1.6.20

Ajan talo ja toimisto

Kuuntelin Tiede Ykkösestä Yleltä jutun Kronoksen talosta.  Hylätty talo on ympäröity aidoilla.  Ihmiset eivät enää pääse sinne. Talo alkaa mitata pelkästään aikaa. Kukaan ei enää mittaa lapsen pituutta oven karmia vasten. Eläimet tuskin käyttävät mittanauhaa lapsiaan varten.

Eilen luin edelleen Antti Salmisen kirjaa Mir (kuvittaja Johan L. Pii sama kuin edellisessä teoksessa nimeltä Lomonosovin moottori). Ja se ruoja sanoi radiossakin, juuri tässä Kronoksen talo-ohjelmassa, että talossa on käynnissä sienten bileet. Niitä bileitä on siinä kirjassa, vaikka kuinka paljon. Kirjailija ja filosofi oli katsomassa ajan jumalan taloa. Ymmärrän ajatuksen oikein hyvin.  Nyt eletään korvasienien aikaa.

Ja eletään myös koronaviruksen tulemisen ensimmäistä aaltoa. Viruksesta tiedetään hirveän vähän. Tätä aikaa tulee kestämään. Tätä kutsutaan poikkeustilaksi, mutta ennustajat, esimerkiksi jotkut virologit, ajattelevat tätä kiertävänä epidemiana.

Juuri Antti Salmisen ääni häipyi radiossa ajoittain kuulumattomiin. Tuuli puhalsi Kronoksen talon vieressä ja joku ennenkin siellä käynyt sitten sanoi että aina. Ja on kylmä.  Ehkä ihmiset ovat lähteneet sieltä talosta kun se on niin tuulinen paikka. Talo on Kronoksen talo seuraavat 1000 vuotta.





Meistä ei ole enää näkemässä eikä kokemassa, että mitä sitten. Elämä ehkä jatkuu, ihmistenkin. Ideana on ihmetellä ihmisen lyhyttä ikää. Semmoiset 80 vuotta ja vähän yli, keskimäärin.

Juttu pitää kuunnella uudestaan. En ymmärtänyt millä tavalla se yksi luonnontieteilijä oli kartoittanut sen talon ja ympäristön. Ja miten se onkin kartoitettu, niin millä tavalla se yritetään nyt sitten säilöä? Ja minne?  En ole varma  oliko se kartoittaja luonnontieteilijä. Tuskin niitä kallioita oli katsottu. Vai oliko? Kai se talo on sentään kallion päällä? Miten se muuten säilyisi?

Mannerlaatat alkavat ehkä liikkua. Mutta Suomi on keskellä mannerlaattaa. Siksi juuri tässä tuskin tapahtuu mitään kummallista. Puuseinät romahtelevat perustusten päälle. Sitten ehkä 400 vuoden päästä voi olla näkyvissä betonikivijalka. Ellei se ole kalliota. Mutta varmasti puita on paljon. Kuvasta ei näy kuinka iso se alue on.

Kronoksen talon pitäisi säilyä ainakin 1000 vuotta. Mitä tarkoitetaan säilymisellä? Itse kai ajattelen historiaa kulkemisena, mutta aikamatkailua ei kyllä osata. Osaan lukea, osaavatko ne tulevaisuuden oliot?  Projekti lähti liikkeelle taiteilijoiden ideasta.

Kun ikkunat menevät rikki, linnut muuttavat sisään. Linnut varmaan pesivät talon katolla jo nyt. Ja ulkorakennuksissa, ehkä ne ovat päässeet jo sisällekin.


Suomalaisetkin ovat hyvin kouliintuneet tietämään ihonvärien eron. Minkälaiset variaatiot voidaan hyväksyä että Toinen ei olekaan sellainen kielletty. Ihmisten kesken on kasteja, joiden sääntöjen mukaan on elettävä. On tehtävä ero toiseen, joka on tuntematon ja vieras. Ei sitä ole pakkokaan tuntea. Tai edes mennä lähelle.

