Rauha

Lapsi ja sen flikat lähtivät pari päivää sitten.

Ensimmäiseksi pää humisee, sitten hiljaisuus alkaa huutaa. Yhtäkkiä kuulen kissan pienenpienet naukaisut. Tajuan että Lidia-raukka on nyt stressaantunut. Se ei ole ikinä kestänyt isoja volyymeja, siis ääntä, ja sitä riittää ilman lapsiakin yhden kuuron ja yhden kuulevan ihmisperheessä.

Joskus kun en kuule ja karjaisen että MITÄ, niin Lidia juoksee henkensä hädässä saunan lauteiden alle piiloon. Saati jos väärinkuulemisen vuoksi on asia sotkeutunut ja sen selvittämisen aikana kumpikin ihmisosapuoli yrittää artikuloida mahdollisimman selvästi, niin äänen volyymi ja terävyys ja baritonin/sopraanon vaihtelu saa kattiparan niin sekaisin, että hän menee piileksimään moneksi tunniksi johonkin nurkkaan.

Harmaata kissaa ei erota varjoista. Kumpikaan ei asunnon uloimmaiseen nurkkaan kuule kissan naukaisuja. Sitä olen tässä siunaillut äänimyrskyssä, että onneksi katti ei ole saanut päähänsä yrittää tunkea pientä nättiä päätään yläkerran parven pienojen väliin, piiloon komeroiden päälle. Siinä olisikin tekeminen. Pitäisikö soittaa palokunta vai ambulanssi? Mutta eihän meillä ole rahaa, ambulanssit on tarkoitettu vain ihmisten hätätiloja varten. Turhasta käytöstä joutuu maksamaan paljon.

Eläinten hyväksi palveluiden käyttö on tietenkin turhaa. Lukuunottamatta eläinlääkäriä, jota ei ole tarvittu sen jälkeen, kun Lidia emovaistoineen joutui tekemisiin maksatulehdusta sairastavan kissanpennun kanssa. Ei sen pennun isäntäkään vaikuttanut kyllä ihan terveeltä, ja kissan meinasin pitää ihan sen isännän kunnon vuoksi. Kumpikaan meistä ihmisistä ei kyllä sairastunut, että ehkä isännällä oli jotain muuta vikaa, jos oli elämä kohdellut liian ankarasti.

En minä sillä, saavat ihmiset ja kissat ja kaikki olla vähän outoja ja kummallisia. Mutta ei saa satuttaa, pienempiään varsinkaan.

Suomen Blogistanissa liikkuu meemi. Harvemmin niitä tulee omalle kohdalle mutta nyt tuli Anitalta täältä oikein tunnustus, niin että kyllä se pitää kehdata mainita. Yleensä tämmöiset tunnustukset saavat minut voivottelemaan ja joskus peräti itkemään. Nyt ei niin käynyt, vaan menin heti lukemaan Putte Wilhelmssonin blogia jota olin kyllä seurannut silloin tällöin. Siellä sattui olemaan hyvin muotoiltu ja koottu mielipide rasismi-keskustelusta, jota olen seurannut vähän ihmeissäni.

En taida olla perillä siitä, mitä ihmisten päässä liikkuu. Olen ollut kyllä selvillä rasismin läsnäolosta, mutta enemmänkin syrjinnän vuoksi ja enemmänkin umpisuomalaisen itseni vuoksi siinä vaiheessa, kun kaikkien työnantajien mielestä olin 60-vuotiaana liian vanha. Olen kuullut että nykyään vanha voi olla jo 45-vuotias. Se tarkoittaa siis sitä että suomalainen on työelämään kelpaava 25-45-vuotiaana, ei muulloin. Sitä paitsi juuri koulusta/yliopistosta valmistuneen 25-vuotiaan pitää olla työssään hyvä ja kokenut, mitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt. Miten se muka olisi mahdollista?

