Tuli juuri uusi Kaltio, Oulussa
ilmestyvä kulttuurilehti. Pidän siitä sen vuoksi että se on niin
perinpohjin monikulttuurinen lehti. Sitten siinä on tuo pohjoinen
ulottuvuus, jota en tunne.
Nyt luen Pasi Pikkupeuran
pitempää juttua Valkea täplä, joka kertoo Kuolan niemimaan
saamelaisista ja heidän häviämisestään. Stalin on alun
perin ollut asialla tietenkin. Sitä on vaikea olla ajattelematta. En
pidä siitä että saamelaiset jäävät sivulauseeksi ja vain sen
vuoksi että heitä on niin vähän. Kansanedustajat eivät antaneet
kunnollista selitystä siihen, miksi yhden kansan oikeuksia ei
vieläkään voitu panna toimeen. Saamelaiset ovat siis kansa joka
asuu muun muassa Suomen alueella.
Olin viime viikonlopulla reissussa,
pari päivää Tampereella. Entisestä opiskelukaupungista alkaa
tulla eksoottinen. Olin yötä Pispalan takana, näin paikkoja joissa
en ole käynyt vuosikymmeniin. Kuulin uutisen että Hämeenkadusta
tulisi kävelykatu. Jos niin käy, niin tamperelaiset saavat olla
onnellisia, heidän ei tarvitse aivan yhtä paljon kärsiä
kevätpölystä kuin meidän täytyy. Täällä kun autoilla on
melkein ihmisoikeudet.
Muistin yhden varhaisen aamun
kaukaisena kevätpäivänä kun kävelin alas Pispalasta tyhjää
katua. Olin ollut yökylässä ystävän luona hellahuoneessa, vaikka
olisi yhtä hyvin voinut olla Amurissa tai Tammelassa. Kun lähdin
tulemaan harjua alas edelleni lähti juoksemaan jostakin ilmestynyt
rusakko, joka juoksi siksakkia edelleni melkein Mustalahden satamalle
asti. Sitten se ilmeisesti sai vainun syötävästä ruohosta, koska
paineli pensaisiin siitä.
Omituinen yöllinen kohtaaminen ei
tietenkään ollut sattuma vaan välttämättömyys. Tampere oli
ensimmäinen isompi kaupunki jossa olen asunut, ja rusakon tapaaminen
oli sykähdyttävä asia. Maalla isoäidin luona rusakoista olisin
puhunut vain tulppaaninsipuleiden tuhoajina. Siinäkin oli erilaista
ilmaa. Serkku väitti että sipulit söi mäyrä.
Joka tapauksessa elämää Suomessa on
kaupungeissakin. Politiikkaa on tullut sekä radiosta että
televisiosta viikon verran. Ennen vaaleja eduskunta päätti olla
allekirjoittamatta edelleenkään saamelaisten oikeuksia maahan,
kieleen ja kulttuuriin – mutta kun YK:n alkuperäisväestön
määritelmien mukaan sillä väestöllä on oltava oikeus omaan
maahan, niin päätöstä ei voida tehdä. Kun alkuperäiskansojen oikeuksien ratifioinnissa pitää hyväksyä koko määritelmä.
Pikkupeuran pitkässä artikkelissa
kerrotaan että Suomen Talvisodan jälkeen propagoitiin Kuolan
liittämisestä Suomeen. Professori Jalmari Jaakkola näkyy
olleen asialla jo 1941. Artikkelista selviää että ihmiset ja
elinkeinot ovat mennyttä. Tätä lukiessa tuntuu käsittämättömältä
että venäläisten hävitystyö on ollut niin täydellinen.
Kun tässä asun Unescon
maailmanperintöalueen laidalla, niin omituisin tieto on se, että
Kuolan saamelaisalueelle on perustettu Unescon suojelema
luonnonpuisto. Täältä olisi Kuolan saamelaisten maille pitkä
matka, kulttuurisesti se on todennäköisesti liian pitkä. Eikä
sinne olisi asiaa muutenkaan, kun ei osaa venäjää, ei osaisi
kulkea. En tiedä mitä tätä juttua lukiessa voisi sanoa. Olisiko
saamelaisväestö ollut onnellisempi Suomen valtion alaisuudessa?
On minulla muutakin aktuaalista
surtavaa. Viron kalasääskipesät ovat taas netissä nähtävillä,
täällä
ja myös maan toisella
reunalla, ja sitä myötä olen aloittanut uudestaan sen pohtimisen,
miksi sääksien pitää muuttaa ja aivan yksin, kun siitä seuraa
ongelmia. Kun linnut ovat hädissään, hätä tarttuu helposti
ihmiseenkin.
Sääkset niin kuin ihmisetkin elävät
mielellään saman kumppanin kanssa, mutta ne eroavat
talvehtimismatkoillaan eikä ole takuuta siitä, pääsevätkö
kumppanitkin takaisin. Aivan niin kuin evoluutio olisi loppunut
kesken näiden hienojen lintujen kanssa. Ne näyttävät
egyptiläisten hautamaalausten Horus-jumalalinnuilta. Jokainen
sääksi, jota olen tarkkaillut on ollut erilainen persoonallisuus.
Niillä on selvästi omat luonteensa. Mutta sillä ei taida olla
mitään tekemistä evoluution kanssa, koska meissä kaikissa on
variaatioita.
On kai sentään mahdotonta, että
sääksillä olisi kulttuurievoluutiota? Eihän se toimi edes
ihmisten suhteen. Muuten säälimätön terrori pieniä eläjiä
kohtaan olisi loppunut jo aikaa sitten. Miksi maailman saamelaisilla
ei vieläkään ole omaa valtiota ja määräysvaltaa omiin
asioihinsa?
Kevät etenee. Ei taida auttaa kuin
toivoa kaiken kuitenkin muuttuvan paremmaksi. Sääksistä joku pari
aina onnistuu kasvattamaan muutaman poikasen. Ihmisille soisi omia
pesiään samalla lailla, että voivat olla rauhassa keskenään
ihmisiä. Kuolasta etelään Karjalassa on vielä kielipesiä, joissa
ihmiset voivat oppia karjalaa. Suurin osa pesissä käyvistä on
lapsia. Olisi hyvä niille ihmisille, ja meille myös, että
Kalevalan kielestä jotain säilyisi. Siellä on alue jonka nimi on
Kalevalan piiri.
Ei säilyttämisessä ole kyse
nostalgiasta vaan siitä, että ilman juuri sellaista
konservatiivisuutta olisi paljon vaikeampi muistaa. Omat juuret ovat
tärkeitä ja lähisuvulle tietenkin yhtä lailla. Lähisuku
vaikuttaa meihinkin.
