En oikein voi lukea kymmeniä sivuja
tätä kirjaa yhteen menoon. Tämä aivan siitä riippumatta luenko
sitä unilukemiseksi, löytääkseni jonkun uuden ajatuksen vai vain
vahvistaakseni vanhoja ajatuksiani tai parantaakseni itseni siitä
tai tästä vaivasta. Nimittäin seuraavaksi minua odottaa uusi
kissakäsikirja, jossa taloutemme valtiasta käsitellään
persoonallisuus-näkökulmasta.
Kaikki kietoutuu huushollin otusten
ympärille ja jokainen meistä kolmesta kieppuu mukana ja ajattelee
asioita vähän omaan suuntaansa. Ja koko ajan on käynnissä muutos:
ei olla huomenna samoja kuin oltiin eilen.
Kirjoittaja on Sigmund Freud.
Kirjan nimi on hykerryttävä: Mooses, telepatia ja paholainen.
Soveltavaa psykoanalyysia 1899-1939. Suomennos ja sivunvalmistus:
Markus Lång. Helsinki 2014. 232 s. Kustantaja: Books on
Demand, paino Nordenstedt, Saksa. Kirja koostuu ennen suomeksi
julkaisemattomista Sigmund Freudin artikkeleista. Hän joko ei saanut
näitä mahtumaan joihinkin sillä hetkellä työstämiinsä
kirjoihin tai sitten ne poikkesivat sen verran muusta hänen
kirjoittamistaan kirjoista, niin että hän ehkä jätti ne pois
julkaisulistoistaan.
Kirja on kulttuuriteko, ehdottomasti.
Minun oli napattava kirja kirjastosta parista syystä. Ensinnäkin
Anita Konkka julkaisi syksyllä kirjan nimeltä Unennäkijän
muistelmat (Teos) ja siinä puhutaan unista. Kirjassa unen näkijä
muistelee. Uni on yksi todellisuus. Ilman unien näkemistä ihminen
ei pysy järjissään, noin lyhyesti sanoen. Sen lisäksi unet
sanovat kaikenlaista ihmisen kulloisistakin ongelmista, toiveista –
ylipäänsä hänen elämästään. Freud on kirjoittanut ihmisten
vitseistä ja heidän tekemistään virheistä. Ja sairauksillakin on
viestinsä.
Ajattelin että ehkä unisyklini
korjaantuu tästä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta häiriöstä ihan
vain Freudia lukiessa. Toinenkin syy johtuu kirjoista: jostain syystä
johduin marras-joulukuussa lukemaan Siri Hustvedtin kirjoja
englanniksi ja hänen kirjallisuuslistassaan on usein Freud. Ehkä
hän on vaikuttanut jopa enemmän käsityksiimme ihmisistä kuin
toinen juutalaissyntyinen henkilö, Karl Marx?
Tässä nimenomaisessa artikkelissa
telepaattisista unista on aika tavalla järjenvastainen ajatus. Unia
ihmiset näkevät yksin, erikseen, tiettävästi yhteisiä unia ei
ole (vaikka Juice laulaa XV yössä: ”---ja samaa
unta nään ja kun aamu on en tiedä missä herään”), sen sijaan
telepatian pitäisi olla ajatusten (sähköistä?!) siirtymistä
yhden ihmisen päästä toiseen päähän, vaikka satojen kilometrien
päästä. Telepatiaa ei ole koskaan pystytty todistamaan olemassa
olevaksi ilmiöksi, sen sijaan unia ovat nähneet kaikki.
Näin Freud kirjoittaa kirjeen
lähettäjälle, joka tahtoo vahvistuksen sille, että telepaattisia
unia oikeasti on olemassa ja että hän on itse juuri nähnyt yhden:
Onko Teille syntynyt vaikutelma,
että kaikessa hiljaisuudessa kannatan telepatian todellisuutta siten
kuin salatieteilijä esittävät? Siinä tapauksessa pahoittelisin
suuresti, että sellaista vaikutelmaa on vaikea välttää. Haluan
nimittäin pysytellä täysin puolueettomana. Minulla on siihen myös
täysi syy, sillä minulla ei ole asiaan mitään kantaa enkä tiedä
siitä mitään. (s. 47)
Freud on kohteliaan pirullinen alusta
loppuun. Telepatia ei vain mahdu tähän arkipäivän
psykopatologiaan, tai siitä tulee mahdotonta tappelua. Lukekaa
esimerkiksi Freudin Unien tulkinta-opus! Unet kertovat
kaikenlaista hauskaa meistä kaikista.
Ihminen on mestari keksimään
itselleen milloin mitäkin kamalia fyysisiä tai psyykkisiä tai
psykofyysisiä ongelmia. Freud on siitä hyvä tiedemies, että hän
on vankkumatta tiedon puolella huuhaata vastaan. Pidän paljon Tiina
Raevaaran, kirjailijan (koulutukseltaan jonkun kovan tieteen
tohtori, en uskalla sanoa minkä, koska sanon kumminkin väärin)
Suomen Kuvalehden blogista. Raevaara näyttää jatkuvasti törmäävän
myös kaikenlaiseen huuhaa-tietoon. Epätieto on leviämässä
kaikkialle ja yhä kiihtyvällä vauhdilla. Monesti väärä tieto
voi olla vaarallistakin.
Ihmisparka on hätää kärsimässä,
kun yrittää vajavaisella tietämyksellään sortteerata edes
jollakin lailla oikeaa tietoa väärästä. Eilen joku amerikkalainen
lehti otsikoi että jossain osavaltiossa monta lasta oli sairastunut
tuhkarokkoon, vai oliko se nyt vesirokko? Joku sellainen tauti
kuitenkin, jota vastaan nykyään rokotetaan.
Kun nyt kyseessä on USA, niin on
kerrottava, että sieltä se rokko oli ehtinyt hävitä kokonaan.
Amerikassa – kuten myös Euroopassa – on vastuuttomia vanhempia,
jotka ovat jonkun uskomus-/epätiedon vuoksi päättäneet olla
rokottamatta omia lapsiaan ja sillä tavalla ovat saattaneet vaaraan
muita lapsia.
Mikä tahansa lastentauti on
vaarallinen ja kelle tahansa ihmiselle lähinnä siksi, että niiden
jälkitaudit ovat pahoja. Minulta hävisi vasemmasta korvasta kuulo
sikotaudin vuoksi 12-vuotiaana. Ei ollut rokotuksia.
Miksi on aina toivottava pakottavia
lakeja, ennen kuin ihmisten järkiintyminen on mahdollista? Se on
kerta kaikkiaan järjetöntä. Mikä telepatiassa on niin tärkeää,
että siihen on uskottava? Mitä se usko ylipäänsä on? Ehkä sillä
sitten tullaan autuaaksi.