Ikäsyrjintää en muista olleen kun olin pieni. Mutta silloin taisi olla lähes täystyöllisyys. Sodan ja sen jälkeisen pulan ja terveyden heikkenemisen ja tolkuttoman kovan työn vuoksi sotasukupolvi oli vanhennut nopeasti. Silloin 50-vuotias oli varmasti jo aika vanha. Isä ja hänen pikkuveljensä kuolivat jo 50-vuotiaina. Siinä ei ollut mitään omituista. Eikä sydäninfarkteille osattu tehdä vielä mitään vuonna 1970. Eikä senkään jälkeen pitkään aikaan.

Muistinvaraisesti siteeraan aiheesta Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun Herra Piipoota:

Herra Piipoo oli noita.

Hän huusi ”Hiihoo” ja sitten maata polkaisi

ja vespalla hän ajeli. ---

Mutta se oli Herra Piipoon suuri erehdys.

Näet noidan mahti

ei pysty

koneisiin

ei moottoriin,

ei mutteriin,

ei polkimiin:

kertakaikkiaan koneella on koneen tahti.

Runo jatkuu loogisesti edestakaisin tuosta. Kirja on puhkiluettu ja unohtunut jonnekin ullakolle. En voi siis tarkistaa. Mutta muistan luettuani sitä pikkusiskolle ja -veljelle, millaisen kysymysryöpyn se aiheutti. Meidän piti kesken lukemisen mennä ulos katsomaan isän mopedia. Ja minun piti selittää mikä on kone ja moottori ja mutteri ja poljin.

Meistä kenestäkään ei tullut edes teknikkoa saati sitten insinööriä. Mitähän minä olen 10-vuotiaana osannut selittää? Saati nyt.

Tarkoitukseni oli vain ihmetellä sitä, miten isot tehtaat tai niiden isot johtajat, ne patruunat, mitenkään voivat kuvitella, että se iso tehdas toimisi ilman ihmisiä. Niin ne kuitenkin tekevät. Ne ajattelevat olevansa noitia, jotka taikovat koneet käyntiin.

Koneita varten riittää rahaa. Ihmiset joutavat työttömiksi tai eläkkeelle.

Meemi on luettavissa Anitan blogista ja pantakoon sitä eespäin. Minä arvostan kaikkia tuossa blogirullassa olevia kirjoittajia ynnä monia muita. Täytyykin tehdä semmoinen uudenvuoden lupaus että mainitsen aina silloin tällöin muutaman blogikokemuksen.

Kyllä niitä voi tulla päivittäin monta.

Merin meemi

Tämän löysin Unkurista, joka on tuossa sivupalkissa. Kamalan pitkä, mutta kun meemejä harvemmin tulee tehdyksi, niin olkohot nyt kerran sitten pitkä. Mutta fonttia en saa toimimaan niin kuin haluan. Näin kai tapahtuu koska liimasin tekstin Unkurista...

Tätä saavat jatkaa ihan ketkä tahtovat.

mitä sellaista teit vuonna 2010, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin? 

Julkaisin pienen romaanin nimeltä Torpeedo. Sitä pyysi minulta pienkustantamo Ultra Art. Harkitsin asiaa pitkään. En vieläkään tiedä oliko myöntyminen järkevää. Jälkitunnelmat ovat sekavat. Kirjaa ei näy julkisuudessa, kirjakaupat juuri ja juuri ottivat tilauksiinsa. Alan tajuta miten älytön on kirjan/suomalaisen kirjallisuuden tilanne, siis kun itse näen, että sellainen on sitten se toinen puoli, kun olen ennen ollut vain kriitikko. Omituista puuhaa, ihan järjetöntä. Mutta kirjallisuutta ja kirjoja rakastan edelleen.

piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En tee lupauksia en siksi pidä niitä.

synnyttikö kukaan läheisesi?

Lapsia tulee lisää veljenlikoille, mutta viime vuonna vain yksi. Vai oliko se toissavuonna? En paljon ole ilmeisesti kuljeksinut katsomassa ihmisiä.

kuoliko kukaan läheisesi?

Perheestämme kuoli Allu-cat, kuten poijaflikka sitä kutsui. Katselin kissan kuolemaa avuttomana, kyvyttömänä vähentämään 20-vuotiaan elinkumppanini tuskia. Kirjoitin Allun kuolemankamppailusta blogi-postauksen. Siinä ystäväni Anita sanoi hyvin: kun on kovaa syntyminen niin on myös lujassa hengenlähtö. Kuolema tulee kaiken aikaa lähemmäksi. Itsekullekin.

missä maissa kävit?

