koulutoverini Anja Aarnio, joka oli ollut ennen eläkkeelle jäämistään suunnittelemassa ohjelmaa Tampere-taloon.  Anja on ollut mielessäni paljon tämän vielä aika lyhytaikaisen karanteenin ajan. Kertoisin hänelle millaista on täällä poikkeustilan aikana ja hän kertoisi millaista on Huutijärvellä. Hänen talonsa oli siinä pienen harjun päällä, alhaalla oli järvi. En ole varma siitä mikä järvi se on, ehkä Roine. Mutta voi se olla joku muukin niistä järvistä.

Olin vuosi sitten ajatellut lähteä Anjan luo sinne taloon ja pyytää että jos nyt lähdettäisiin kapuamaan johonkin näköalatorniin ja hän kertoisi, kun olin onnistunut unohtamaan ne järvet. Meillä oli ollut keskikoulussa mukava maantiedon opettaja, joka oli vienyt meidät Kirkkoharjulle ja kertonut hyvin täsmällisesti mitä kaikkea siellä harjun päällä kasvaa. Ja mikä harju ylipäänsä oli. Kyllä me kaikki tiesimme mikä järvi on mikäkin. Meillä oli siinä vieressä, alas mäkeä Ilmonin talolta Lepokodille päin Ukkilampi. Anja nauroi, että kyllä se on nykyään Ukkijärvi. 

Lampi oli kasvanut järveksi niinä 50 vuotena kun olin ollut poissa. Se opettaja oli vain väliaikaisesti koulussa. Kuultiin että tienaamassa rahaa opintojen loppuun saattamiseksi. 

Poikkeustilan tulo ei oikeastaan hämmästyttänyt minua. Kevät tuli aikaisemmin kuin koskaan ennen, alkoi jo maaliskuun alussa, vaikka talvea ei tullut lainkaan. Silloin alkoi olla selvä, että korona-virus tulee leviämään. Meille oli siunaantunut hallitus, joka määräsi sisätiloihin vanhemmat ikäryhmät, koska heistä suurin osa sairastuu vakavasti − jos siis sairastuu. Linjaus on hämmästyttävä, kun ajattelee kuinka kehnosti vanhoja ihmisiä on kohdeltu vuosikaudet. 

Juuri ennen tätä hankalaa elämänmuutosta sain luetuksi Tero Tähtisen esseekokoelman nimeltä Virginian hiukset (Savukeidas 2014).  Tiedän kyllä hänet sanankäyttäjänä, minulla on hänen suomentamansa eräänlainen esseekirja, Gary Snyderin Erämaan opetus (Savukeidas Kustannus 2010), joka on runsaudensarvi varsinkin sellaiselle, joka on tottunut lukemaan Snyderin runoja. Jostain syystä en ole sattunut lukemaan Tähtisen omia tekstejä ennen tätä. Se voi johtua siitäkin, että kirjastossa essee-valikoima on pieni. Nyt tämä sattui silmiini ja muistin kuka Tähtinen on. Ymmärsin jo ennen kirjaan tarttumista että kysymyksessä on Virginia Woolf.

Olin vähän vastahakoinen tarttumaan Tähtiseen, koska olen kesken Woolfin teosten lukemisessa. Woolf ei ole kuulunut pitkäaikaiseen luku-urakkaani samalla tapaa kuin esimerkiksi antiikin kreikkalaiset draamat, joita olen opiskellut jo 1960-luvulla.  Onneksi kirja rönsyilee vähän kaikkialla, eikä keskity pelkästään Woolfin itsemurhaan. 

Olin nuorena lähellä itsemurhatapausta ja olen sen aiheen kolunnut läpi. Se on oikea ja tosi aihe, mutta jonkun toisen näkökulma saattaisi sotkea hienon ja periaatteellisen rakennelmani. Sellaista lähimmäisen tekoa vastaan ei voi rakentaa suojamuuria, siitä tulisi liian hauras. 

Mutta Tähtinen onnistui onneksi voittamaan (mahdollisen?) melodraaman tajunsa vaatimuksen. Ne Virginian hiukset olivat vasta kirjan lopussa kellumassa joessa, jonne kirjailija käveli kiviä taskussaan. Sen sijaan tekstissä on mietiskelyä puista, metsistä.   Yhdysvaltain länsirannikolla ollaan paljon, aihe on tässä peräisin Gary Snyderilta. Mietin hetken aikaa mitä pitäisi ajatella ”ekotietoisuudesta”, mutta ei sitä oikeastaan voi muutenkaan kuvata, Snyderin ajattelua.

Meillä on kirjahyllyssä muutaman beatnikin tekstejä ajoilta kun he olivat palovartijoina vuorilla (John Suiter: Poets on the Peaks. Gary Snyder, Philip Whalen & Jack Kerouac in the North Cascades, 2002). Olen lukenut kirjaa silloin tällöin, siinä on hienot mustavalkoiset kuvat. Kirja ei vaikuta kovin kaupalliselta, kyllä siinä on lähinnä nuorten runoilijoiden ääni kuuluvissa.

Syy siihen miksi Tähtisen ja Snyderin jutut nyt  osuivat oli tietysti yksinkertainen. Ihminen on yksi osa ”ekotodellisuutta” ja vaikuttaa olevan vaarassa. Sen kimppuun on tällä kertaa hyökännyt korona-virus. Ajattelen omaa suhdettani muuhun elävään luontoon  (paitsi ihmisiin) ja useasti olen kääntynyt pois. En kestä katsella läpikaupallistumista ja kvasielämää, joksi monien ihmisten elämä on muuttunut. Puut lähinnä yrittävät vain selvitä hengissä. Ne eivät puhu vaan humisevat.

Eikä virus ole rangaistus ihmisten huonosta käytöksestä. Ei virus ole maapallon ekologisen järjestelmän poliisi, joka iskee lajistaan huonontuneeseen ihmiseen. Tuskin ihminen tietää historiastaan tarpeeksi miettiäkseen mistä sen tuhovimma on peräisin. Eikä virus tee muuta kuin mitä sen oma RNA vaatii.

Ekosysteemillä ei ole parlamenttia, ei EU:ta eikä edes YK:ta. Onhan meillä kansainvälisiä lakeja, mutta kaikki näkevät miten loputonta luonnon riistäminen ja tuhoaminen on. Ei meillä metsäsuomalaisilla ole edes metsää enää.

Sille ei näy loppua. Ei näy myöskään loppua ihmisten riistämiselle. Jotkut ihmiset riistävät joitakin toisia ihmisiä. Jostakin Aasian ihmisten keskuudesta on lähtenyt paljon epidemioita. Edellinen isompi pandemia oli käsittääkseni Espanjan kuume vuosina 1917-19. En tiedä mistä se virustauti tuli.

Mihin tahansa uusiin ja nopeisiin kriiseihin on tietenkin olemassa jokin selvä ja käsitettävä syy. Espanjan kuumetta edelsi I maailmansota. Ihmiset olivat köyhiä ja kipeitä jo ennestään.  Virus löysi helposti tiensä.  

Nyt pitää keskittyä siis lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta mitäs muutakaan minä tekisin paitsi oleellisinta. Kävin tänään rannalla kävelemässä, kevään tulo on lohdullista. Että kaikesta  huolimatta kevät alkaa tulla, yksi ystäväni kirjoitti. Meren lahdella näkyi yksi joutsen. Mutta löysin niitä kuvia Tampereen Tuomiokirkosta. Kaunis valo, eikö?