Katson parast’aikaa Ylen Areenalta tulevaa sarjaa nimeltä Le Bureau. Siinä kerrotaan virastosta, joka on Ranskan tiedustelun toimisto. Mutta muuten kyse on koko ajan Meistä ja Heistä. Tuntuu olevan aika sattumanvaraista kummalle puolelle kukin toimistotyöläinen kuuluu. Ei selitetä miksi se toimisto on olemassa, mutta jonkinmoinen hyvän ja pahan taistelu siinä on.

Näytteleminen ei ole erityisen sävykästä. Tarina puolestaan on sitten aika monimutkainen.  Olen nyt nähnyt sitä sarjaa 16 jaksoa. En ole ehkä ikinä katsonut jotain juttua näin intensiivisesti. Vai olisiko ollut se  brittien Morse, silloin kauan sitten? Se ensimmäinen, vähän kranttu ja pahantuulinen oopperan rakastaja? Sen jälkeen sarjoja on ollut monia.

Mutta tempo ei ole ollut näin nopea kuin Le Bureau'ssa. En ole tylsistymässä tämän koronan alle, mutta tuntuu hassulta että en oikein osaa mennä nukkumaan näkemättä paria jaksoa. En ole koukussa, mutta ehkä tämä karanteeni on vähän painostava.

Huomasin eilen yhden teeman joka siellä vaikuttaa. Muslimimaiden kulttuuri: perheillä on korostetusti kunniansa.Kaikissa kulttuureissa on oma kunnia-koodistonsa, mutta sarjassa se tuntuu olevan miesten puolella. Kun nainen yrittää nousta asemastaan, hänet vangitaan ja hakataan. Tai tapetaan heti.

Naiset puolestaan eivät näytä tajuavan sitä, että jos haluavat todella vapautua, on tehtävä työtä. Puolinaisuus ei riitä. He katsovat veljiään ja isiään ja näkevät lähinnä vain alistajia ja julmureita. Toisaalla voi olla sitten pappeja tai poliittikkoja. Mutta hekin ovat miehiä ja heilläkin on kunniansa. Naiset yrittävät ottaa nimenomaan kunnian itselleen.

Mutta kunnian mukana he kutsuvat väkivaltaa. Heidän pitäisi kiireesti sen sijaan ruveta kouluttautumaan, mennä ammatteihin, miettiä mitä kaikkea voivat elämällään tehdä.  Heidän pitää skarpata ja nopeasti sittenkin!

Tietenkin tässä sarjassa näkyy enimmäkseen varakkaampien perheiden lapsia, niin kuin varmaan länsimaissa keskimäärin. Voi olla että siltä osin sarjan naiset eivät edusta n.k. tavallista naista sen paremmin kuin sellaista miestäkään.

Miten ihmiset sitten voivat olla toistensa kanssa? Jotenkin tilanne pitäisi kääntää niin, että olisi olemassa vain ihmisiä. Kyllä kai ihmiset voisivat rakasta toisiaan? Eikö?

Ajattelen yhtä I Chingin hexagrammaa. Se meni jotenkin niin, että kun alhaiset ovat vallassa, viisas ihminen painaa päänsä. Siinä tarkoitetaan sitä, että  tulee myös toisenlaisia aikoja.

Sarjassa on  nuorimies, nimeltään Šapur tai jotain sinne päin, iranilainen  suhteellisen hyvinvoivan perheen mustaksi lampaaksi tai syntipukiksi määritetty poika. Pojalla on aina ollut kaikki mitä hän haluaa. Ihmiset eivät tajua kaiken hyvän ympäröimänä, että lapset ovat eläviä ja tuntevia ihmisiä, eikä heitä pitäisi kasvattaa niin, että heistä vain on tulossa perijöitä tai sukunimen kantajia.