En missään ulkomaassa.

mitä sellaista haluaisit vuonna 2011, jota puuttui vuodesta 2010?

Kirjoittamisrauhaa. Tänä vuonna kirjan julkaisu sotki kirjoittamisen ja olen vieläkin aika lailla kyvytön istumaan ja tekemään kunnolla töitä. No, siis fiktion puolella. En aio rynnätä kirjoittamaan fiktiota suuna päänä, kirjajutut riittävät. Voisi sitä toivoa että saisi kirjoittamisesta joskus rahaakin, mutta viimeksi olen saanut siitä elinkustannukseni 1960-luvulla.



mitkä vuoden 2010 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

En muista päivämääriä, paitsi lähisuvun syntymäpäivät, mutta en minä niitä tässä julista. 41. hääpäivä oli joulukuussa.

mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Ehkä se kuitenkin oli se kirja, vaikka tunteeni sitä kohtaan ovat sekavat. Se on vähän semmoinen lehtolapsi, mutta en tiedä miksi sitä ei voisi rakastaa. Juuri nyt se on tietysti vieroitettu ja kaikin puolin omassa varassaan, mutta voi sitä kantta ohimennessään julisteesta katsoa. Se on minun ottamani valokuva. Apropos, niin, valokuvat. Oli kova viime vuoden talvi ja nyt saattaa talvi ottaa ja jatkua edelleen. Tykkään talven valosta aivan älyttömästi ja sitä varten kamera on oltava mukana. Se ei ole vielä jäätynyt. On semmoinen tunne että minulla alkaa olla lumen taju.

mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Kropan kanssa. Se ei suostu yhteistyöhön niin kuin ennen.

kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Olen sodanjälkeisen pula-ajan sekundatuotantoa, joten luusto on aika heikkolaatuista. Perheellä ei ollut tarpeeksi ruokaa kun olin vauva ja isoisä oli patriarkka joka ilmoitti että mustasta pörssistä ei osteta. Hampaat ovat isoin vaiva ja kaameinta oli hampaan poisto joka tapahtui osin ilman puudutusta, koska leuka oli tulehtunut. Leikkaussalissa, nuoren kirurgin tekemänä, joka sitten jälkeenpäin ilmoitti että ei verovaroin implantteja tehdä. Hampaaton minusta tulee ihan kohta. Rupean syömään puuroja.

mikä oli paras asia, jonka ostit?

Löysin kirpparilta hyvät paksut villasukat joita on pidettävä sisällä. Parvekkeen ovi on vino ja falskaa. Minulla ei ole kärsivällisyyttä kutomiseen.

kenen käytös herätti hilpeyttä?

Lähinnä kai poliitikkojen. Ne joutuivat pitkin vuotta valehtelemaan niin läpinäkyvästi, että huvitti. Ehkä siitä tulee vielä muutos.

kenen käytös masensi?

En ole juuri tekemisissä ihmisten kanssa livenä. Byrokraatteja on pakko sietää johonkin mittaan, mutta ne ovat oppineet sanomaan lujan ei koko ajan, joten lähinnä en masennu vaan olen vihainen.

mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Suurin osa menee vuokraan. En ymmärrä miksi omistusasujat saavat verovähennystä omistuksestaan. Siis minä joudun pienestä eläkkeestäni maksamaan heidän asumistaan. Loppu menee ruokaan. Vaatteita saa Pelastusarmeijan kirpputorilta.

mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Hyvistä kirjoista, hyvästä kirjastosta. Hyvistä ajattelusessioista oman kirjoittamisen keskellä. Mutta myös puurtamisesta, joka on aina osa työtä, pakollinen osa, mutta jokaisen jutun pitäisi olla niin hyvä kuin mahdollista. Rakastaisin elävää musiikkia, varsinkin konserteissa, mutta korvat eivät edes kuulokojeen avulla anna minun kuulla kuten ennen. Rakastan hyviä radion puheohjelmia, harvoin kuuntelen muuta kuin YLEn 1-ohjelmaa. Induktiosilmukan avulla puheesta tulee käsitettävää. Pelkkä kuulokoje ei riitä.

mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2010?

Ks. ylläoleva. Musiikkia soitan päässäni. Se on yleensä peräisin 1960-luvulta, jazzia, bluesia ja rock'n'rollia. Juuri nyt muista Dylanin biisin Subterranean Homesick Blues: It's all right, Mom, it's life and life only.

viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Illuusiot ovat karisseet. Tarkoittaako se surua?

b) laihempi vai lihavampi?

Talvisin vähän painavampi kuin kesäisin. En ehkä ole ylipainoinen.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Saa nähdä. Eläkkeensaajaa verotetaan paljon enemmän kuin palkkaa saavaa.

mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisin tahtonut olla maalla enemmän. Mutta sitten aina muistan ne kaikki helvetinkoneet mitkä siellä pörräävät ja tulen toisiin ajatuksiin. Saisi liikutuksi vähän enemmän.

mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Olen suunnitellut liikaa ja tehnyt liian vähän. Joku balanssi olisi ehkä toivottavaa saavuttaa.

jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Olisin saanut kiinni yhden eläinlääkärin, joka olisi tullut antamaan kuolinavun Allulle ilman hirveitä yli 12 tunnin kärsimyksiä. Mutta tässä kaupungissa ei kukaan voi sairastaa ja kuvitella pääsevänsä lääkäriin myös. Ainoastaan rikkaat ihmiset pääsevät lääkäriin ja saavat hoitoa.

rakastuitko vuonna 2010?

Rakastuminen on hölmöä puuhaa. Useasti tapahtuvana katastrofaalista. Olen onnellinen siitä että en ole enää nuori.

mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?

Teeman Arbatin lapset. En ole lukenut sitä, mutta venäläinen TV-toteutus oli loistava. Ylipäänsä Teema on se kanava jossa on hyviä sekä sarjoja että elokuvia.

vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Eivät ole kohteet muuttuneet. Oikeastaan pitää sanoa mitä eikä kuka: inhoan öykkäröintiä enemmän kuin mitään. En oikeastaan vihaa. Öykkärit ovat pahimmanlaatuisesti sosiaalisesti sairaita. Kunnon psykopaatteja on vähemmän.

mikä oli paras lukemasi kirja?

Ei kirjoja voi panna suosituimmuus-järjestykseen. Syksyn hienoon uuteen tutustumiseen liittyy Gary Snyder, USAn länsirannikon toinen beatnik-kirjailija Lawrence Ferlinghetin ohella. Snyderilta ilmestyy suomeksi piakkoin runoja. Beatnikeille ovat modernit runoilijat paljon velkaa ja kyllä suomalaistenkin pitäisi niitä jo tuntea. Minä luen heitä kyllä mieluummin englanniksi. Runoudessa kielimuuri voi olla kyllä tiheämpi kuin proosassa, siksi suomalaisten pitäisi saada runonsa omalla kielellään.

mitä halusit ja sait?

Ne kirjat sain jotka halusin. Pääsin mukaan Maailmankirjat-blogiin, johon kirjoitin mm. neliosaisen esseen Gary Snyderista. Isäntä on kokki, joten päivittäinen sapuska on hyvää ja maistuvaa. Minä olen nimittäin anorektikko ja sellaisella on yleensä aina vaikeuksia ruuan kanssa, ei voi mitään.

mitä halusit muttet saanut?

Olisi pitänyt ehtiä puolukkamettään. Mutta säät olivat oikullisia ja kirjaa piti kirjoittaa (ja kirjoittaa ja kirjoittaa...). Nyt ei ole puolukoita. Kaupungissa elämisen varjopuoli on kunnon metsien sijaitseminen fillarimatkan ulottumattomissa.

mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Nyt en kyllä muista yhtään sellaista, joka olisi yli muiden. Ehkä niitä ei ollut.

mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Ainakaan en juhlinut. Isäntä antoi kyllä lahjaksi kirjan. Ei käynyt ketään kylässä, mutta joku taisi soittaa. Täytin 65 vuotta. Jos saisin kansaneläkettä niin sitten olisin ruvennut saamaan sitä. Mutta työttömyyseläkettä kertyi hirmuiset vähän yli 1000 euroa, joten kansaneläke jäi pois.

mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Hammaskaluston parempi kunto, ks. ylempää.

kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2010?