Ei taida olla maita joissa patriarkaatti ei vallitse. Joissakin enemmän kuin toisissa. Näistä asioista ei voi olla puhumatta. Jokaisen sukupolven on ratkaistava nämä uudestaan. Le Bureau kertoo, että uusi teknologia ei suinkaan vapauta edes poikia. Asenteet opitaan jo aivan pieninä. Ne kietoutuvat saumattomasti yhteisön jäsenten ympärille. Mutta teknologialla sinänsä ei ole ideologiaa?

Haluan ehdottomasti vielä lainata Antti Salmisen Mir-kirjasta pientä osiota, joka käsittelee  sieniä. Sienet ovat loppumaton tarinoiden aarreaitta, joten tässä on vain pieni osa noista ihmeellisistä olioista jotka ovat elossa. Eri tavalla kuin minä, vaikka tässä vaiheessa  ”omaehtoista” karanteenia en ole enää varma siitä miten oikeastaan eroan niistä:

” Faktantarkistuslista, oranssi post-it lappu
 Tosiasioita on koko ajan vähemmän. Kiistattomia tosiasioita on tällä haavaa neljä:
Ruoste- ja härmäsienillä on elegantimpi tapa elää kuin muilla.
Itiöemä on ilmentymä ja väline.
Jäkäläsieni ei tule toimeen yksin.
Mistään ei ole varmuutta, ja siksi on varmuus.”

Mutta merellä on uusia asukkaita. Joutsenparilla on taas, jo neljättä kesää, seitsemän poikasta. Toivon niille pitkää ikää ja terveyttä!


4 kommenttia:

  1. Olen tullut poikenneeksi Kronoksen taloa katsomassa. Ideana ei ole sen ja pihapiirin muiden rakennusten ja kasvuston säilyminen, vaan kaiken palaaminen ajallaan luonnon ikuiseen kiertoon. Koska aine ei häviä, on pihapiiristä jotain olemassa joissakin olomuodoissa tuhannen vuoden kuluttuakin. Saa nähdä, saavatko rakennukset kuolla rauhassa, tavalla tai toisella, ihmiskäden koskematta.

    VastaaPoista
  2. Kalevi:

    joo. Luonto vaatii omansa ja ajan hammas syö. Radio-ohjelmassa mietittiin sitä, että miten pitkään vie kun on jäljellä ehkä vain se peruskivi siitä talosta. Niin kuin Karjalan pakolaisilla on outo olo, kun menivät katsomaan kymmenien vuosien päästä kotitaloa. Ei ehkä luonto ollut vienyt omaansa, vaan joku muu, mutta usein heillä oli vaikeuksia löytää sitä oikeaa taloa.

    Kokonaisia kyliä on sieltäkin hävinnyt. Tulin ajatelleeksi että tuommoisia asumattomia taloja olisi vaikka kuinka paljon. Harvoin niitä *aidataan* ihan vain luonnon käyttöön. Eläimet ja kasvit saavat paikan. Niin ja sienet, niin kuin Antti Salminen siinä ohjelmassa sanoi. Varmaan siihen mahtuu pieni metsikkö, vai mahtuuko?

    VastaaPoista
  3. Khronoksen talo on entinen 1942 rakennettu Päivölän tila. Ennen sitä on paikalla ollut Ortenojan kartanon torppa. Aidattu alue on noin 2000 neliömetriä.

    Pihapuita on jonkin verran. Vanhojen kuvien perusteella alue on neljässä vuodessa selvästi pusikoitunut. Rakennus ei siis ole kalliolla, vaan puolen metrin hiekkakerroksen peittämällä savipatjalla.

    Varsinaisesta rappion idyllistä tai romantiikasta ei rakennusten nykyvaiheessa voi vielä puhua, jos koskaan, eikä tuhannen vuoden kuluttua varsinkaan. Taloa on pidetty kesäasuntona vielä 2000-luvun puolella.

    VastaaPoista
  4. Njoh. Kronoksen taloja pitää olla ihmistenkin keskellä. Kai sitä pitää edes ihmisten kuolevaisuudesta muistuttaa. Muutenkin päsmäröivät...

    VastaaPoista

Kommentointi on suotavaa, mutta ei pakollista