Konsepti on liian hieno sana pukeutumiselleni. Puen päälleni mitä kirpparilta on löytynyt. Mutta vaate ei saa olla epämukava, keltainen, vihreä tai ruskea.

mikä piti sinut järjissäsi?

Kirjoittaminen. Se on kyllä yhtä kärsimystä ajoittain, mutta paljon pahempaa on jos ei kirjoituta ollenkaan. Kirjoittamisen kylkiäisenä kulkevat aina kirjat. Minulla on ilo asua aika lähellä kirjastoa. Ja se on hyvinvarustettu.

kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Muutamasta kirjailijasta, jotka tunnen. Kaikkia en tosin ole nähnyt livenä, mutta aika monta olen.



mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

En voinut välttyä kuulemasta ja lukemasta että Suomi EI ole enää maailman korruptoitumaton maa. Ja syy siihen oli poliitikkojen kaikentasoinen kähmintä. En ole lähdössä ulkomaille, joten ei tarvitse hävetä silmiä päästään, mutta on kyllä hävettänyt.

ketä ikävöit?

Allu-cat ja hänen viisi vuotta sitten kadonnut veljensä Rudi tulevat edelleen uniin. Unissa ne ovat ihkaeläviä.

kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Että joku olisi paras, hänet pitäisi tuntea. Ehkä paras on löytökissamme Lidia, jota alamme vähitellen tuntea vähän paremmin. Se johtuu ehkä siitä, että Allu oli kuitenkin huushollin kunkku ennen kuolemaansa. Lidia on muuttunut paljon sitten Allun kuoleman, hänestä alkaa tulla persoonallisuus, pikkuinen lady-kissa.

      Kuvaa voi klikata ja vaikutus on ällistyttävä!

Kuusi tiedostoa

Näistä riittää kyllä seuraavallekin vuosituhannelle.

Motto voisi olla vaikka tämä:

"No! I am not Prince Hamlet, nor was meant to be;
Am an attendant lord, one that will do
To swell a progress, start a scene or two,
Advise the prince; no doubt, an easy tool,
Deferential, glad to be of use,
Politic, cautious, and meticulous;
Full of high sentence, but a bit obtuse;
At times, indeed, almost ridiculous
Almost, at times, the Fool."
(T.S. Elliot)

1. Huomaan päivittäin että on kivaa olla asua syrjässä kaikesta ja ajatella omiaan. Kukaan ei estä, ei kiellä. Mutta syrjässäkin on keskellä, koska paitsi harakan, myös talitintin kanssa voi keskustella.
2. Nukun mielelläni, en sen takia että olisin kamalan väsynyt, vaan siksi että unet ovat oma maailmansa ja joka kerran herätessään voi miettiä kumpi maailma on todellisempi.
3. Olen suhteellisen köyhä, mutta kirpputorit ovatkin paljon hauskempia paikkoja ostoksiin kuin yksikään tavaratalo tai muu ostoshelvetti. Tämä on tärkeä huomio jonka tajuaa joka päivä ihmisten arvioivista katseista: selvästi syrjäytynyt mutta hymyilee. Marssin menemään tuulitakin haaltuneen punainen päälläni.
4. Kaipaan nuoruudesta ystäväröykkiöitä, jotka yliopistoaikojen jälkeen hajosivat kuka minnekin. Muistan sen pojan irvistyksen ja sen tytön naurun. Samassa pöydässä istuvien kädet viuhtoivat selittäen maailmaa. Maailma oli uusi. Mutta ei maailma nytkään entinen ole, muuttunut vain.
5. Kirjoista tuli ystävien korvike, mutta vuosikymmenten myötä ne osoittautuvat pysyvämmiksi kuin mikä tahansa iloinen seurue. Kirja seuraa toistaan, niistä voi onneksi keskustella esimerkiksi Blogistanissa. Jos olisi korvat kuulla, voisi kuunnella öisin kirjojen keskinäistä supinaa.
6. On hyvä olla useamman maan tuttu, lukea eri kielillä, miettiä kansanluonnetta, koska sillä tavoin ymmärtää oman paikkansa maailmassa. Tietää olevansa hiekanjyvänen.

Jokaisesta kuudesta tiedostosta aukenee alitiedostoja jotka ovat jossain suhteessa toisiinsa. Kovasti olen miettinyt yhden kaukaisen ystävän masennusta. Jos olisi rahaa, ottaisin ja puhuisin pitkän puhelun edes. Minusta hän ei ole ikinä ollut masennukseen taipuvainen. Ehkä elämme huonoja aikoja.

Maailma tekee temppuja ihmisille ja siksi elämänmeno on sattumanvaraista.

Meemi otti ja laajeni. Sain sen Anitalta ja Tillmannilta. Meemillä on kuitenkin sääntönsä, mitkä täten präntättäköön:

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Haastetuksi tulkoot kaikki tuossa sivupalkissa olevat, jotka tuntevat siihen kutsumusta!

* * *

Poijan pikkuperhe on sairastanut viikon. Onneksi he ovat pitkästä aikaa tänään jalkeilla. Olen varma siitä että sairaus oli arabiemiirikuntien sheikkien kosto, kun Ida pääsi juuri ratsukilpailussa olleen kamelin selkään. Ties mikä vääräuskoinen likka se onkaan! Paluumatkalla autossa nimittäin Elsa kuittasi erämaan oksentamalla pontevasti. Poika siivosi sotkun hiekalla. Hiekassa on todennäköisesti vaikka minkämoisia yksisoluisia ja ameeboja ja kirppuja, skorpioneista puhumattakaan.

Mutta tämmöistä täällä on kun lapset ovat kunnossa ja täällä kylässä. Kuvassa neuvonpitoa lastenhoidosta, Elsa arvaa olevansa keskustelun kohde:




Grandpa telling Ida his usual tall tales! It remains to be seen if she ever cook up world explanation from these tales:

Meemi tulee ja syö

E niin kuin meemi!


En ole tainnut juuri osallistua meemeihin. Ne tuntuvat useimmiten aiheiltaan hirveän monimutkaisilta ja yleensä sellaisia, joista en tiedä mitään. Minä elän isossa pölyisessä työhuoneessa, joka on täynnä kirjoja eikä tänne yleensä eksy ketään.

Nyt kumminkin Rita heitti minulle Pyhäinpäivän ratoksi meemin jossa minun pitää valita pöytäseuraa, vastakkaista sukupuolta (sääntö jonka aion rikkoa!), ilmeisesti hienoihin illallisiin.

En ole ikinä kutsunut ketään kylään ajatellen heidän sukupuoltaan. Tässä tapauksessa ihmiset ovat kyllä käsittääkseni niin epämuodollisia, etteivät hirveästi välitä siitä missä järjestyksessä ihmiset on valittu kutsuille ja miksi.

Nimittäin kyllä minun täytyy saada suunnitellakin kutsuja, kun kerran kutsun niihin ihmisiä. En lähde niin pitkälle että suunnittelisin ruokalistan, kykyni eivät siihen riittäisi. Luulen että järjestäisin mieluiten nyyttikestit.

Silloin kaikki toisivat sellaista ruokaa josta pitävät, ja joita voi sitten tämmöinen anorektikkokin varovasti maistella. Sellaisia kestejä oli tapana pitää usein Amerikassa 60-luvun lopulla, siinä porukassa joka taisteli Vietnamin sotaa vastaan. Niitä kutsuttiin nimellä potluck, joka on intiaaninimitys kylän yhteisille syömisjuhlille. Tai heimon, suvun tai ystävien. Todennäköisesti sanan viimeinen osa ei kuitenkaan ollut luck, koska onnea tarkoittava sana tuskin oli sama englanniksi ja intiaanikieleksi.

Hataran muistikuvani mukaan kyseessä olivat Lakota-intiaanit. Ehdotan oikeinkirjoitukseksi pot lach.

Minä kutsun nyyttikesteilleni Walt Whitmanin, Arto Mellerin, Henri Thoreaun, Julia Kristevan, P-H Nordgrenin ja Virginia Woolfin. Saavat ottaa mukaansa jonkun ystävänsä. Mukana on siis yksi eläväkin ihan vaihtelun vuoksi. Ettei tarvitse syödä näkyleipiä.

Kuka tahansa tuossa sivupalkissa oleva saa osallistua meemiin jaksunsa mukaan.

* * *
Apropos, Pyhäinpäivä. Kun olin nuori tämä oli nimeltään Pyhäinmiestenpäivä. Mutta sen alkuperäinen merkitys on kreikkalaisperäisen kristityn Antiokian piispan Eusebioksen esityksen perusteella marttyyreiden muistopäivä.

Tämä sopii hyvin tuohon edelliseen postaukseeni, jonka kuvana on Pyhä Johanna. Hänet kanonisoitiin vasta 1900-luvun alkupuolella, joten hänen martyyriydestään ollaan oltu kovasti eri mieltä.

Siinä jäi kertomatta eräs tärkeä henkilö, nimittäin elokuvassa, Antonin Artaud, jonka Julmuuden teatteri on teatterikirjallisuuden kulmakiviä. Vai oliko se Grotowskin kirja? Joka tapauksessa Artaud esittää sitä hyvää, nuorta munkkia, joka kertoo Pyhälle Johannalle, että se ja se olisi väärä vastaus, muuten sinut tuomitaan kuolemaan.

Minulla oli Jerzy Grotowskin kirja fyysisestä teatterista, mutta se on kadonnut useissa muutoissa. Ostin sen Amerikasta. Kirjaa ei jostain syystä mainita lainkaan Wikipedia-artikkelissa. Kirjan olemassaolo on kuitenkin varma. Olin kirjasta aivan itsekseni innoissani, kun yritin kertoa siitä amerikkalaisille ystävilleni, he eivät käsittäneet mitään. Eivät kaikki amerikkalaiset ole pohjattoman tyhmiä, mutta heidän koulutuksensa oli jo silloin kyllä äärettömän hutera. Varsinkin se humanistinen puoli.

Kiinnostavasti artikkelista kuitenkin ilmenee, että Louis Mallen leffa Ilta Andren kanssa (USA 1981) on ollut nähtävästi aivan oikea illalliskeskustelu. Andre on amerikkalainen näyttelijä-ohjaaja Andre Gregory, joka oli Grotowskin hyvä ystävä. Andre kertoo Puolan reissun teatterikokeiluja. Kerran piti kuulemma löytää, ja siis Puolasta huom!, 13 alastonta juutalaismiestä ja –naista liikuskelemaan ja esiintymään puolalaismetsässä.

Vaatimus oli kohtuuton eikä happeningistä varmaan tullut mitään. Leffa on yksinkertainen: siinä Andre kertoo ystävälleen, näyttelijä Wally Shawnille, esiintynyt mm. monissa Woody Allenin newyorkilaisleffoissa ja elokuvassa 42nd St. Uncle Vanya, joka mielestäni oli Tshehovin irvikuva ja Wally pantiin liian isoon rooliin, Vanja-enoksi.

Meemin ilmestyminen blogiin, jota olen laiminlyönyt muiden töiden vuoksi, laukaisi nyt tämän sanaryöpyn. On pantava kumpparit jalkaan ja lähdettävä liukastelemaan Kava-leffaa katsomaan. Tänään on vuorossa Betty Blue. Ranskalainen leffa vuodelta 1986. Kaikista ylläolevista henkilöistä ja leffoista löytyy runsaasti tietoa netistä. Kaivelkaa, ystävät!

Vihreän ruohon päälle on satanut kerros lunta. Kaunista, valoisaa väriä keskelle harmautta. On kylmä, kohta tulee lunta lisää.